10.11.2012

Tuikkuja ja parsaa

Otsikosta voisi päätellä, että täällä on vietetty romanttisia hetkiä... Juu, ei. Lunan juoksujen jälkimainingeissa laitettiin Luna työpäivän ajaksi Nugan paikalle kylpyhuoneeseen ja niin ollen pojat vapaana alakertaan (ei haluttu jättää ketään koirista vierashuoneeseen, kun meillä on siellä uusi vaalea sohva). Kuinka ollakkaan, kun tultiin kotiin, niin huomattiin, että olohuoneen sohva on täynnä kynttilänputua... Ja lisäksi muutama tuikkukynttilän alumiinipalanen jäljellä. Nuga oli siis vetänyt huiviinsa olohuoneen pöydältä neljä tuoksukynttilää alumiinikuorineen päivineen.


Toiset ottaa rennosti

Ei muuta, kun soitto eläinlääkäriin (matkalla agilitytreeneihin) ja ohjeeksi saatiin syöttää tankoparsaa purkista, sillä se sitoo tavaraa sisäänsä eli ylimääräisen tavaran tullessa ulos, se ei revi limakalvoja. Mies pitikin töistä pari etäpäivää kotona ja pystyi tarkkailemaan tilannetta. Kyllä vaan parsa toimi, sellaista vanilijantuoksuista jätöstä tuli pihalle kolmisen päivää ja kerran Nuga oksensi. Toivottavasti kaikki on nyt tullut ulos! Nuga oli kyllä koko ajan riehakas oma itsensä :)



Toiset vahtii

Treeneissä oltiin äksidentistä huolimatta ja ensimmäisiä parsatankoja syötin siellä jo pojille (vaikkei Nemo sitten ollut kynttilöitä syönyt, mutta varmuuden vuoksi). Kaverit ihmetteli, kuinka saan koirani syömään parsaa... Nuga ensimmäistä tankoa vähän katseli, nuoleskeli suolaista pintaa ja pureskeli, mutta kun Nemo vetäisi omansa yhdellä haukulla mahaansa, niin tuli Nugallekin kiire syödä omansa pois ;) Treeneissä mentiin rataa, jossa paljon takaakiertoja ja hiottiin keppien jälkeisen hypyn merkkaamista, niin että itse ehtii tarvittaessa juoksemaan toiseen suuntaan etumatkaa. Hyvin sujui, kun sai ajoituksen kuntoon ja luotti, että Nemo menee kepit loppuun asti. 


Luna on nyt kun ihmisen mieli <3

Viime viikonloppuna vietettiin tosiaan pientä hotellilomaa Ellivuoressa, kiva paikka! Ystävällinen ja koiramyönteinen palvelu, loistavaa ruokaa ja mahtavat ulkoilumahdollisuudet. Huonekin oli tilava ja siisti. Hotelli on rakennettu vuonna 1969, joten kyllä tietysti se vanha henkikin näkyi. Ekana iltana lenkkeiltiin valaistulla pururadalla, toisena päivänä kiivettiin Pirunvuorelle ja kolmantena päivänä mies kävi laavulla. Mietittiin vähän, että voisi mennä vaikka alkuvuodesta uudestaan, loistava paikka koirien kanssa! Eikä meitä ainakaan veloitettu koirista erikseen.


Ja kovasti kainalossa <3


Pojat laavulla


Harmaata näkymää

P.S. Lunalla ja Nemolla on taas jällleen näkemisen riemua, kun juoksujen takia olivat eri huoneissa/bokseissa melkein nelisen viikkoa (otin varman päälle, ettei pääse mitään vahinkoja sattumaan ;). Leikkiin kutsua ja painia riittää <3

19 kommenttia:

  1. Voi apua sentään mitä kaikkee noi keksiikin syödä. ;D Meillä Oskari vois tehdä saman, mutta toisaalta luulisin, että se vaan palastelis ne, mutta ei söis. Toivottavasti ei tarvi testata. :D Onneks Teillä kuitenkin "mutustelu" päättyi hyvin.
    Meijän on pitäny käydä tuolla Pirunvuorella etsimässä geokätköjä, mutta toistaseks se on jääny. Jospa sitten ens keväänä jonain kauniina päivänä otetaan eväät reppuun ja lähdetään sinne porukalla ulkoileen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Nuga oli ollut vapaana alakerrassa parina päivänä ennen, eikä tuhonnut mitään, mutta sitten kolmantena keksi noi "herkkupalat". Aikas hyvä, ettei Oskari niele saaliitaan ;)

