Syksyn sutinaa

Kymmenisen vuotta sitten viime viikon kalenteri olisi ollut ihan normaali: joka ilta jotain menoa. Nyt se oli ihan liian täynnä, mutta kyllä yhden sellaisenkin jaksaa, kun tietää, että kiireettömiä päiviä on tulossa. Aikoinaan yksi hauskimmista päivistä oli se, kun aamu alkoi yo-kirjoituksilla, sitten työhaastatteluun, tallille hoitaan hevonen ja pitään lapsille ratsatustunnit (3h) ja illan kruunasi vielä treffit. Kaikkea sitä ehti silloin.

Finding Nemo's Casino Royale eli Ässä

Viime viikko oli siis tällainen:
                              
MA töiden jälkeen agilityn jatkokurssin viimeisen tunnin pito ja seuraavan päivän episten palkintojen haaliminen, pussittaminen ja viime hetken paperityöt
                      
TI töiden jälkeen agilityn epävirallisten kisojen pääjärkkärin ja tuomarin rooli klo 17-21. Uni ei tullut illalla ihan heti silmään, sen verran suuria tunteita aiheutti nuo kinkerit. Varsinkin omien oppilaideni onnistumiset sai tuomarin silmäkulmaan kyyneleet! Se tunne, kun toiset on tahkonneet useamman vuoden ja vihdoin sitten ne palaset loksahtaa kohdalleen. Sain vielä yhden nuoren oppilaan isältä tunnustuksen: Tyttö sanoi autossa, että olet paras ope ikinä! <3 Tuntuu hyvälle, kun näkee koirakon selvän edistymisen ja tajuaa, että niistä omista vinkeistä ja tietynlaisista harjoituksista on ollut hyötyä. Sanoinkin, että me on menty hurjasti eteenpäin (oppilas, koira ja opettaja, kaikki yhdessä!).

Milo (Finding Nemo's Tomorrow Never Dies) kävi uimassa, äitinsä (Finding Nemo's Annastiina) ihmetteli rannalla

KE Töiden jälkeen kummipojan 1v synttärit. Ihana iloinen poika soitteli lahjaksi saatuja marakasseja ja kiipesi jokaisen vieraan syliin.
                     
TO Töiden jälkeen kauppaan ja vimmattu siivoaminen ympäri kotia sekä etu- että takapihalla viikonlopun tapahtumaa silmällä pitäen.

Kasvattitapaaminen Arboretumissa

PE Töiden jälkeen kampaajalle ja viimeisillä voimilla kauppaan, jonka jälkeen valkosuklaamousse-juustokakun teko jääkaappin tekeytymään.
                       
LA Aamu kasvattipäivän tarjoiluja valmistellessa ja paikkoja laitellessa. Klo 12 nähtiin Arboretumissa ja tehtiin tunnin lenkki pitkin poikin. Paikalla myös Tampere Maratonin juoksuporukkaa, jota kannustettiin ohi mennen. Sadekeli/muut menot verotti porukkaa, mutta paikalle pääsi kuitenkin Nemon lisäksi A-pentueen ihana Ansku ja B-pentueen Helmi, Milo ja Ässä. Parsonlenkin jälkeen hurautettiin meille kahville ja laitettiin omat koirat autoon, joten Ansku ja Ässä (äiti ja poika) pääsivät sisälle synnyinkotiinsa mukaan kemuihin. Oli mukava jutustella kuulumisia ja tällä kertaa ehti höpötellä jokaisen kanssa, kun meno ei yltynyt liian villiksi. Oli ihana nähdä teitä jokaista, kiitos kun tulitte <3 Erityisesti ilahdutti tietysti ne lukuisat märät suukot ja hepulit, mitä kasvateilta sain ensikohtaamisella.

Mikä ihana ilme <3

Ässän kanssa

SU Aamulla klo 8 tallille hoitamaan heppa ja sieltä suorilta Hyvinkäälle koiranäyttelyyn Helmin perheen kanssa. Yllättävän kivuttomasti meni odottelu, vaikka se venyi kahteen tuntiin. Ilma oli etelässä aurinkoinen ja koirajuttua riitti. Helmi käyttäytyi tosi lunkisti isossa koiratapahtumassa, vaikkei juuri niissä ole käynyt. Hengaili iloisena, seuraili toisten touhua, moikkaili koiria ja toki lähti mukaan, jos toiset parsonit aloittivat porukalla huutorallin. Jännitettiin porukalla, kuinka Helmin käy, kun arastelee kynsien leikkausta ja pöydällä oloa. Vihdoin tyttö pääsi kehään omistajansa kanssa ja meni letkan ekana iloisena häntä heiluen hienosti hihnassa ravaten. Pöydällä sitten alkoi jännittää, mutta loppupeleissä sekin sujui! Pöydän jälkeen kuitenkin fiilis oli muuttunut ja Helmi hieman poukkoili, eikä olisi seissyt paikallaan tuomarin pöydän edessä. Tulokseksi tuli H, voi harmi. (Tää reissu oli tietoinen riski, kun tuomari vaihtui virolaisesta suomalaiseen, mutta kokemuksen kannalta otettiin).
                      
Amatöörinä en ottanut aamulla saksia mukaan, kun kuvittelin, ettei niitä tarvita. Helmillä olisi kuitenkin tarvinnut hännän hapsuja vähän siistiä ja ehkä hieman tassujen karvoja. Yritin lainata saksia muilta parsonisteiltä, mutta ensimmäisellä ei ollut kun harvennussakset ja toinen ei suostunut lainaamaan, wtf?! Taisi olla kilpailuhenkinen, kun samaan kehään oltiin menossa :D Tällaista ei olekaan ennen parsonisti piireissä tullut vastaan, päinvastoin on ollut hyvä yhdessä tekemisen meininki, vedetty yhtä köyttä. No eipä siinä, en siistinyt häntää, ajattelin ettei se välttämättä ole niin justiinsa, mutta kyllähän siitä sitten paperissa oli maininta, auts. Summasummarum, kiitos Helmin perheelle, kun jaksoitte lähteä reissuun "koko perhe, koko päiväksi". Onneksi oltiin kotona n. 16.30, joten jäi hetki aikaa huokaista (ja kirjoittaa blogiin, mikä sekin käy välillä työstä ;).

Helmi (Finding Nemo's Diamonds Are Forever) kehässä

Häntä heiluen

 

Helmin arvostelu, Hannele Jokisilta:

Liian pyöreärunkoinen narttu. Riittävän pitkä pää, mutta kovin pyöreät, isot silmät. Korvat tulisi olla paremmin asettuneet. Voimakas luusto. Sopivat takakulmaukset. Ei parhaassa karvassa, eikä oikein viihdy kehässä. Liikkuu ajoittain hyvin. 

 

Kaunis tyttö <3

Ihana, ihana viikko takana! Täällä viikolla vielä on viimeinen agilityn korvaustunti ja muutamat treffit sovittu, mutta ennen kaikkea kalenterissa on niitä vapaita iltoja, kun ehtii laskea kierroksia ;) ... Ja jos malttaisi vaikka vaihteeksi nukkua.
       
Reipasta uutta viikkoa!

 

No joo, ehkä sitä olisi pitänyt vähän siistiä, my mistake!