Toukokuun tykitystä

Mummulan lenkeillä

Toukokuu oli täynnä kaikenlaista mukavaa puuhaa ja tuntuu niin ihanalle, kun pääsee taas kulkemaan:

- Käytiin treenailemassa koiratanssia Pirkkalan Piskien kentällä. Mukana oli molemmat koirat eli ensin tehtiin lenkki, sitten molempien kanssa kontaktitreeniä kentällä, kun Lunan kierrokset oli ihan taivaissa, mutta keskittyi ihan superhienosti istuen nätisti ja tapittaen mua silmiin! Sitten kokeitiin Nemon kanssa ohjelma läpi niin, että mummu videoi treeniä, jotta näin, miltä se näyttää ulkopuolisin silmin

- Lunalla oli kahden hampaan poisto Pirkkalan Oiva Eläinklinikalla ja reissu meni hyvin. Tyttö oli heti seuraavana päivänä oma itsensä ja sai 4 päivän kipulääkekuurin. Suu on parantunut hyvin ja tikit sulaneet

- Samalla reissulla näytin Nemon niskassa olevaa kukkamaisen muotoista näppylää ja lääkärin mukaan on vaaraton, se voidaan poistaa elokuussa hammaspuhdistuksen yhteydessä

- Tsekattiin myös Nemon reisien sisäpinta, mitä on nuollut ja kalvanut. Lääkärin mukaan voi jatkaa kortisonin laittoa kutinaan (en ole laittanut, kun kerran, täytyy ryhdistäytyä!), BE-vitamiinia takajalkojen tärinään ja ehdotti myös 5 päivän kipulääkekuuria, jos olisi siitä kiinni. Annoin jo lääkekuurin, mutta nuoli silti jalkojaan. Nyt on ollut taas pari päivää parempi. Varasin ajan myös meidän pitkäaikaiselle fyssarille, niin saa tsekata, onko nyt jotain tavallisuudesta poikkeavaa

Saukonpuistossa

- Yritin huutaa estehuutokaupasta Piskien seuralle agilityn A estettä, mutta eihän se onnistunut, kun kauppa umpeutui puolen yön aikaan ja huutajia oli paljon sekä hinnat nousi pilviin. Saa vinkata, mistä saisi A esteen nopealla aikataululla kohtuu hintaan?

- Oltiin yksi viikonloppu koirien kanssa yökylässä mummulassa. Oli mukavaa yhdessä lenkkeillen ja herkutellen, myös suukkoja riitti kaikille ja koko ajan. Veljentyttö tuli koirien seuraksi lauantaina, kun käytiin mummun kanssa keskustassa kahvilla ja elokuvissa 

- Saman viikonlopun sunnuntaina mentiin Hannan ja Miisan kanssa Valkeakosken ryhmänäyttelyyn. Oli ihana kevätreissu tyttöjen kesken ja kiva nähdä uusia parsonisteja, koiramaista pulinaa riitti. Kaiken päälle Miisa sai ensimmäisen sertinsä ja me vähän liikututtiin Hannan kanssa <3 Voi kummityttö, minkä teit! Meillä on Hannan kanssa ollut yhteensä 6 parsonia ja nyt se tuli: ensimmäinen serti! Sertikahvit nautittiin Valkeakosken Hakafood Cafessa, paikalle suositus. 

- Samaisena sunnuntaina käytiin vielä koko porukan voimin hoitamassa vuokrahevoseni Tahti. Ensin tietty lenkki koirien kanssa maalaismaisemissa ja pääsivät tsekkaan portin takaa pihaton hevoset. Sitten koirat auton perään ja hevosen hoito kera mummun

Nemo nautiskelee keskipisteenä olosta

Aamu alkaa suukoilla <3

Syli on paras paikka ja mummu vielä yöpaita päällä

- Lenkkeiltiin koirien iskän (siis mun ex-mies :D) kanssa meidän huudeilla, oli lämmin päivä, joten mentiin ihan hissukseen. Sisällä kuitenkin oli vauhti päällä, kun pitkästi aikaa näki iskää. Lunan ilme oli näkemisen arvoinen, kuinka tyytyväinen ja onnellinen oli tuttuakin tutummassa sylissä

