My sweets

Hankin koirille uudet samanlaiset kaulapannat. Löytyi Koskikeskuksen Faunattaresta, jossa oli oikein mukava palvelu ja kaupan päälle saatiin herkkukeksipussi. Himoitsen myös niitä kauniita kankaisia pantoja, joita monissa nettikaupoissa myydään, mutta taidan hankkia sellaiset vasta kesäksi tai teen itse, jos oikein innostun.

Meillä ei ole tälle talvelle agilityn ryhmäpaikkaa, sillä tunti, jossa olemme käyneet, on hankalaan aikaan arkisin ja päätin nyt, etten lähde kolmatta talvea stressaamaan kieli vyön alla paikalle. Otettiin kuitenkin vapaaharjoitteluoikeus samaiselle hallille ja yritetään päästä treenaamaan kerran viikossa, kun hallissa on tilaa. Ensimmäisessä vapaaharkassa käytiin ja saatiin tehtyä lyhyet treenit pojille: Nemolle lähdössä pysymistä ja keppikulmia, Nugalle keppejä ja päästelyä suoralla hyppy-putki -radalla.

Nemon kanssa kisattiin Tamskilla lauantai aamusta Reetta Mäkelän radoilla ja saatiin kolmosissa ensimmäinen tulos, jippii! 10vp, kielto keinulle ja sen jälkeisille kepeille. Molemmat mun omia mokia, kun en ottanut koiraa haltuun ennen keinua ja kepeille en ohjannut ollenkaan, kun Nemo lähti niin sivuun niistä, että häkellyin. Muuten oli mainiota menoa! Janitan valmennuksesta viisastuneena, yritin kaikissa mahdollissa väleissä katsoa koiraa, jolloin sain sen haltuun ja itselle rauhallisemman fiiliksen ja ohjauksen. (Tähän asti olen luullut, että se koira pitää ottaa haltuun jämäkällä asenteella ja karjaisemalla..). Toimi!

Toisella radalla virheet tuli samoissa kohdissa (radassa oli samoja pätkiä, kun ekassa, mutta päinvastaisessa suunnassa) ja lopussa en muistanut katsoa Nemoa, joten se sinkaisi u-putken vaikeampaan päähän ;) Näin se päättää, jos minä en ole skarppina. Sanoinkin Nemolle ennen rataa, että: 'Mennään yhdessä, yritän näyttää parhaani mukaan ajoissa, mihin sun pitää mennä' ;)

Kolmannella radalla oli heti alussa hankala kohta, joka kosahti ja vanha moodi meni päälle eli juoksin vaan kovaa kyytiä puolittainen herne nenässä radan loppuun, vaatimatta kontakteja tai mitään, damn minua. (Ekalla radalla Nemon vetäessä keinun ohi ja tehdessä kunniakierroksen ei mennyt herne nenään, naurahdin vaan ja kehuin, kun tuli luokse, siitä sitten jatkettiin rataa, edistystä). 

Mutta tästä on hyvä jatkaa, seuraavana häämöttää kisat Janakkalassa parin viikon päästä. Erityisen tyytyväinen olin tietysti tähän tämän vuoden tavoitteeseen saada tulos kolmosissa, yhteisen sävelen löytämiseen radalla ja Nemon hienoon hakuun putkien vaikeampia päitä useampaan kertaan radoilla, ei mitään sinkoilua vääriin putkiin/päihin!

Seuraavaksi lupaan avata Janitan ja Jaakon koulutuksen antia... On kestänyt aika kauan sulatella uutta asiaa ja saada se kirjalliseen muotoon. Vieläkin tulee pikkujuttuja mieleen, mitä en ole muistanut paperille laittaa ylös.

By the way, vinkkejä otetaan vastaan kivoista kangaskaulapanta kaupoista? :)

Mukavaa maanantaita kelistä huolimatta!