Ensimmäistä kertaa OnniDogissa

Flyball tunnilla, kuvat: SporttiRakki

Tasan viikko sitten kotiuduttiin Nemon kanssa OnniDog -koiraleiriltä väsyneinä, mutta onnellisina. OnniDog järjestettiin Jämsän Himoksella jo neljättä kertaa ja me vasta ensimmäisen kerran kuultiin (Hertan ja Kertun blogista) tästä kaiken ikäisille tarkoitetusta tapahtumasta. Siispä vuokrattiin ystävän kanssa mökki ja lähdettiin matkaan kumpikin yhden koiran kanssa, jotta viikonlopusta ei tullut liian raskas härdelli. Laatuaikaa "esikoisten" kanssa parhaimmillaan ;)

Tapahtuma oli mukavasti järjestetty ja aineksia olisi ollut suurempaankin hulinaan, mutta ehkä se loputon sade karkotti extempore ihmiset pois ulkoa. Koko ajan oli rento pienen porukan tekemisen meininki. Vettä tosiaan tuli alusta loppuun, mutta enemminkin se oli sellaista tihkua, joten vaatteet eivät kertaakaan kastuneet läpi ja mökissä oli kätevä vaatteiden kuivauskaappi, joten tunnissa sai jo kuivaa päälle, eikä toista sadevaatekertaa tarvittu koko viikonloppuna. Muutamia lajeja oli myös sisätiloissa (esim. dobo ja nose work), mutta tunnit oli tietenkin tupaten täynnä, joten me ei niihin edes yritetty. Oltiin muutenkin lähdetty reissuun uusien lajikokeilujen kannalta.

Nemon tekee mieli yläkeraan tyttökaveri Effien kanssa

Perjantain olin ottanut vapaaksi töistä ja niinpä aamulla hurautettiin alueelle, jossa ensimmäisenä lajina oli koiratanssi. Nemo tykkäsi kovasti, tehtiin temppuja ja välillä musiikki soi taustalla. Itsellä ei onnistunut vielä oikeassa rytmissä temppujen ohjaaminen, mutta eiköhän ne sieltä löytyisi, jos useamman kerran kurssille lähtisi. Tällä alkeistunnilla mentiin koiran pyörähdystä itsensä ympäri ohjaajan edessä ja sivulla, molempiin suuntiin. Lisäksi tehtiin pujottelua ohjaajan jalkojen alta kävellessä eteenpäin ja taaksepäin sekä kahdeksikkona paikoillaan. Lopuksi testattiin myös, että koira kiertää ohjaajan ja ohjaaja voi myös samalla pyöriä itsensä ympäri molempiin suuntiin. Nemo kiersi myös mun jalkaa niin, että olin polvillani toinen jalka edessä koukussa. Näillä muutamalla liikkellä kuulemma saisi jo ensimmäisen koiratanssi kilpailuluokan ohjelman kasaan, sillä radan kesto on vaan 1,5min.

Tässä kohtaa oli parin tunnin tauko, joten käytiin ruokakaupassa ja majoiduttiin mökkiin. Seuraavan lajina oli valittuna flyball ja se osoittautuikin koko reissuun parhaaksi jutuksi, molempien mielestä! Ohjaajana toimi tuttu (agilitytuomarikin) Johanna Nyberg ja tunti alkoi teoriaosuudella. Sitten päästiin yksittäin kokeilemaan koiran päättelykykyä, kuinka koneesta saa pallon. Nemo meni ensin suoraan ottamaan palloa suuhun ja samaan aikaan se kimposi, joten se sai hämmennystä aikaiseksi. Hetken päästä pallo ei enää tarpeeksi kiinnostanut, vaikka vähän häntä heilui, niin ei oikein olisi uskaltanut ottaa sitä suuhun. Seuraavalla kierroksella Nemo onnistui polkaisemaan alustaa niin, ettei seissyt itse edessä ja pallo lensi, joten kierrokset nousi tappiin, jippii, kivaa! Lentävä pallo oli ihan eri juttu, kun kolossa paikallaan oleva. Viimeisessä kierroksella Nemo sai hakea pallon yhden hypyn takaa ja juosta pallo suussa kolme estettä putkeen, se oli ihan parhautta! Nemo oli aivan liekeissä, kun kerrankin sai palkka suussa juosta esteitä. Ei oltaisi voitu tyytyväisempiä olla tunnin antiin. Laji on kuitenkin kuulemma todella rankka koiralle ja siksi sitä ei suositella mitenkään viikottain treenattavaksi.