- Käytiin valokuvissa Nemon kanssa, kuvaajana Leila Luodemaa, jonka kuvat menee mun sieluun. Luontokin on niissä niin kaunis. Kuvauspaikkana oli Lempäälässä levähdysalue Hääkivi. Sain jo koevedokset, nyt onkin vaikea valinta, mitä kuvia niistä ottaa! Laitan tietysti tännekin sitten näytille.  Kuvaus oli tosi rento, hyvänmielen reissu. Nemo oli ihan liekeissä, kun mulla oli namit mukana, niin oli ikäänkuin jossain tapahtumassa häntä heiluen suu messingillä. Kuvauksen jälkeen jäätiin vielä kuvaajan kanssa puhumaan toviksi koirista, juttua olisi riittänyt enemmänkin. Niin lämmin suositus Leilan kuviin!

- Otettiin myös omin voimin kuvia Piikahaassa valkovuokkojen seassa ja mä napsin miehen kameralla koirista kuvia omassa pihassa. Ne on kyllä jo koneella, mutta miehen koneella, niin julkaisen niitä myöhemmin, kun saan ne itselleni käyttöön. Hieman haastavammat nuo oikealla kameralla otetut kuvat, kun kännykkäkuvat, jotka on heti käytettävissä somessa

- Mummu oli meillä yökylässä juuri viime yön ja otettiin ilta ihan rennosti, kun edelliset päivät oli ollut täynnä touhua. Teki hyvää. Koirat niin nautti, kun pääsivät mummun syliin ja kylkeen. Tänään käytiin porukalla lenkillä Suomensaaressa ja Lunalla oli taas vauhtia kerrakseen, kun vettä oli ympärillä joka puolella

Mun lapsuudenkoti taustalla, legendaarinen Postintalo

Petsamossa

Nemo on muuten ollut jo useamman kuukauden entistä lempeämpi. Ei enää ole ärähtänyt esim. sohvalla, kun on kyljessä nukkumassa ja itse liikahtaa johonkin suuntaan. Vielä puolisen vuotta sitten tuli suurin piirtein hammasta, jos pääsi pelästymään. Yleensä kyllä aina ensin äänellä herätin ja nousin vasta sitten, ilman draamaa. Nukkuivat myös eilen keittiön pöydän alla Lunan kanssa vähän niin kun lusikassa <3 <3

Luna sen sijaan ei ollut kovin lempeä tänään, kun meille tuli huoltoyhtiön putkimies vaihtamaan hanoja, niin ovella huusi, kun syötävä mun sylissä ja kuulosti siltä, että puree, jos päästän vapaaksi :D Loppupeleissä ei sitten lopulta edes moikannut kaveria, joka meni ensin yläkertaan hommiin ja kun tuli alas, niin siinä vaiheessa molemmat koirat nukkuivat pedeissä sikeänä, eivätkä vaivautuneet moikkaamaan aamutuimaan. Olin ihan positiivisesti yllättynyt.

Veljentyttö on suosikki <3

Luna tunkenut kainaloon

Nemo on jatkanut koheltamislinjalla ja yksi päivä vaihtoi sohvalla paikkaa, jolloin istahti ihan sohvan reunalle takajalalla rapsuttelemaan korvan takaa, jolloin keikahti selälleen ja putosi selkä edellä sohvapöytää päin, mutta kun vastaavanlaista läheltä piti -tilannetta on ollut ennenkin, niin pidin omaa jalkaa pöydän reunan edessä, jolloin Nemon niska kopsahti mun jalkaan ja putosi lattialle jaloilleen. Oli kyllä niin hurjan näköinen tilanne, että taas entisestään vedän sohvapöytää kaueammaksi sohvasta... Samana päivänä oli myös hyppäämässä sohvalle, kunnes puolivälissä huomasi miehen makaavan siellä ja jarrutti niin, että tömpsähti maahan ja jäi siihen pää pystyssä makuulle. Meillä pitäisi olla vaan pyöreitä pehmustettuja huoneita... (Viikko pari takaperin kerjäsi mun karjalanpiirakoita samaisessa paikassa ja putosi sohvapöydän kulmaan niin, että kuului kova tömähdys ja olin varma, että tulee lääkärireissu, mutta Nemo ei ollut millänsäkään, tapitti vaan piirakoita haltioituneena). 

