Täällä on vietetty mukavaa oloa koirien kanssa, reippailla lenkeillä tuoden kilo hiekkaa eteiseen ja sitten vaan pötköttelemällä sohvalla vieri vieressä. Herkuteltukin on, pientä lasketumista joulunaikaan ;) Enää kuukausi vuoden parhaimpaan juhlaan! <3
Viikonloppuna saatiin toivottu vieras kylään, 'Nemon kummitäti' ja voi (prkl) sitä riemua, mikä koirilla repesi. Nuga oli ihan sika, jojotteli ihmisten pään korkeudella ja tunki väkisin iholle. Lunalla oli vähän samanlaista peliä, mutta rauhoittui sitten myöhemmin rapsuteltavaksi ja hierottavaksi, nautiskeli oikein huomiosta (ja teki pojille selväksi, ettei niillä ole asiaa sohvalle). Nemo oli oma itsensä ja sai pieniä spurttikohtauksia ilosta, peppu pystyssä :)
Sunnuntai aamusta käytiin hallilla liitämässä. Ekaa kertaa kokeiltiin Nugan kanssa oikein rataa putkilla ja hypyillä ja hyvinhän se seurasi. Putkiin tosiaan pitää vaan lähettää ja menee hienosti vauhdilla, vaikka saattaa siinä jokunen oma valintainenkin putki tulla väliin ;) Nemon kanssa tehtiin juoksurataa ja pidettiin hauskaa! Luna lähti myös lämmittely- ja palautuslenkeille mukaan, nyt kun ne kaikki kolme menee aika mukavasti samaan aikaan hihnoissa, *tuulettelee* :D
Sitten hallilta kotiin, ruokaa ja Lunan trimmaus, vihdoin, en ole suunnitellut sitä, kun ehkä kaksi kuukautta... Luna kiepsahti kyljelleen ja nautiskeli silmät puoliummessa nyppimisestä. Nyt on sellainen ns. kotitrimmi tehty eli helpot kohdat otettu nyppimällä ja hankalat ronskisti saksilla. Sitten vielä tallille Luna mukaan hengailemaan, jonka jälkeen nopea piipahdus mummolassa. Lunan häntä heilui vimmatusti, kun mentiin mummulan pihaan ja rappukäytävään, alkuviikon yökyläreissu oli siis selvästi ollut mieleinen <3
P.S. Yhdellä työkaverilla (aikuinen mies) on workki ja tuli sitten puhetta koirista. Hetken oli hiljaa ja sitten kysyi: 'Siis kuinka pärjäät KOLMEN russelin kanssa?' :D Sitä oon välillä ihmetellyt itsekin :D Vaikka nyt alkaa kyllä oikeasti helpottamaan, kun Nuga nuorimmaisena on jo yli vuoden ja lenkkeily alkaa sujumaan ilman päivittäisiä hermoromahduksia. Toki kotona ja arjessa on pitänyt tiukentaa otteita, mutta tosi pienillä kahnauksilla laumassa on selvitty. Ja pärjäähän ne toiset neljänkin russelin kanssa ;D
Luna on niin hauskan näköinen. Etenkin tuossa vikassa kuvassa, kun häntä nousee pitkin sohvaa. :D
VastaaPoistaKohtahan voit siis ottaa sen neljännen parsonin, jos hermoromahdukset eivät ole enää päivittäisiä. :D :D :D
Kiitos, niinhän se on <3 Ei, ei ja vielä kerran ei, ei meille neljättä! Se oli vaan sellainen loppukommentti, etten ole ihan kaikista hulluin, enhän ;D
PoistaIhana Luna <3 Niiiin, meinaakos yksi pennuista tulla sit teille ? ;D
VastaaPoista<3 Ei meinaa :D
PoistaLiian tuoreessa muistissa sulla varmaan tuo pentu-aika vielä :)
PoistaMulla se alkaakin jo hälvetä hiljakseen, muisti siitä kuinka ihania ne parsonpentulit olikaan...
Juu, muistissa on. Tänään just päiviteltiin, minkälainen riiviö Nemo oli aikoinaan, kun se suhasi menemään aamusta iltaan, roikkui housunlahkeessa, eikä uskonut mitään. Kuitenkin koko ajan huumorilla ja pilke silmäkulmassa <3 Luna oli paljon rauhallisempi ja Nuga nyt on ihan iisi, Nemoon verrattuna ;)
PoistaMutta on ne vaan niin ihania, vink vink <3 ;D
PoistaVoi tuota Luna-mammaa ♥ Komppaan edellisiä tuossa 4. koira-asiassa ;-) Hienoa, että olet päässyt hermoromahduksista eroon :-D Täällä niitä koetaan edelleen lähes päivittäin remmilenkeillä, argh!
VastaaPoistaNugahan alkaa olla jo pätevä herra agilityssä, ei muuta kuin treeni-intoa kaikille!
Luna on nyt niin sinut itsensä kanssa... ja mun ;) Mulle sopii tuo rauhallinen versio! Juu, ei ne romahdukset ihan kokonaan ole menneet :P
PoistaKiitos samoin, mukavia treenejä teillekin!
Aaargghhh..... vitsi miten kaunis tuo Luna on. Syrän menee ihan mykkyrälle noita kuvia katsellessa. Siis mitkä silmät !!
VastaaPoistaMun täytyy taas itteäni kovettaa, koska kohta tässä blogissa on kuvia siis niin sikaihanista pentusista ettei tas mitään rajaa. sitten on taas syrän tulvillaan pentukuumetta ja pää sekaisin niistä.
Ja mä tiedän jo etukäteen etten voi olla niitä katsomatta. Parsonin pennut on vaan niin suloisia. Kuka niitä voi vastustaa, en minä ainakaan.
Terkkuja poppoolle.
Hihhiii, kiitos <3 Pennut on parhautta <3 Mullakin menee sitten pää sekaisin, vaikka pakkohan se on kylmänä pitää ;) Parsonit on mun makuuni suloisimpia pentuja, mitä olen ikinä nähnyt! Terveiset meni perille ja takaisin päin teille kans :)
Poista