Punahilkka

Vanha Guessin lompakko alkoi olla niin nuhraantunut, että päätin kaivaa esille joitain vuosia sitten tekemäni heräteostoksen. Aikas pirteä vai mitä sanotte? Kerran aikaisemmin minulla on ollut käytössä tällainen vähän isompi lompakko ja jälleen se tuli havaittua kaupan kassajonossa, että on todella helppokäyttöinen, kun yhdellä silmäyksellä näkee koko sisällön ja kuititkin saa nopeasti sujautettua sileinä omaan lokeroonsa. Kiva tällaiselle järjestyksen ihmiselle :)

Mikä arkinen asia on teitä piristänyt tänä syksynä?

P.S. Viikonloppuna latailen olohuonekuvat blogiin näytille ja kaiken kirjavaa käsityöprojektiakin on menossa. Sen helmiä esittelen sitten myöhemmin...

Riemulla ei rajaa

Riemulla ei rajaa, kun metsässä suhaa! :D Luna treffasi Martin ja taas mentiin kovaa. Lunasta näki, kun se niiin nautti metsässä nuuskuttelusta ja touhuamisesta. Myös pojat pääsi samaiseen metsään juoksemaan Mimmin (Martin isosisko) kanssa, ihan tosi. Hienosti tulivat juttuun, vaikka Mimmi yritti välillä sulkea tien Nemolta haukkumalla ja Nuga kiehnäsi Mimmin iholla. Aivan mahtava fiilis reilun tunnin hikoilun jälkeen metsässä, oli pikkaisen hiljaista kotimatkaseuraa autossa ;)

Pojat Mimmin kanssa, kuva: Hanna Isotalo

Tuliaisena metsästä oli ainakin 10 hirvikärpästä, myös alimman paidan alla. Hirvikärpäset, lentomuurahaiset tai ampiaiset ei mua niin haittaa, mutta (tiedän, olen vähän bimbo...) ne pitkäjalkaiset hämähäkit on ällöttäviä ja pelkään niitä. Elokuusta asti niitä on pyörinyt meillä ulko-ovien kulkuaukoissa sillä seurauksella, että muutama on pudonnut päälle ja muutama kingennyt sisälle. Olenkin vähän niin kun vältellyt sitä omassa pihassa oloa, varsinkin pimeän aikaan, kun sitten sisälle pyyhältää vielä ne samannäköiset lentävät.

Agitreeneissä muuten selvisi, että Nemon nykyistä käyttäytymistä kisoissa sanotaan ns. kisasyttymiseksi :D Pojalla on ihan vaan pikkaisen hauskaa! Ei muuta, kun lisää startteja alle ja kovempaa käskytystä + tarvittaessa koiran kanssa jäähylle, jos laittaa koko homman ihan ranttaliksi :D Näillä näkymin treenaillaan muuten talvella tiistaisin klo 16-18, mikä on aikas mainio aika siinä mielessä, että jää illasta aikaa muuhunkin! 

Luna-räpsyripsi liitää kasvattajan luona jokunen viikko takaperin (hassua nähdä Luna esteillä, kun ei ole kukaan aikaisemmin ottanut tytöstä agiliitokuvaa/videota), kuva: Eija Viitanen

Hyllyrässimisiä

Viidennet kakkosten agilitykisat juostiin tänään Nemon kanssa Hervannassa ja niin siinä kävi, kuten pelkäsinkin. Kierrokset oli liian korkealla ja läskiksi meni, kuten viimeksikin. Mistähän tällainen takapakki voi johtua? Meno on samanalaista, kun ekoja möllikisoja startatessa eli koira on ihan ok vielä ekalla radalla, mutta tokalla jo niin kuumana, ettei kuuntele oikein mitään ja sinkoilee esteille satunnaisessa järjestyksessä, vaikka nyt ongelman tiedostaen yritin ottaa Nemon hyvin haltuun ja käskyttää sitä koko ajan. 

Jätski maistuu

Eka rata, hyppäri, tosiaan meni ihan ok:sti, kunnes itse aloin ennakoimaan kepeille menoa ja lähdin juoksemaan sinne päin, jolloin Nemo meni ohi aidan, mikä mun mielestä oli ihan selvä hyppy, eikä sitä tarvisi sen kummemmin näyttää, kun poimisi sen matkalta... Hylly tuli siitä, että hyppäsi aidan vielä väärään suuntan. Noh, menköön toi mun piikkiini. 

Mutta sitten tokalla radalla, alun kolme estettä oli: aita-A-ja kaarros oikealle muurille, niin mitä tekee Nemo... Kaartaa onnellisena A:n jälkeen VASEMMALLE alittaen puomin ja kokeillen, josko menisi pimeän putken päähän, what?! Sitten taisi mennä pussi ohi (?), kontaktit sinne päin, pimeän putken päähän ei eka yrittämällä, eikä lopussa tavalliseen mutkaputkeen. Tämä viimeisin ilmiö on tullut aikaisemminkin kisoissa. Treeneissä ei tarvi huutaa, kun jostain 5m päästä putki, niin ihan varmana juoksee sinne.