Varsinkin iltaisin vetävät molemmat koirat hepulirallia, kun olen päästänyt ne iltapissalle pihaan, päästän hihnoista irti ja on vielä yöpalan aika, niin sitten mennään kohti keittiötä pomppien sinne tänne... Välillä meillä on lentänyt siinä kohtaa sohvapöydältä lehdet ja kippo, missä on kaukosäätimet. Aamulla on myös rallia lenkin jälkeen, mutta hieman hillitympää. Tänään Nemo veteli myös pihassa töiden jälkeen pieniä spurtteja, ihana pappa <3

Kaupin metsässä aamulenkillä

Nemo jäi päikkäreille mun lähteissä näyttelyreissuun

Nyt nautitaan kesästä, vaikka aamulenkillä on edelleen tarpeen kaulahuivi ja hanskat sekä sateenpitävä takki :D Kuitenkin tulee ihana kesän tuoksu ja vihreys vastaan, niin se on nautittava siitä, mitä on. Ollaan tehty pieniä pihahommia, lähinnä haravoitu ja laitettu yrttejä laatikkoon itämään. Vielä odotuttaa itseään terassin öljyäminen sekä ikkunoiden ja mattojen pesu. Noh, ehtiihän niitä ;) Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua!

Hanna ja Miisa

Arvostelu käynnissä, Miisa pönöttää niin hienosti!

SERTI!

Kaunis ja lunkki kummityttö <3

Sertikahveilla

P.S. Aiheesta poiketen: täällä mentiin mielettömässä MM-lätkähuumassa monta päivää putkeen ja yksi unelmani toteutui, kun pääsin kultajuhliin mukaan (aina katsonut kaiholla Helsingin meininkejä tv:n välityksellä). Piste iin päälle oli tuo legendaarinen Hakametsän jäähallin parkkis, mikä on mun lapsuusmaisemiani ja tuli niin paljon vanhoja muistoja mieleen, kun on hengailtu Kaleva - Tammela alueella. Samaisella parkkiksella ollaan myös lukuisat kerrat osallistuttu koirien kanssa match shown, oltu järkkäämässä parsoneiden mätsäriä, jossa myös ekan kerran tavattiin Mimmin, Martin ja Miisan Hannan kanssa <3 Myös yksi kokonainen viikonloppu on tullut talkoiltua agilityn SM-kisoissa ja itse kisattuakin jossain pienemmissä kisoissa, samaisella parkkiksella/sen viereisellä hiekkakentällä. Kuitenkin nyt onnea Leijonat, Suomi on uusi maailmanmestari! Tätä nannaa on luvassa Tampereella myös tulevana keväänä. 

Helatorstaina sukukokous

Tänä aamuna auto starttasi klo 7.30 kohti Helsinkiä, Haltialan kotieläintilaa, missä tehtiin parsonlenkki viimeksi neljä vuotta sitten. Alue oli hyväksi havaittu ja toimi tälläkin kertaa, vaikka joenrantaan ei lähdetty, koska keli oli sateinen ja alusta näytti kuraiselta. Käveltiin hiekkateitä pitkin leppoisa lenkki koirien kanssa ja osa lapsista viihtyi sen aikaa leikkipaikalla. Samalla moikattiin lehmät ja lampaat sekä innokkain uimari Milo poikkesi veteen pulikoimaan. Lopuksi käytiin vielä kahvilla Vanhassa pehtoorissa. 

Nemokin pääsi lenkille mukaan katsomaan sukua! Nemon tyttö Ansku on suosikki ja taas mentiin sulassa sovussa vierekkäin & peräkanaa lenkillä. Poikia ei moikattu lähietäisyydeltä, vaikka varmasti se olisi siivosti mennyt jo lenkin loppupuolella. Nemo on ihan paras reissukaveri, nukkuu autossa sikeästi ja joka paikkaan mennään iloisesti. Tämä oli ihana yhteinen kesäreissu <3 

Mukana lenkillä: Nemo, Ansku, Ludwig, Piki ja Milo + perheet (kaikki ihmiset ei kuvassa)

Nemo ja tyttönsä Ansku

Samaa näköä ja luonnetta <3

Milo iloinen suukottelija vauhdissa (Finding Nemo's Tomorrow Never Dies)