Nemo odottaa vuoroaan flyballiin

Tämän jälkeen pidettiin ruokataukoa, käytiin paikallisen huoltoaseman Subista hakemassa evästä. Nemo jäi tyytyväisenä vetämään hirsiä mökkiin, kun itse suuntasin Piia Laineen luennolle: Miten jaksaa pitkää koulutusprosessia? Pari tuntinen hurahti nopeasti ja luento käsitteli juuri arjen jaksamista koirien kanssa sekä harrastuksissa. Oli huikea huomata, että myös muilla koiraihmisillä on samoja ajatuksia, kun itsellä, että aina ei vaan jaksa ja välillä pitää olla muutakin elämään. Ylipäätään, mikä kaikki vaikuttaa fiiliksiin ja mitä asioille voi itse tehdä. Saman suuntaisia konsteja olen käyttänyt noin parisen vuotta, että koirat ei kiilaa aina kaiken edelle ja itselle on tärkeää tehdä muutakin, kun koirajuttuja. Sitten jaksaa taas paremmin niiden touhotusta. Luento meni ihon alle, respect ja kiitos luennoitsijalle! <3

Nemo chillailee mökissä

Välillä on pakko vahtia ikkunassa

Päivän päätteeksi päästiin vielä rentoutustuokioon, jossa koiran oli tarkoitus käydä maahan ja chillata. Ohjaajan oli tarkoitus silittää koiraa ja muistaa itse hengitellä syvään. Alku meillä meni hyvin, Nemo kävi jopa itsekeen maahan ja oli noin 10min rentona, mutta kun vieressä oli ilmeisesti polttarit ja kova meteli, niin äänet aiheutti kaikilla koirilla ylös ponkaisuja. Vaihdettiin sitten paikkaa kaueammas ovesta, jotta äänet ei olisi kuulunut niin hyvin, mutta uusi paikka oli Nemolle haastava, oli liikaa hyviä hajuja ja muut koirat lähellä. Sylissä Nemo pötkötteli, mutta samanlaista rentoutta ei enää löytynyt, vaikka väsy olikin. Uni tuli seuraavana yönä meille kaikille aika nopeasti ;)

Rentoutustuokio alkamassa

Uni maittoi Muumi-lakanoissa

Lauantai alkoi koirajumpalla. Vettä tuli koko ajan ja kun ulkona oltiin, niin ei voinut tehdä mitään ohjaaja istumassa tai makaamassa olevia liikkeitä. Jumppa kesti vaan puoli tuntia ja liikkeinä oli askelkyykkyjä yms, jossa koiran piti mennä istumaan, kun ohjaaja tuli lähemmäksi ja koira sai samalla namin. Myös jalkojen pujottelua oli ja alaspäin roikkumista, selän venytystä, koira sai siinäkin namia. Jumppa oli siis Nemolle aika tylsä, mutta omat jalat oli jokseenkin hapoilla :P Olisi kyllä ollut kiva saada lisää liikkeitä, jos olisi innostunut omassa olohuoneessa jumppaamaan ja aktivoimaan samalla koiran. Eihän se tietysti kauheasti mielikuvistusta vaatisi, kun keksisi itse yhteisen jumppaohjelman!

Sateen suojassa

Seuraavaan lajiin oli vaan tunti aikaa, joten jäätiin alueelle hengailemaan. Tehtiin ostoksia putiikeissa, kotiin viemisiksi nameja ja koirakerhon epiksiin iso pussillinen palkintoja: leluja ja nameja. Oli kyllä kiva myyjä, joka teki pakettitarjouksen ja kerrankin saatiin mukavat palkinnot pienellä budjetilla. Poikettiin myös Vuhveli kahvilassa juomassa lämmintä ja herkuttelemassa ne vohvelit. Ilmoitin Nemon myös extempore Match Shown veteraaniluokkaan.

Vuhveli kahvilassa herkuttelua

Mätsärissä eka kehä meni kivasti, Nemo heilutti koko ajan häntää ja oli fiiliksissä. Poika sai sinisen nauhan. Toisella kierroksella Nemo sijoittui ensimmäiseksi (meidän vakkarikuvio) ja joutui odottelemaan Best In Show -kehää, mikä piti alkaa pian, mutta kyllä siinä taisi 1,5h mennä, kun seisottiin vesisateessa. Sillä välin meillä olisi ollut leikitystunti, mutta se jäi sitten lopulta väliin. Tosin tunnin idea oli se, että opettaja leikitti jokaista koiraa vuorolla hetken ja that's it. Toki Nemo olisi siitä innostunut, mutta itse olin ennakkoon ajatellut, että siinä leikitään kahden ja saa vinkkejä kotiin viemiseksi. 