Tässä ei treenata kontaktia, vaan Nemo on pötkötellyt sohvalla ja sille on annettu kippo lattialle, mutta poika ei ole ehtinyt takajalkoja laskea maahan... ;)

Agikalenteria tsekkasin, niin nää oli tosiaan viimeiset ulkokauden kisat Pirkanmaalla, joten tauko tekee varmaan ihan hyvää ja katsellaan sitten jotain hallikisoja parin kuukauden kuluttua tai ensi vuoden puolella. Ei kai tässä toivoa kannata vielä menettää, mutta ihmetyttää tällainen takapakki, kun ehdittiin jo kakkosissa saamaan tuloksia ja nyt on tällaisia hyllyrässimisiä.

Jaa niin, Nemon huumorintajua kuvaa hyvin se, että syöksyi radan jälkeen palkintojen jako pisteeseen napaten sieltä yhden sinisen tekokukan huiviinsa ja olisi varmaan lähtenyt kiikuttamaan sitä ympäri kenttää, ellen olisi saanut sitä juuri kiinni :D Sellainen aikuinen meillä ja nyt kotona kiipesi ihanasti mun syliin ja on pötkötellyt siinä tyytyväisenä pitkin pituuttaan vähän siihen malliin, että 'sinä et lähde siitä mihinkään' <3

Herb Garden

Poikkesin Postissa hakemassa blogiarvontapalkintoni ja voi miten suloinen paketti minua odotti <3 Kiitos vielä kerran Kaunis Elämä -blogin Aino-Kaisalle!  Katsotaan, mitä kivaa keksin näihin ihastuttaviin utuisensävyisiin purkkeihin. 

Onko muitakin, johon on kodin-tuunaus-inspiraatio iskenyt näin syksyn tullen? Olen tuunaillut alakertaa, tehden keittiöstä beigen, vihreän sijaan. Myös olohuoneeseen tuli lisää beigeä, uusien verhojen ja pehmeän maton muodossa. Vielä pientä fixailua vaatii sohvan koristetyynyt (jota meidän pentu on käynyt vähän nakertelemassa, aaargh!) ja seinille olisi tarkoitus kiinnittää taulukourut, johon tulisi valokuvia. Meillä ei olekaan ollut hetkeen valokuvia esillä, vaikka mielestäni ne tuo juuri sen kotoisen tunnelman ja hymyn huulille, kun muistelee kivoja tapahtumia ja hetkiä läheisten kanssa <3

Syksyistä viikonlopunjatkoa!

P.S. Ollaan ryhdistäydytty ekaa kertaa yhdessä asumisen aikana ja käyty poimimassa marjoja, joista tehtiin puna-, mustaherukka ja puolukka mehua siis mies teki.. Seuraavaksi on työn alla omenat, ainakin piirakkaa leivon ja mahdollisesti tehdään raikasta omenahilloa (mun lempparini lättyjen kanssa :).

Syötävän suloinen

Hei, tunnistaako joku, kuka tää on? 

 Tällainen pikku-epeli on muuttanut meille ;) Samalla sai myös Nemon ja Lunan päät pienen trimmin ja taas näkee eteensä.

Mulle tulee välillä pieniä huoltopuuskia, kuten nytkin: trimmasin kaikkia, leikkasin kynnet, poistin hammaskivet, laitoin huuhteluainetta suihin ja vaihdoin syyspannat. Madottaa ajattelin sitten, kun on ollut ekat pakkaset ja maa jäässä. Eikös niin sanota, että silloin on paras aika madottaa, kun on mahd vähän eliöitä. 

Olen kunnostautunut taas hetkellisesti TOKO/temppu-juttujen kanssa, ollaan treenattu jokaisen kanssa niin kotona, kun lenkeilläkin (kaikilla on omat bravuurinsa, Nemo antaa molemmat tassut ja pussaa, Luna kierii nopeasti ja täydellisesti, Nuga tulee luokse salamana). Olisi hyvä, kun muistaisi joka viikko pitää namit mukana ja ottaa pieniä harjoituksia. Ilman namejahan nuo ei tee oikein mitään ;D Käytiin parsonlenkilläkin, vääränä päivänä, joten mentiin sitten Ylöjärvellä harjumaisemissa kierros omalla porukalla ja tottakai siivillä :P

Tällaista elohiirtä käytiin kans moikkaamassa :) Ihana poika!