Piki on palannut Suomeen Lontoon vuosilta (Finding Nemo's You Only Live Twice)

Nemo tarkkana, josko niitä kaikille jaettuja Hau Haun herkkuja vielä saisi (Peatdigger Quinlan)

Ansku tulossa pusuttaan (Finding Nemo's Annastiina)

Ludwig suvun nuorimmainen (Finding Nemo's Little Drummer Boy)

Suukottelija <3

Aina yhtä hauskaa kuvien otto, kun pitäisi pysyä paikallaan

Ensimmäinen kasvattini Ansku, meidän Nugan sisko

Kiitos, oli jälleen mainio sukukokous ja ihana nähdä kaikkia <3 Mukavaa kesää!

Jokainen on ylittänyt jo itsensä tulemalla paikalle

Osallistuttiin koiratanssin möllikisoihin Nemon kanssa Tampereen Seudun Koirakerholla. Kerran aiemmin ollaan kisattu tässä lajissa vuonna 2019, blogijutun voi lukea täältä. Nemo niin nautti ja meillä oli kivaa! Ihmeen kaupalla mua ei juurikaan jännittänyt, joten pystyttiin keskittymään hauskan pitoon hymyssä suin. Nämä oli meidän viimeiset kisat ja niihin saatiin positiivinen energia yhdessä tehden <3

Nemo oli ihan elementissään, kun otin sen auton perästä lämmittelylenkille. Tuli häkistä ulos kun ohjus ja lähti vauhti päällä painelemaan, vähän väliä vilkuillen hallille. Sitten kun käännyttiin lenkiltä takaisin päin, niin lähti kiskomaan häntä suorana kohti pelipaikkaa, niin innoissaan, kisamoodissa! Kävin tutustumassa kehään itsekseni ja kävelin radan läpi vähän välimatkoja hahmotellen. Nemo pääsi halliin kaksi koirakkoa ennen omaa suoritusta ja ehdittiin ottaa lämppäalueella pientä kontatia, yhdessä kävelyä ja ohjelmaan kuuluvan lyhdyn kiertoa, mikä ei tahtonut sujua, kun oli niin into päällä ja keskittyminen hakusessa (tiesin kuitenkin, että Nemo osaa sen, vaikka unissaan, niin en ottanut siitä paineita). 

Lopulta päästiin kehään ja ohjelma sujui hyvällä fiiliksellä, Nemon loikkiessa tapansa mukaan innoissaan joka liikkeessä. Ohjelma meni suunnitelmien mukaan, kunnes lopussa piti antaa tassuja mun jalkoihin ja tarjosi vaan koko ajan ikäänkuin väärää tassua (saatoin seistä liian lähellä, kotona meinaan huomasin, ettei taida nähdä mun jalkoja ja kun peruutin, niin sujui hienosti). Olisin toki voinut nostaa itse toisen jalkani, mutta jäin kuitenkin pyytämään sitä ns. helpompaa tassua. Syksyn kurssin ope sanoikin, että kokemuksen myötä olisin osannut improvisoida vastaavassa tilanteessa, koska tuomarihan ei sitä tiedä, mitä tassua siinä oli tarkoitus nostaa ;)

Samalla tassua pyytäessä huomasin, että musiikki on jo loppupuolella, joten jätin pois yhden liikkeen, missä tassujen annon jälkeen Nemo olisi paikallaan ja mä kiertäisin pojan ympäri niin, että pidän hameen helmasta kiinni. Sitten olikin yhtää aikaa pyörimisen aika, jossa Nemo lähti pari kertaa juoksemaan vaan poispäin musta, kunnes kaivoin namin taskusta ja saatiin yksi yhteinen pyörähdys ennen loppuasentoa. Tämä oli ehdottomasti meidän paras ohjelma koskaan. Yhdessä mentiin hyvällä draivilla, eikä Nemo karannut kertaakaan!