Vihdoin alkoi BIS -kehä ja vettä vaan tuli ja oli se sadetakkikin riisuttava Nemolta. Viimeinen kehä meni olosuhteisiin nähden ok, vaikka Nemoa jo tympi se odottelu ja namitkin alkoi olla mulla loppu. Yllättävän kauan ne vielä meitä seisotti ja lopulta Nemo oli viides. Ruusukkeen, lelun, namien ja ison ruokasäkin kanssa lähdettiin autolle kirjaimellisesti uitettuina koirina :P

Palkintoja

Tässä välissä käytiin hotellin buffetissa syömässä, teki lämmin ruoka hyvää. Urheasti lähdettiin vielä parin tunnin päästä kokeilemaan pallopaimennusta. Vetäjät oli tosi innostavia. Laji itsessään oli hieman hidastempoisempi ja tylsempi, kun flyball, mutta mukava sitäkin oli kokeilla. Jumppapallo laitettiin muovisen hillopurkin kannen päälle ja kannen reunaan nami. Koira, kun kävi ottamassa namin, niin tökkäsi samalla automaattisesti palloa liikkelle. Seuraavaksi laitettiin nami keskelle lautasta ja sitten pallon alle aina, kun se oli vierinyt eteenpäin. Joka toisella kerralla jätin namia jo pois ja hyvin Nemo kävi tökkimässä palloa, eikä yrittänyt hyppiä sen päälle, kuten dobossa kuuluu. Extrana saatiin vielä yksilöopetusta seuraavaan vaiheeseen (kun se eka vaihe oli Nemolle selvä ekan minuutin jälkeen :D) eli kokonaisuudessaan koiran pitää lähteä ohjaajan luota, kiertää pallon taakse ja tuoda se ohjaajalle eli treenattiin namilätkällä pallon taakse lähtöä. Noh, voitte arvata, se ei ollut Nemolle temppu eikä mikään, namilätkältä namin haku. Kiva fiilis jäi tunnista ja mukavista ohjaajista!

Nemo valmiina

Tökkii, tökkii vai pikemminkin herkuttelee

Koirapalvelu Origon dobo-ohjaajamme lunnikoiran pentu <3

Nemo simahti sohvalle

Loppuilta menikin rennosti mökissä herkutellen, höpötellen ja saunoen. Lähtöaamuna laitettiin kellot soimaan hieman aikaisemmin ja tehtiin aamulenkki laskettelurinteen päälle. Noissa rinteissä on mukava mennä koiran kanssa, tulee hyvää kiipeilytreeniä ja voi huoletta olla vapaana, sillä jo kaukaa näkee mahdolliset vastaantulijat. Sulassa sovussa kirmailivat Nemo 10kg ja yorkkityttö Effie 3kg. Mökissä tosin ei annettu niiden touhuta valvomatta vapaana, sillä Nemo on vähän mustasukkainen ja reviiritietoinen, ettei suotta nappaa pienempäänsä. 

Pieni edellä

Huipulla

Sade vähän näköä haittaa

Treenialueen suuntaan

Nemo ihmettelee, miksi ison pojan pitää olla sylivauvana :D

 

Sadekeli ei haitannut viikonlopun fiilistä, kun ei tosiaan läpi asti kastunut ja keli oli oikeastaan meidän puolella, sillä Nemo ei renkunnut yhtään kahdella jalalla, kun odotteli vuoroaan. Sade saa aina meidän koirat kävelemään nätisti hihnassa, ei olla ihan niin intoa piukeana :P Leiri oli onnistunut ja oli taas ihana huomata, kuinka helppoa on elämä yhden täysipäisen parsonin kanssa. Missään tilanteessa ei ollut stressiä, lenkeillä oli ihana käydä ja kohdata uusia ihmisiä ja koiria. Lapsuuden leirit tuli kyllä mieleen, kun lähti ekana aamuna Nemon kanssa mökistä lenkille autioon mökkikylään, oli hieman viileätä ja vielä täysin hiljaista. Kyllä me nautittiin, täysillä! <3 <3

I love you to moon and back, elämäni koira

 

P.S. Kulunut viikko oli syksyn kiireisin, joten luvassa lisää blogijuttuja lähiaikoina. Edetään aikajärjestyksessä ;)