Hyllyrässimisiä

Viidennet kakkosten agilitykisat juostiin tänään Nemon kanssa Hervannassa ja niin siinä kävi, kuten pelkäsinkin. Kierrokset oli liian korkealla ja läskiksi meni, kuten viimeksikin. Mistähän tällainen takapakki voi johtua? Meno on samanalaista, kun ekoja möllikisoja startatessa eli koira on ihan ok vielä ekalla radalla, mutta tokalla jo niin kuumana, ettei kuuntele oikein mitään ja sinkoilee esteille satunnaisessa järjestyksessä, vaikka nyt ongelman tiedostaen yritin ottaa Nemon hyvin haltuun ja käskyttää sitä koko ajan. 

Jätski maistuu

Eka rata, hyppäri, tosiaan meni ihan ok:sti, kunnes itse aloin ennakoimaan kepeille menoa ja lähdin juoksemaan sinne päin, jolloin Nemo meni ohi aidan, mikä mun mielestä oli ihan selvä hyppy, eikä sitä tarvisi sen kummemmin näyttää, kun poimisi sen matkalta... Hylly tuli siitä, että hyppäsi aidan vielä väärään suuntan. Noh, menköön toi mun piikkiini. 

Mutta sitten tokalla radalla, alun kolme estettä oli: aita-A-ja kaarros oikealle muurille, niin mitä tekee Nemo... Kaartaa onnellisena A:n jälkeen VASEMMALLE alittaen puomin ja kokeillen, josko menisi pimeän putken päähän, what?! Sitten taisi mennä pussi ohi (?), kontaktit sinne päin, pimeän putken päähän ei eka yrittämällä, eikä lopussa tavalliseen mutkaputkeen. Tämä viimeisin ilmiö on tullut aikaisemminkin kisoissa. Treeneissä ei tarvi huutaa, kun jostain 5m päästä putki, niin ihan varmana juoksee sinne.

Tässä ei treenata kontaktia, vaan Nemo on pötkötellyt sohvalla ja sille on annettu kippo lattialle, mutta poika ei ole ehtinyt takajalkoja laskea maahan... ;)

Agikalenteria tsekkasin, niin nää oli tosiaan viimeiset ulkokauden kisat Pirkanmaalla, joten tauko tekee varmaan ihan hyvää ja katsellaan sitten jotain hallikisoja parin kuukauden kuluttua tai ensi vuoden puolella. Ei kai tässä toivoa kannata vielä menettää, mutta ihmetyttää tällainen takapakki, kun ehdittiin jo kakkosissa saamaan tuloksia ja nyt on tällaisia hyllyrässimisiä.

Jaa niin, Nemon huumorintajua kuvaa hyvin se, että syöksyi radan jälkeen palkintojen jako pisteeseen napaten sieltä yhden sinisen tekokukan huiviinsa ja olisi varmaan lähtenyt kiikuttamaan sitä ympäri kenttää, ellen olisi saanut sitä juuri kiinni :D Sellainen aikuinen meillä ja nyt kotona kiipesi ihanasti mun syliin ja on pötkötellyt siinä tyytyväisenä pitkin pituuttaan vähän siihen malliin, että 'sinä et lähde siitä mihinkään' <3