Viimeisiä lomapäiviä viedään... Olo on haikea, mutta samalla odottava syksyn harrastusten ja tarmokkaan arjen suhteen. Kesäloma on ollut yksi parhaista vuosiin, johtuneeko upeasta kesäkelistä, yhdessä tekemisestä, relaamisen taidosta (vihdoin!) vai mahtavasta työporukasta, jonka luokse on mukava palata. Kesälomakuviin palataan vielä...
Lunan tyttö Ruusu (Kamunkorven Rentunruusu)
Koirarintamalla kuluneen viikon aikana:
- Koirilla oli hoitajat (mummu ja veljentyttö, again!) kolmen päivän ajan meidän hurvitellessa Tallinnassa. Hoitokuviot oli mennyt entiseen malliin rutiinilla, tosin tuo teini-ikäinen ei ole enää niin innokas lenkittäjä. Aika kuluu mukavammin vaikka tietokoneella ja Netflixin parissa ;)
- Mummulla riitti siis lenkitettävää. Ilmeisesti sen innoittamana hän ilmoitti jatkossa käyvänsä lenkillä kerta viikkoon yhden meidän karvaisen kanssa! Voiko sen ihanampaa olla, itsellä kun aika ja jaksaminen on välillä äärirajoilla näiden kolmen hulivilin kanssa. Ensimmäiselle tunnin pituiselle mummuttelu lenkille pääsi Nemo, tyytyväinen poika. Iso kiitos koirien hoidosta ja lenkkiavusta!
- Luna kävi silmätarkastuksessa Animagissa, merkintä tuli jälleen yhdestä ylimääräisestä (pitkästä) ripsestä, dichiasis. Kaikki siis kunnossa ja seuraavaan silmätarkastukseen parin kolmen vuoden päästä. Parsoneilla nykyinen suositus on kolme kertaa eliniän aikana eli noin 2-, 5- ja 8-vuotiaana.
Nuga ja Ruusu
- Tiistaina episteltiin agilitya Takuilla Hervannassa. Ideana saada Nugalle kokemusta erilaisista kentistä ja esteistä. Ensimmäistä kertaa oli Nugalla hepuli ja yleisöllä riitti hauskaa. Poika mm. hyppäsi puolesta välistä puomia alas ja suoraan mun syliin, renkaan ja pussin kanssa oli säätöä. Nuga bongasi myös about 4-vuotiaan pojan radalta syömässä omenaa... Arvaatte varmaan, kuinka siinä kävi eli Nuga hyppi neljällä jalalla ilmaan, kun poika piteli omenaa päänsä päällä :D Onneksi äitinsä kävi ottamassa omenan haltuun ja pienen piirileikin jälkeen sain Nugan syliin ja takaisin esteille.
Kisaavien radalla ei enää tullut hepulia ja edellä mainitut esteet sujui, mutta lentokeinua Nuga kokeili pariin kertaan... Kepit kuitenkin meni kerrasta oikein, ylpeä pikkupojasta! (Tuloksena hyl yhden esteen ohituksesta, mitä en lähtenyt korjailemaan, kun juuri alkoi rata sujua).
- Kisoissa törmättiin useampaan tuttuun, iloisin yllätys oli nähdä Lunan tyttö Ruusu kisadebyytissään. Ruusu paineli häntä suorana vauhdilla radan puhtaasti läpi, onnea Tensku! Ruusu käyttäytyy myös koiratapahtumissa niin ihanan lunkisti, hihna löysällä tsekkailee tapahtumia ja moikkailee koirat maltillisen iloisesti. Muutamia ylivuotavia pusuja sain myös, kun erikseen pyysin ;)
- Perjantaina episteltiin myös Nokialla ja ajankäytön kannalta otettiin kaksi kisarataa. Näköjään meille sopivampi olisi ollut se möllirata, sillä radalla oli Nugalle hankalia kohtia: takaaleikkaus A:lle, kepit vasemmalta (meidän oli vaan tehtävä ne oikealta) ja puomi-putki -erottelu, jossa Nuga molemmilla kerroilla tietty siellä putkessa. Muuten ihan siivoa menoa radalla, nätit kontaktit. Yksi vesipullo piti käydä loppusuoralla tarkastamassa ja lähdössä pää kääntyili yleisön puoleen sekä kavereitten vinkulelujen. Radalla pysyi kuitenkin, mutta tuloksena tosiaan kaksi hyllyä.
- Kaiken uhallakin ilmoitin Nugan vihdoin ensimmäisiin virallisiin kisoihin, oman seuran kentälle Ylöjärvelle viikon päästä. Kääks! Eniten toivon edelleen, että pysyy siellä kentän puolella, eikä lähde morjestelemaan muita. Seuraavalle päivälle on maksettu myös Nemolle kolme kisastarttia, joten ajankäytön ongelmia ei ole, kun perjantai iltanakin juhlitaan venetsialaisia..
Lämmintä viikonloppua, nautitaan!
Kaunis pikkuinen nappisilmä
P.S. Tulevalla viikolla on pitkästä aikaa luvassa teille pikkuinen koiramainen syysarvonta... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)
Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!