Parsoneiden agilityleiri

Meillä oli ilo päästä Nemon kanssa ensimmäistä kertaa Suomen agilityhuippujen Janitan ja Jaakon oppiin Littoisiin. Viikonloppu oli antoisa. 

Tunnelmaa hallissa

Leluja kaupan

Lauantaina oltiin Jaakon koutsauksessa. Itselläni meni alku sählingiksi, sillä eksyin loppumatkasta hallille ja tulin vartin myöhässä paikalle, vaikka olin lähtenyt hyvissä ajoin Tampereelta matkaan, damn. Jaakon opista mieleen jäi: 

* Koiran tulee nähdä ohjaajan poski

* Itse tulee katsoa linjaa, mitä koira kulkee, ei niitä esteitä

* Oman koiran laukka-askeleet tulee osata laskea, sillä seuraava este tulee näyttää koiralle laukka askel ennen ponnistusta (hevosella osaan laskea kyllä, mutta mitään käsitystä ei ollut siitä, kuinka suuri askel se on koirallakin!)

* Nemo varastaa lähdössä, joten tulisi harjoitella niitä niin, että itse liikkuu ekan esteen takana/heiluttelee käsiä ja sitten saa vasta tulla (Jaakko oli myös sitä mieltä, että paikka sana on koiralle liian häilyvä, mutta koira tietää, mikä on istu. Pitäisi treenata paikalla pysymistä myös ovissa ja ruokakupilla, niinhän sitä on tehty jo vuosia, mutta tilanne on niin eri, kun esteet on edessä).
* Mielummin ei estetä koiraa menemästä jonnekin (vetämällä), vaan näytetään ajoissa seuraava este (mulla on tapana varmistella/jarrutella Nemon menoa vetämällä sitä pois päin esteestä, jota en halua sen menevän, täytyisi siis ottaa koira kiinni ajoissa ja luottaa, että se menee sinne, minne näytän)

* Jaakko myös mainitsi jotenkin ovelasti, että tän tyyppisen koiran (Nemo) kanssa on omat haasteensa (itse tulkitsen niin, että on pirun nopea, ei anna mitään ilmaiseksi, eikä paikkaa ohjaajan virheitä), mutta minulla ei jää kuitenkaan nopeudesta kiinni, että siitä löytyy tarvittava kapasiteetti (juhuu, ensimmäisen kerran joku sanoo noin!). 

Jaakon radasta tehtiin esteitä 1.-13.

Sunnuntaina oltiin Janitan koutsauksessa. Tulin todella hyvissä ajoin paikalle, sillä yövyin lapsuudenystäväni luona Turussa ja heidän pihastaan halliin pihaan ajoi vain vartin! Itsellä oli paremmat lähtökohdat tähän päivään ja Janitan opista jäi mieleen: 

* Katsekontakti tulee ottaa koiraan ja se tehdään rauhassa sydämellä (ohjaus oli heti rennompi, enkä alkuun osannut katsoa sydämellä, kunhan paniikissa vilkaisin taakseni :P) (esim. kohta 7.-8.)

* Suoria linjoja ei tarvi ohjata, vaan tulee keskittyä jo sen seuraavan esteen ohjaamiseen (8.-9.)

* Joka este kuitenkin näytetään ja sijoitutaan seuraavaan paikkaan

* Saksalaisessa katse esteen eteen, pää ohjaa koiran liikkeen ylittämään esteen (4.)

* Mun tulee opetella kuvioiden nimet, sillä niistä on vaikea valmennuksessa puhua, jos en tiedä, mitä tarkoitetaan (niinpä!)

* Putken edessä voi blokata koiran, kun liikkuu koko ajan eteen hitaasti (tämä ei ole koskaan ennen meillä onnistunut, sillä Nemo vetää mun jalkojen välistä, jos on mennäkseen) (11.-12. ja 17.-18.)

* Vauhdissa itse juosten kauempana tulee törkätä kädellä/jalalla, jotta koira hakee esteen, ei voi jättää ohjaamatta, jalalla törkätessä jalat halutun esteen suuntaan ennen, kun itse kääntyy (2. itse sijoittuen suoraan 2.->4. ja 15.-16.)

* Kun haluaa kiinnittää koira huomion kädellä, niin se on oltava koiran kirsun korkeudella, ylempänä käsi ei kiinnosta (tää tuli esiin pakkovalssi kuviossa) (21.)

* Mutkaputkella ohjauksessa täytyy kääntää oma kroppa, jotta koira menee putkeen, helposti huutaa vaan putkea, eikä käännä kroppaa, mutta jos ei saisi sanoa mitään, niin putki tulisi näytettyä paremmin (18.)

Janitan radasta tehtiin esteitä 1.-21.

Molemmilla koutseilla oli kannustava asenne, vaikka itse tunsin koko ajan altavastaajaoloa, kun muut paikalla olijat olivat niin paljon kokeneempia, kun me. Janita keskittyi täysillä meihin parivaljakkona ja palkkasi ihanasti Nemoa koko ajan lelulla, joka oli sidottu naruun, jottei Nemo lähtenyt rallattaamaan lelun kanssa ja siihen tuhlaantunut aikaa. Samalla, kun palkkasi lelulla, niin mun oli tarkoitus aina juosta täysillä jo seuraavalle esteelle, jotta sain itse täyttä treeniä ja koirakin autenttista tilannetta. Olin kyllä niin liekeissä sunnuntaina jälkeen ja mikä parasta, pystyin näitä oppeja hyödyntämään tosiaan jo viimeksi kisoissa! Kiitos ja kumarrus, tässä pääsee jälkeen päinkin loistofiilikseen.

Vessan seinältä kopioitua miettimistä meille kaikille kisaajille <3

 

P.S. Nähtiin Nemon veli Rocky hallilla ja niin nätisti pojat toisiaan nuuskuttivat, kaksi samanikäistä parsonurosta! Juteltiin myös Rockyn omistajan Sannan kanssa ja samansuuntaisia probleemia on heilläkin ohjauksessa... Rocky Nemon tavoin ei jaksa kauhean kauaa kerralla keskittyä treeneissä ja tosiaan se yksi kerta viikossa agilityä on noille ihan passeli. Kaksi tai kolme kertaa ihan liikaa. Sannan toinen parson Cara onkin sitten 'vähän' paremmin pärjännyt, sijoittuen tän vuoden SM finaaliradalla 18. (kisaajia miniluokassa oli reilut 200 koirakkoa).