      Kuulostaa kivalta geokätköily kera eväitten! On kyllä kaunista luontoa, kun vaan kelit suosii :)

      Poista
  2. apua..no onneksi selvisitte parsalla. Meidän illi veti kitusiinsa pentuna rottinki tuolin. siis ihan koko tuolin!! käsinojasta jäi noin neljän centin pätkä. eikä mikään lasten jakkara vaan ihan aikuisten perseelle mitotettu malli :D sillon elukkalääkäri käski keitellä kauralimaa ja kanalientä. kaks päivää ja koira jekkas omiaan. Aika karusti alkuun pasko verta, mutta ei onnex kun kaks kertaa. Ihan noin vinkkinä jos teilläkin sattuu joku rottinki seuraavan kerran koiria kiehtomaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko tähän väliin kommentoida, että HUH HUH!!! ROTTINKITUOLIN!!! Aika hurjaa!

      Poista
    2. Voi moro, rottinkituolissa riittää naposteltavaa! Aika hurjaa, mutta onneksi päättyi tarina hyvin. Luna on meillä vetänyt sellaisen rottinkikorin tuhannen säpäleiksi, mutta ei mahaansa..

      Poista
  3. No huhhuh, mitä gourmeeta! Meikää on "siunattu" kovin nirsoilla koirilla, joten ei ole pelkoa minkään epämääräisen joutumisesta kitusiin - pehmolelujen osista ei sitten puhutakaan mitään ;-) Hyvä, että parsa auttoi! Sitä ehkä pitäisi varmuuden vuoksi kaappiin hankkia.

    Ihana perheloma teillä ♥ Ellivuori saattaa muuten olla ehkä melko karu paikka, mutta koirallisille lomalaisille varmasti tosi kiva! Pitäisiköhän itsekin joskus lähteä hotellilomalle näiden kanssa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, nyt tajuan ekaa kertaa, mikä etu on nirsoissa koirissa ;) Noi kun imuroi pihaltakin kaikkea mahdollista suuhunsa, mitä saavat. Koko ajan saa olla komentamassa... Pehmolelujen osat XD

      Tykkään kyllä Ellivuoren tunnelmasta. Lähtekää ihmeessä hotellilomalle, vähän uusiin maisemiin lenkkeilemään ja hotellihuoneessa saa porukalla löffiä kaikessa rauhassa, ilman tiski- tai pyykkirumbaa ;)

      Poista
  4. No huh huh! Onneksi parsa auttoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, onneksi :) En ollut kovin hädissäni, kun kaikenlaisia lelun osia, paljon isompia, ovat vetäneet kitusiinsa, enkä koskaan aiemmin ole mihinkään soitellut.

      Poista
  5. Nugalla taitaa olla vähän väärä käsitys kynttilöiden käyttötarkoituksesta :D Toi purkkiparsa on varmaan kehitetty ihan just tuollaiseen käyttöön, koska en tunne ketään, joka niitä oikeasti söisi (se on ihan kauheeta hienon raaka-aineen väärinkäyttöä, ainakin näin kokin näkökulmasta:) ). Musta tuntuu et parsonin maha on terästä, Ulpukin on joskus oksennellut sellaisia 5-8sentin tikunpätkiä, mut ei ole ollut mitenkään kipeän oloinen niistä ku kerran. Mut silloinkin se aamun oksenteli tikkuja, ja oli koko päivän vähän kehnona, mutta kun annoin sille illalla vähän ruokaa ja puolikkaan pepcidin, ni koira oli taas ihan kunnossa. Eli se tyhjä massu sit oli sen huonon olon varsinainen aiheuttaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, kysyin eläinlääkäristä, että keittelenkö siis parsaa, mutta kertoi, että sellaista purkkiparsaakin on olemassa ;) Voi Ulppista, mutta onneksi meni sitten kotihoidolla ohi! Mitä toi pepcid on, ihmisten närästyslääke vai joku muu? :)

      Poista
    2. Joo, siis ihmisten närästyslääke. Ulpu alkaa sillai venkoileen (menee leikki-asentoon, tärisee, vääntelee ja kääntelee) noiden oksentelujen jälkeen (ja joskus muutenkin), ni el.lääkäri neuvoi antamaan sitä. Ja on se aina auttanutkin.