Pidempiä lenkkejä ollaan tehty etenkin aurinkoisina päivinä, kuten viime sunnuntaina oli ihana lähteä aamusta ulkoilemaan poikien kanssa. Tuli ihan Pirkkala ajat mieleen, kun viikonloppuna aikaisin oli tapana kävellä lähimetsään ja antaa Nemon juoksennella kaikessa rauhassa ympäriinsä (ehkä parasta koirien kanssa on ulkoilu aikaisin aamusta, kun ketään ei ole liikenteessä <3). 

Täällä Härmälässä käveltiin Pirkkahallin koirapuistoon, jossa koirat otti kivat spurtit kaksisteen ja sitten kävelyteitä pitkin takaisin. Matkalla nähtiin Lunan sisko Ulpu ja kaverinsa Näätä. Nuga onkin ohitellut koirat hiljaa Nemon kanssa lenkkeillessä, jihaa :) Poikien lenkkiä ennen, Luna oli ihan tohkeissaan, kun pääsi mun kanssa kahden pidemmälle aamulenkille ja otettiin pieniä tottelevaisuusharjoituksia nakkien kera!

Yhtenä päivänä oli kans lämmintä keliä ja oltiin koko ilta pihassa, mitä nyt välissä käytiin porukalla lähikaupalla. Haettiin vähän ruokatarpeita ja tehtiin ehkä kesäkauden viimeiset grillaukset, josta koiruudetkin sai omat herkkunsa :P

Eilen oltiin Lunan kanssa reilun vuoden tauon jälkeen kettua moikkaamassa. A-tulosta oltiin hakemassa, mutta C-tulokseen jäi. Luna ei ollut ehkä ihan kiihkeimmillään, mutta hienosti teki töitä ja jaksoi haukkua + heiluttaa häntäänsä koko 20min ajan :) Kettu kuitenkin iski ja Lunaan osui, jonka jälkeen tyttö pysytteli kauempana ketun pesästä. Olis saanut kyllä väsyä enemmän, mutta tänään on ollut taas ihan oma vieteri itsensä, etenkin pihalla tai ehkä juuri siksi, kun eilen pääsi tosi toimiin.

Viikonloppuna on varmaankin viimeiset ulkokauden agilitykisat TAKUTeilla Nemon kans. Kauheita odotuksia ei ole, varsinkaan, kun ei tällä viikolla päästy treeneihin. Nemo pitää varmasti hauskaa ja se on pääasia :)

Mukavaa viikonloppua kaikille kavereille!

P.S. Oon varmaan vähän pimee, mutta jaksan aina ihastella monta päivää kaikkia meidän koiria trimmin jälkeen, kun ovat niiiiin erinäköisiä :)

Tallipoika

Jippii, sain uuden tallipojan! Otin Nugan mukaan tallille ulkoilemaan ja katsomaan uutta hoitoheppaamme Tahtia (mukana diilissä myös veljentyttöni). Vähän varauksella suhtauduin koko kuvioon, sillä Nugalla on tapana jäädä tuijottelemaan kaikkea pelottavaa ja aloittaa haukkuminen, mikä sitten jää päälle. 

Toisin kuitenkin kävi. Nuga katseli Tahtia häntä heiluen pää kallellaan, nuuskutti vähän kaviota ja hetken päästä turpaa. Tehtiin vielä porukalla pieni maastolenkki, itse talutin kumpaakin karvaista ja Nuga pinkoi hihnassa hevosen vieressä hyvää kyytiä, ihmetteli vaan vähän, kun ei pysähdelty ihan joka puun kohdalle pissatauolle. Tallin pihaan tullessa poika kuitenkin sitten vähän louskutti, kun tarhassa olevat hevoset näytti epäilyttäviltä... Nuga pääsee siis jatkossakin geimeihin mukaan.

"Älkää uskoko tota, oon oikeesti ihan kiltti poika, enkä hauku mistään turhista!"

P.S. Meillä jäi Nemon kanssa oman seuran agilitykisat viikonloppuna väliin, kun mun viisaudenhammas operoitiin päivystyksessä ja ohjeiksi annettiin, ettei viikkoon saa rehata. Talkoilemassa olin kyllä seuraavana päivänä 8h. 

Maanantain piristykset

Sateisen maanantain piristys oli tämä veikeä koiramainen heräteostos. Tänään olikin ihanan aurinkoinen ja lämmin keli, mittari näytti töistä lähteissä +18! Tulikin heitettyä pitkät lenkit koirien kanssa.

Toinen piristysruiske oli se, että voitin Kaunis Elämä -blogin arvonnassa suloiset vaaleanpunaiset saviruukut! Kiitos, ihka ensimmäinen blogiarvonta palkinto :)

Kuka on kiinnostunut antiikista, siitä ihan aidosta... ja ranskalaisesta? Ystävieni nettikaupassa, Ranskalainen Maalaisunelma, alkoi mahtava ale, käykääpä tutustumassa.

Pirteää viikon jatkoa ihan jokaiselle!