Olin jopa itseenikin tyytyväinen, sillä osasin nauttia, kannustaa ja kehua Nemoa sekä suukoteltiin joka välissä kisapaikalla. Poika pysyi muutenkin hihnassa hyvässä kontaktissa, eikä vetänyt samanlailla, kun yleensä koiratapahtumissa. Varmaan tuo lajin rentous ja hidastempoisuus vaikutti molempien fiilikseen. Luokan jälkeen oli kaikille yhteinen suullinen palaute, jonka jälkeen jokainen koirakko palkittiin koirien herkuilla ja suklaalla. Nemo oli niin liikkis rapisevasta paketista ja silmät sädehtien kurkotteli moneen kertaan herkkuja, mitä en tietenkään voinut alkaa antaan siinä koirakkoringissä. Tuomarin palaute meille meni jotakuinkin näin: 

"Ei millään uskoisi, että Nemo on kohta 14-vuotias. Yhteinen tekeminen oli suloista vanhan koiran menoa, jossa tarjoaa kaikkea innoissaan ikäänkuin näyttäen ohjaajalle, että hei mä osaan! Jatkakaa samaan malliin ja menkää kisoihin". 

Kisapaikalla oli jälleen mahtavaa porukkaa, kuten lajin luonteeseen kuuluu, kaikki kannustaa toisiaan. Vanhoja tuttuja (oli niin ihana nähdä Eija-Riitta ja ope Riikka!) ja myös lajista tuttuja nimiä, joille sai nyt kasvot. Tällaista palautetta saatiin muilta päivään osallistuneilta:

- Hieno asu, josta tuli tietynlainen säväys ja ajatus, että kyllä ne vaan vaikuttaa kokonaisuuteen ja pitää itsekin taas panostaa 

- Mahtavaa, kun päätitte tulla Nemon kanssa ja saitte nyt onnistuneen kokemuksen

- Hienosti meni! Ai Nemo ei näe oikein kunnolla, sitä ei kyllä huomannut ja nyt tuntuu vielä hienommalle teidän suoritus

- Aivan mahtavaa, että pääsitte kehään ilman suurta jännitystä, selätitte sen

- Oli kyllä niin kiva nähdä, kun kummatkin hymyillen menitte lähtöön. Kuinka hienosti oletkin saanut oman mielen möröt karkailun mahdollisuudesta pois ja vaan nautit tänään jännittävästä tilaisuudesta sellaisena kuin se oli (ope laittoi mulle vielä tän viestin perään, niin iso kiitos, koska ilman Riikkaa ei oltaisi millään päästy näin pitkälle ja selätetty niitä mörköjä! Yksi parhaista opettajista meille <3)

Oltiin treenattu paljon, niin olkkarin matolla, kun omassa pihassa ja parilla eri hiekkakentällä. Jännitys oli vielä viikko sitten ihan katossa ja tuli mietittyä, oliko tämä ollenkaan järkevää. Lopulta kuitenkin kotitreeni sujui, vaikka ohjelmaa jouduttiinkin muuttamaan ja hiomaan vielä viime metreillä. Ohjelman alussa Nemon oli tarkoitus tehdä kaikkien aikojen lempitemppunsa eli maahan menon jälkeen kieriminen, mutta jostain syystä ei halunnut tehdä sitä, vaan meni vaan pum eli pelkästään kyljelleen makaamaan. Veikkaan, että jotain jumia nyt on takapäässä, varattiinkin aika jo meidän pitkäaikaiselle fyssarille.

Jännitystä pystyin tällä kertaa säätelemään mm. näillä asioilla:

- Paljon lyhyttä treeniä usean viikon ajan

- Hyvä valmistautuminen kuunnellen musiikkia ja kuivaharjoittelemalla ohjelmaa ilman koiraa, miettiminen jo etukäteen, jos joku ei suju/ohjelma on edellä/jäljessä, mikä on plan B, niin helppo temppu, että sen voi vetästä ässänä hihasta tarvittaessa

- Ei treeniä enää pe-la, ylipäätään lepoa, jotta koiran vire on hyvä, vaikka olisi lämmin päivä

- Luotto Nemoon, ettei karkaile, saatiin se kitkettyä pois syksyisen kurssin ja mahtavan opettajan myötä

- Suuri kiitollisuus ja onnellisuus, että vielä melkein 14-vuotiaan kanssa voi kisata (Nemo tuntui piristyneen taas, kun olisi nuori poika, tänäänkin on ollut vauhti päällä lenkeillä! Muuten kyllä malttanut ihanasti levätä)