      Poista
  6. Ai joo, ihana pikku-loma teillä on ollut, uudet maisemat olisi tännekin tervetulleita, mut en oo koskaan uskaltautunut hotelliin koirien kanssa. Teillä on kuitenkin tuntunut aina menneen kivasti, onko tein koirat ihan nätisti siellä huoneessa keskenäänkin? Kun mun suurin pelko on, että noi tuhoaisi huoneen tai haukkuisivat muut asukit hulluiksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on hotellilomat mennyt koirien kanssa ihan mukavasti, vaikka ekalla kerralla joku oksensi sänkyyn ja toinen tiputti lasisen hammasmukin kaakelille, mutta muuten ok :) Nyt oli ekana yönä pientä vahtimista ovella, mutta hiljenivät sitten bokseihin. Alkuunsa jätettiin ne aina kylppäriin keskenänsä, etteivät syö sänkyä tms. ;D

      Poista
  7. Oe voe, vai oli kynttilät maistuneet...on ne kyllä pöhköjä nuo koirat välillä kun kaikenlaista pitää maistaa. Onneksi parsa auttoi eikä käynyt mitään pahempaa - ja vaniljantuoksuinen koirankakka kuulostaa kyllä tapahtumista huolimatta aika hauskalta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, meillä on kyllä niin kaikkiruokaisia, että pihallakin saa koko ajan vahtia, etteivät vedä mitään epämääräistä huiviinsa ;) Joku taisi sanoakin, että pitäisikö käyttää samaa taktiikka, jotta saisi hyväntuoksuista kakkaa kerätä ;D

      Poista
  8. Tyttären Onni-poika on vedellyt napaansa sitä sun tätä, vaarallisempaa ja vaarattomampaa. Aina on tulleet foliot sun muut ulos sieltä peräpäästä. Joskus on joutunut pikkuisen avittamaan vetämällä, kun poju ei niin sanotusti ole saanut poikki. Pelon hetkiä on elelty ja ihan turhaan. Tänä päivänäkään emme ymmärrä millainen rautamaha tuolla jätkällä oikeen on, että se kaiken on kestänyt.
    Ymmärrän hyvin hermostuksen ja kauhun, sitä on meiollä ollut jo tosi monta kertaa. Sitäå onkin sitten tullut niin varovaiseksi, kun Onni on paikalla, että ennen lähtöä yhtään mihinkään tsekataan huusholli läpi ja ulottuvilta siirretään pois kaikki hampailla irtisaatava esineistö yms. Viedään siis kaikki makusteltava mahdollisimman kauas ulottuvilta. Mutta aina sitä silti jotain jää, mutta vaarattomammasta päästä.

    Terkkuja sinne täältä Essilästäå.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, Onni se ehtii napostelemaan. Onneksi olette selvinneet säikähdyksellä! Meillä noi aikuiset ei enää koske mihinkään silloin, kun ei olla kotona. Joskus meidän kotona ollessa Nemo innostuu kantamaan lankarullia tai sukkia, kun tietää, että saa peräänsä jahtaajan :D 4-vuotias ukko ja aivan saman meininki, kun silloin 7 viikkoisena <3

      Täytyy meidänkin taas kiinnittää enemmän huomiota pois kerättäviin tavaroihin! Nuga kun ei ollut koko ensimmäisen vuoden aikana varastellut mitään.. Ainoastaan oven karmeja kerran järsinyt.

      Terveiset menee perille ja pojat lähettää sinne päin pusuja <3 :)

      Poista
  9. Teille on haaste:)
    http://herttakoiruus.blogspot.fi/2012/11/meidat-on-haastettu.html

    VastaaPoista

Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)

Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!