Astetta iloisempi kaveri

Sama vanha aihe: Nemon murtunut varvas. Se ei ole vieläkään kunnossa. Käytiin eilen kolmatta kertaa röntgenissä ja itse murtuma on lähes parantunut ja toinen siruistakin melko hyvin sulautunut, mutta toinen siru aikalailla entisellään. Kuvan perusteella lääkäri olisi voinut antaa jo treeniluvan, mutta kuinka ollakaan, Nemo ontuu taas. Hyvin huomaamattomasti yhden askeleen noustessaan makuulta, mutta silti.

Luna pusuttamassa Rokia

Ehdin jo viime sunnuntaina näyttelyssä puhumaan kavereiden kanssa, että Nemo on täysin kunnossa, eikä ole ontunut 3,5 viikkoon. Ja saman päivän iltana, tallilta palattumamme, huomasin taas ontumisen. Kuulostaa aika erikoiselta, mutta liikkuisiko luunsiru, olisiko huonossa asennossa ennen kun sille astuu vai mitä ihmettä? Lääkäri lupasi konsultoida ortopediä, miten homman kanssa edetään. Vaihtoehtona on poistaa sirut leikkaamalla (lääkärin mukaan niin olemattoman pienet, että voi olla aika ronkkimista, että ne sieltä pois saa) vai jatketaanko vaan sitkeästi saikkua. Tiistaina ollaan sitten viisaampia tämän asian suhteen.

Roki haistelemassa Lunaa

Eilen oli mieli aika maassa, mutta onneksi Nemo ei tilanteesta kärsi (kun on mielestään ihan terve), ihmiset sitä vaan murehtii. Toki tilanne Nemon elämää rajoittaa, kun ei pääse vapaana menemään, eikä rakastamaansa agilitykentälle. Onneksi Nemo on ollut nyt pirteämpi, eikä vaan nuku ja huokaile kotona. Ilta menikin Nemo liimautuneena kyljessä ja pusuja sain valehtelematta ainakin 50.  Nyt täytyy vaan mennä päivä kerrallaan eteen päin, eikä suunnitella yhtään mitään. 

Ryhmä rämä

Illalla saatiin myös ruokasatsi Lempimuonasta. Kuvittelin, että ovella on lenkiltä palaava Seppo, joten avasin oven rennosti, mutta siitähän riemu repesi, kun ovella olikin vieraita. Sain pikkukoirat tempaistua häkkiin, jossa alkoi kauhea huuto... Huikkasin huudon yli, että tää on meillä ihan normipäivä... Nemo kirmasi etupihalla intoa piukeena kuskien jaloissa, joista toinen tokaisi: tässä on astetta iloisempi kaveri! Aikaisemmin meillä ei ole ollut mitään näin kauheeta riehumista, kun Lempimuonan kuski on laittanut etukäteen tekstaria, että on kohta ovella. Tällä kertaa oli ilmeisesti joku harjoittelija repsikassa, mahtaakohan uskaltautua toiste meidän ovelle.. ;)

Grillivahti

Ihanaa kesäkeliä on ollut jo muutamana päivänä, kun mittari on kivunnut +18 asteeseen! Viikolla avattiin grillikausi omassa pihassa ja silloin ei vielä ollut lehtiä pihaa kiertävässä koristearonia puskassa, mutta tänä aamuna oli pieniä vihreitä silmuja näkyvissä! Olikin hyvä päivä suunnistaa maalle mummuttelemaan (yhtään ei kirpaissut, kun naapuri suunnisti omien koiriensa kanssa aamutuimaan TAKUTien agikisoihin..). Koirat nauttivat ulkoilusta saksanseisoja Rokin kanssa ja maalla oli taas niiiin hyvät hajut. Jopa Nemo oli ihan fine Rokin kanssa, lenkkeilivät naruissa vieretysten, eikä tarvinnut murista yhtään.

Luna varmuuden vuoksi hihnassa, kun naapuri pihoissakin grillattiin ja lapset kirmasivat nurmikolla

P.S. Mieltä piristää kummasti kettumaiseen arvontaan osallistujat :)

P.S.2 Vinkkasin maaliskuussa ihanasta lukukoira Numasta, josta on nyt Aamulehdessä juttu. Käykääpä lukaisemassa!