- Lisäksi ajatus, että se menee, miten menee, treenattu on ja katsotaan, saadaanko ne tehtyä tänään täällä (olin jo henkisesti valmistautunut siihenkin, jos ohjelma menee ihan penkin alle, niin käydään kuvaamassa se videolle myöhemmin jossain hiekkakentällä, jotta ohjelmasta jää kuitenkin muisto)

- Oman koiran tuntemus, mikä sopii ennen kisoja ja kisapäivänä mm. ennen päivää lepoa, kisapäivänä lyhyt aamulenkki ja pienempi aamupala, kisapaikalla Nemo autossa niin paljon, kun mahdollista, halliin vasta hetki ennen omaa suoritusta ja meille sopi parhaiten niin, että rataan tutustumiseen menen vaan minä rauhassa, eikä niin, että huhkitaan siellä yhdessä sinne tänne ja villitään toisemme, lisäksi oman suoritusen odotusaika olisi ollut turhan pitkä, eikä kuitenkaan autoon olisi ehtinyt välissä, kun 5 minuutiksi, kaikki tällainen on supertärkeä ottaa huomioon ylivilkkaan koiran kanssa

- Nemolla oli hyvä rauhallinen odottelupaikka häkissä autossa, joka saatiin vielä varjopaikalle

- Kisapaikalla toivotettiin moneen kertaan tervetulleeksi, oli tuttuja, joita jännitti, kaikkia vähän jännitti

- Iloinen ja empaattinen tuomari Henna Meriharju, joka puhui juuri jännityksestä ja siitä, että täällä ollaan treenaamassa ja jokainen on ylittänyt jo itsensä tulemalla paikalle

Tässä kuvasarjassa myös yksi tärähtänyt kuva, jossa kuvaaja Eija-Riitta huikkaa Nemon nimen, jotta poika katsoisi kameraan ja Nemo tietysti lähtee suoraa päätä suukottelemaan :D Mä yritän pitää rusetista kiinni, ettei poika karkaa!

Nyt sitten se video meidän suorituksesta. Meillä oli ohjelmassa teemana valo ja musiikiksi valikoitui Disneyn Tangled -elokuvasta (Tähkäpää) I see the light. Samalla tanssittiin Nemon tytölle Anskulle, jota meidän vanhat naapurit kutsui aina Tähkäpääksi, koska Anskulla on pään päällä ruskea pieni väriläikkä. 

Ohjelman esittely:

Nemo on aina iloinen ja energinen, jekkuja sekä suukkoja riittää edelleen joka päivä. Kuukauden kuluttua juhlitaan pojan 14-vuotis syntymäpäivää. Nemo on elämäni koira, minun valoni.

Kuten videosta huomaatte, koiratanssia pääsee harrastamaan matalalla kynnyksellä, se sopii kaikille. Suosittelen lämpimästi harrastamaan koiran kanssa, se tuo niin paljon iloa elämään <3 

Iloista vappua

Iloista vappua ja onnittelut suomenmestari Tapparalle! Tänä vuonna oli helppo keksiä vappuasusteet, kun koko Tampere on sini-oranssi. Hienosti pärjäsi kyllä Ilveskin, pronssia! Tampereella on menty lätkähurmoksessa jokunen viikko ;)

Koirat hieman totisena odottaa kuvausnamejaan :D

Meidän vappuviikonloppu alkoi mummulassa perjantai-illan vietossa. Koirat nautti jälleen kaikesta huomiosta ja yhdessäolosta. Illan aikana eivät juuri malttaneet rauhoittua, kun ehkä siinä vartti ennen kotiin lähtöä. Koko ajan vaihdettiin paikkaa, tähystettiin ikkunassa, kerjättiin ruokaa, vuoroteltiin mummun sylissä ja Nemo etsi jotain pientä saalista, tällä kertaa lähti tyhjä kananmunakenno parempiin suihin. Mummu nostaa aina etukäteen tietyt jutut pois ulottuvilta mm. villasukat, pehmolelun, mutta silti poika monesti keksii jotain suuhun napattavaa. 

