Kesäkelillä

Tosissaan ihanaa, kun jo toukokuussa on saatu nauttia miltei hellelukemista ja auringosta! Aamulenkeillä ei ole tarvinnut enää hanskoja tai kaulahuivia.

 

 

Nemo pelästyy saippuakuplakonetta, kuva: Monna Rantanen

 

Luna on ollut kans kesämielellä ja ottanut kolme kertaa ritolat meidän etuovesta. Kaksi ekaa kertaa oli ihan omaa tyhmyyttä, kun mies piti etuovea rakosellaan eteisen ja auton väliä mennessään. Ensimmäisellä kerralla olin itse meidän parkkiksella ja koppasin Lunan suoraan syliin, kun lähti ovesta pinkomaan. Muutama päivä myöhemmin istuin autossa lähtövalmiina, kun valkoinen salama pyyhälsi ohi, tuli pikkuisen kiire perään ja sain kun sainkin houkuteltua Lunan takaisin (ennen kun juoksi autotielle), kun nappasin lasten hiekkalaatikosta lelun, jota aloin heiluttelemaan. Kehuin kamalasti, kun tuli luokse ja sen jälkeen kuuli naapuritkin, mitä mieltä olin mieheni huolimattomuudesta :P

 

 

Kolmas kerta tapahtui sitten niin, kun veljentyttö oli viemässä Lunaa pihalle ja jostain syystä hihnan lukko ei ollut kunnolla kiinni/aukesi. Luna lähti jälleen täysillä toiseen suuntaan, tällä kertaa autotien yli, jossa tuli autokin, mikä onneksi oli nähnyt kaukaa tapahtuman kulun ja hidasti vauhtiaan. Luna oli juoksennellut Metson parkkiksella aikansa, eikä kutsumalla/nameilla ollut minkään valtakunnan vaikutusta (yllätys). Lopulta noin puolen tunnin pyydystyksen jälkeen Lunasta oli saanut kopin Metson pihan raksamiehet (tykkään). Onneksi itse sain tietää tapahtumista hotellin vuoteesta herätessäni, kun Luna oli jo turvallisesti kotona :) Olisi siinä pikkuisen mennyt heti aamulla pasmat sekaisin, jos olisin siihen tilanteeseen herännyt.

 

 

Nemolle tyypillinen asento, kuva: Monna Rantanen

 

Helteistä oli myös tän viikon treeneissä, jossa harjoiteltiin Nugan kanssa neljän esteen rataa pienellä kieputuksella, taas mulle niiiin paljon helpompaa, kun juoksusuoran teko. Myös lähdössä pysymisessä tehtiin toistoja Villen ohjeen mukaan eli koiralle sanotaan paikka, mennään pikkuisen kauemmas ja kutsutaan + palkataan lelulla. Jos kuitenkin koira lähtee ennen aikojaan lähdöstä, ei saa mitään. Yritin ensin liian kaukaa ja pitkällä odotuksella, mutta kun Ville näytti mallia, niin vihdoin pääsin aika helposti esteen taa ja pystyin kutsumaan Nugaa. Tätä treeniä vaan lisää, mutta sitä on turha kotona harjoitella, sillä pysyy paikallaan vaikka minuutin, esteitä pitää olla näköpiirissä, jotta tilanne on oikeanlainen. Nuga muuten pysyi kentällä, vaikka välillä vilkuilikin muutamia kurssikavereita, joita lenkitettiin kentän sivussa!

 

Luna ja Janne ottivat ison askeleen ja Luna treenasi elämänsä ekaa kertaa ulkona! Otettiin Luna kehiin alkutunnista, kun vielä muilla kentillä ei ollut menoa. Ensin Luna juoksi lelun kanssa isolla reviirillä, mutta kun hommat alkoi, niin teki niitä keskittyneesti. Aina palkan eli lelun saatuaan lähti juoksemaan se suussa toisen kentän puolelle, mutta tällä kertaa siihen ei vielä kiinnitetty huomiota, pääasia, että yhteistyö sujui. Yhden kerran Luna lähti pinkomaan kohti kurssikavereita, jota juuri otettiin autosta ulos (jolloin itse ehdin jo hätääntymään), mutta ei mennytkään iholle, vaan teki uparit lelu suussa ja palasi kentälle. Hieman liian jännittävää meikäläiselle ihan vaan seurata sivusta tätä treenaamista ;) Tosin se voi hyvin olla, ettei Lunalla ole tarvetta räyhätä muille koirille vapaana (ei ole edes koskaan ollut kiinnostunut muista koirista), vaan lähinnä se rähinä on kait remmissä tapahtuvaa.

 

 

'Otan noi kaikki kiinni', kuva: Monna Rantanen

 

Viikonlopun alkajaisiksi tehtiin pitkä lenkki, jonka päätteeksi koirat pulahtivat viilentymään veteen. Voi että, kun Luna taas nautti <3 Nuga kahlaili ja yritti hyökkiä äitinsä niskaan... Nemo kostutti vaan hieman varpaita rantavedessä. Niin tyypillistä.

 

Kaiken päälle Lunalla alkoi juoksut, täsmälleen taas 7kk edellisistä! Tällä kertaa ei ole pentusia suunnitteilla. Ehkä sitten myöhemmin ;)

 

Nemon eläinlääkäri soitti vihdoin, kun oli saanut ortopedin kiinni. Spesialisti oli kummissaan koko tarinasta, sillä kuvien mukaan jalka näyttäisi olevan kunnossa, eikä niin pienten luunsirujen poisto ole tarpeellista ja sillä tehdään monesti enemmän hallaa, kun hyötyä. Seuraavaksi mennään vielä kerran lääkärille, joka tutkii Nemon läpikotaisin ja mahdollisesti Nemo saa kortisonia varpaaseen ellei sitten koko ontuminen ole psyykkistä eli se olisi jäänyt vaan tavaksi. Viime viikolla, kun oltiin mummulareissulla ja Nemo oli tavallista enemmän boksissa, niin ontui pari päivää huomattavasti enemmän, mikä lääkärin mukaan viittaa siihen, että olisi muuten jumissa, joten hierojaakin olisi hyvä pojalle varata. Myös kyynärässä oli pienen pieni mutka ekassa röntgenkuvassa, mutta ortopedin mukaan niin pienen pientä, ettei siitäkään pitäisi olla tässä nyt kiinni. Mulla heräsi taas toivo, vaikka olen yrittänyt pitää päätä kylmänä, ettei tänä kesänä ole agilityyn asiaa Nemon kanssa.

 

Ulkoilua on luvassa tänäkin viikonloppuna, tänään Likkojen Lenkki ilmeisesti sateessa ja sunnuntaina agilitykisatalkoilua. Missähän välissä sitä ehtii omat koirat kunnolla ulkoilla. Joka vuosi mietin Likkojen Lenkillä, mitä hittoa mä siellä tarvon ilman koiria! ;)