Koirat on olleet tavallista väsyneempiä torstaista lähtien, olisiko mun keskiviikon toimistopäivä pitänyt ne varpaillaan kotona. Olen ollut vähän ihmeissäni/huolissani, kun sain tehdä etätöitä rauhassa to-pe. Toki keittiöön tulivat joka kerta perässä. Lenkit on olleet nyt pidempiä paremman alusta ansiosta ja Nemokin selvästi nauttii, kun saa kirmata flexissä täyttä laukkaa, ottaa hauskoja spurtteja. Ruoka-aikaan myös riehutaan ihan kunnolla eli saattavat juosta peräkanaa eteinen-keittiö-olkkaria, jossa pääsee tekemään kivasti ympyrää. 

Nemon kanssa ollaan tehty päivittäin 3-5min temppuja ja pieniä pätkiä meidän koiratanssiohjelmasta. Tuttuja juttuja, mutta on muistuteltu mieleen. Hion ohjelmaa vielä entisestään, kun yritän jättää kaikki istumaan ja maahanmenot pois, koska opettajat sanoo, että näyttää huteralta, kun Nemo menee niin hitaasti ja siihen päälle vielä pojan tärinä, mikä sillä on ollut ihan pennusta asti. Opettajat ajattelevat sen johtuvan iästä, mutta Nemo on aina arponut noita liikkeitä, tehnyt hidastetusti, kun eihän sitä nyt millään malta. Ohjelmasta tulee kyllä sujuvamman oloinen, kun ollaan enemmän liikkeessä. Olen huomannut, että terriereillä on muutenkin koiratanssissa sitä sellaista seisomista paikallaan, kun ovat niin salamannopeita ja odottavat jo seuraavaa temppua tai sitten muuten vaan kyseenalaistavat, viitsiikö tehdä. Näyttää varsinkin videoissa hassulta, mutta ehkä se täytyy vaan hyväksyä, että on osa terrieriluonnetta isolla Teellä ;) Toki ketjuttamalla temppuja yhteen, saa liikkeestä varmasti sujuvamman.

Hyvää koiranpäivää

Kuva: Jemina Photography

Hyvää koiranpäivää, mitä vietetään tänään 24.4.! Kennelliiton tämän vuoden teemana on kannustaminen hyviin koirakohtaamisiin. Liiton sivulta näkee lisätietoja mm. tarjolla maksuton webinaari: Koira-arki hallintaan positiivisesti vahvistaen, eläintenkouluttaja Sari Paavilainen, koirakoulu Visio.

Mikä tärkeintä, viettäkäähän mukava päivä koirien kanssa ulkoillen ja herkutellen :)

Yllätin oikein itsenikin

Vihdoin Tampereellakin alkaa tuntua keväälle! Olin epätoivoinen, kun talvi vaan jatkui ja jatkui. Viimeisimmästä lumimyräkästä ei olekaan, kun kaksi viikkoa, mutta tämän viikon on ollut niin lämmintä, että lumet on mukavasti sulaneet. Toki vielä on jäätikköä ja isoja kinoksia, muttei enää ihan joka paikassa. Olen päässyt lyhyitä matkoja taittamaan polkupyörällä.

Nemolle tuntuu jo nämä asteet (+11-14) kuumalta lenkillä. Alkaa läähättämään ja kulkemaan hitaasti/pysähtelemään, jos kuljetaan kuivalla asfaltilla ja suorassa auringonpaisteessa. Olenkin hyödyntänyt vielä lumipätkiä ja hakeutunut varjoon sekä tietysti kuljettu koirien tahtiin. Välillä kirmaavat ihan täysillä ja välillä nuuskivat minuuttitolkulla risteyksissä. Nemoa saa kyllä jonkun verran ohjailla, kun aurinko paistaa edestä, niin ei kunnolla näe, joten saattaa honkeltaa ja kompastella suoraan lumipenkkaan tai rotvallilta alas. Välillä kyllä sitten menee ihan sujuvasti, kunhan malttaa vähän hidastaa vauhtia.

Pääsiäisenä

Pääsiäisen pyhät meni mukavasti, tehtiin aina aamuisin pidempi lenkki ja saatiin kulkea aamuvarhaisella kaikessa rauhassa vanhoilla kotihuudeilla. Joka päivä tuli koirille kotona yksinolo treeniä, kun me käytiin pyörähtämässä kaupungilla tms. Lankalauantaina saatiin odotettuja vieraita eli mummu yökylään ja pappakin poikkeamaan syömässä. Koirat sai hyvät hepulit vieraiden saapuessa ja nauttivat papan rapsutuksista sekä mummun sylittelystä täysin rinnoin. 

Toisena pääsiäispäivänä tempaisin aamusta ja trimmasin molemmat koirat peräkanaa! Yllätin oikein itsenikin. Molempien turkki oli jo tosi pitkä ja kun oli luvattu lämmintä keliä, niin totesin, että nyt on hyvä hetki. Oli sitten mukavampi viedä Nemo fyssarille. Poika olikin tällä kertaa paljon rauhallisemmin molemmissa käsittelyissä. Veikkaan, että viime trimmin aikaan oli jumia ja siksi Nemo läähätti kovasti, eikä olisi pysynyt paikallaan. Nyt kuorsasi pitkät pätkät mun sylissä, kun saksin masukarvoja yms. Lunan trimmi meni kans helposti, tyttö on aina yhteistyöhaluinen ja lähinnä nauttii huomiosta.

Vierashuoneessa

Luna posettaa <3

Nemo talvikarvassa

Repäisin ja ilmoitin meidät Nemon kanssa Tamskin koiratanssin epävirallisiin kisoihin toukokuun lopulla! Jännittää jo nyt, mitä siitä tulee... Ensin keksin miljoona tekosyytä, miksi ei voida mennä, mutta lopulta 10min harkinnan jälkeen lähetin ilmoittautumisen, jotta mahdutaan mukaan, enkä jänistä :D Täytyy nyt hioa ohjelman palasia. Suunnitelmissa jättää pois paikalla tehtäviä juttuja, jotka vaatii enemmän keskittymistä ja lisätä liikettä, mistä Nemo tykkää ja mitä viimeksi kisatreenissä meille suositeltiin. Aiemmin Nemo on riehaantunut kaikista nopeamista pätkistä, joten olen suosinut noita kontrollitemppuja, mutta syksyn kurssilla saatiin loistavan open ansiosta hiottua luottamusta ja kontaktia eli en jännitä karkaamista ja rallia ihan niin paljon, kun ennen. 

Papan kaksoisrapsutus

Omat sylittelijät

Nemo on mukamas saanut sitä light nappulaa nyt parin viikon ajan. Tänään, kun menin hakemaan sitä Peten Koiratarvikkeesta lisää, niin totesin hyllyllä, ettei nappula ole kyllä se, mikä mun alunperin piti ostaa! Kysyin silloin myyjältä apua ja antoi mulle sen pussukan. Ihmettelin sitä siinä, kun netissä pussi oli erivärinen, mutta merkki ja maku oli sama, niin ajattelin, että pussi on vaan vaihtunut. Noh, ei se tosiaan ollut mikään light nappula ja ihmettelinkin juuri viikolla, kun Nemon paino oli noussut. Nyt siis taas on edessä totuttaminen uuteen ruokaan, ensimmäistä kertaa senioriruokaan. Onneksi Nemolle maistuu kaikki, joten eipä tässä nyt suurta vahinkoa tapahtunut. Kuitenkin on hyvä saada timmimpi kunto kesän lämpöisille keleille, jaksaa paremmin sitten liikkua ja touhuta.

Trimmin jälkeen

Rakkaat <3

Koirien energioita on purettu taas nuolualustoilla, älypeleillä ja leikkimisellä. Yhtäaikaa, kun ei voi antaa mitään leluja tappelun takia, niin on menty Nemon kanssa kaksin lenkille ja oon leikittänyt pihassa lenkin päätteeksi, lihakset valmiiksi lämpöisinä. Luna on sen aikaa saanut touhuta tennispallon kanssa sisällä ja lenkiltä tullessa Nemo on odottanut hetken tuulikaapissa, jotta olen voinut heitellä palloa tytön kanssa olkkarissa.

Onnellinen pallottelija

Kasvattaja onnittelee 8-vuotiaita

Kasvattaja onnittelee ja lähettää paljon rapsutuksia & suukkoja 8-vuotiaille B-pennuille <3 Mitä kuuluu?

Kesällä 2014 vintiöt tutustumassa pihaan: Milo, Luka, Ässä, Sky, Piki ja Helmi <3