Meneväinen viikko on takana päin :)
- Pennut kävivät eläinlääkärin tarkastuksessa ja saivat puhtaat paperit sekä maininnan hyvästä purennasta, hienoa! Samalla pennut sirutettiin, mitä jännitin etukäteen, kun sanoivat, että neula on iso, mutta molemmat pennut keskittyivät jauhelihan syöntiin ;) Tyttö pikkaisen vinkaisi siinä kohtaa, kun neula oli otettu pois, mutta jatkoi sen jälkeen hartaasti mutustamista. Ihania reippaita pikkuisia!
Sisko ja sen veli, kuva: Noora Näppilä
- Eläinlääkärireissulla törmättiin sattumalta Siirin pentuun Gladiaattoriin, alias Urhoon. Poika olikin oikea komistus ja ranskalaisia pusuja sateli! Urho on lentänyt Suomeen Nyyti parsonin kaveriksi :)
- Perinteinen parsonlenkki suoritettin Ylöjärven maastoissa neljän koiran voimin. Poika ei oikein kulkenut mihinkään, kuten ei Nemokaan parsonlenkillä ekaan kuukauteen, mutta tyttö tuli pieniä pätkiä vanhempiensa perässä. Suurin osa ajasta kuitenkin kannettiin pentuja ja juostiin muita lenkkeilijöitä kiinni ;)
- Pentupiirissä käytiin Eläinystäväsi lääkärillä ja olipas ihanaa seurata pienten koiranalkujen temmellystä, paikalla oli jos jonkinmoista rotua. Yllätykseksi meidän pennut olivat suht arkoina tohinassa, ei uskoisi, kun niiden painia katsoo kotosalla... Poika etenkin (jota kuvittelin rohkeammaksi näistä kahdesta) hengaili alkuun vaan ulko-oven läheisyydessä, kulki seinän vierustoja ja meni tiskin taakse hoitajien rapsuteltavaksi. Tyttö lähti aika nopeasti leikkeihin mukaan tai lähinnä seurasi sivusta juosten mukana. Olin kyllä ylättynyt, ettei ekalla kertaa vielä rähisty ja painittu, joten aina oppii jotain uutta! Tyttö taisi hurmata ainakin yhden mäyräkoiranaisen, jonka syliin kiipesi jatkuvasti pussailemaan :) Muutenkin pennut saivat ihailuja osakseen, kun taisivat olla porukan nuorimmat 7,5 viikkoisina. Painoa tytöllä 2,1kg ja pojalla 2,2kg.
- Pennut ovat matkustaneet autossa nyt moneen kertaan. Aluksi ovat vinkuneet hetken boksissa, mutta viimeistään, kun autoon tulee lämpö, tuhisevat tyytyväisinä viltin uumenissa.
- Nemon ja Lunan kanssa ollaan tehty pidempiä lenkkejä tutustuen uuden asuinpaikan maastoihin. Edelleen ollaan treenattu toisten koirien ohittamista ja muuten vaan karhu-temppua, josta saatiin idea Ellun blogista. Koiran tulee nousta takatassujen varaan, mistä saa sitten palkaksi namin, meidän tapauksessa iltaisin dental stickin. Nemo hoksasi tempun heti, mutta Luna istuu kuuliaisesti paikallaan, kun aina on opetettu, että hyppimällä ei saa mitään.
- Lahjoitettiin taas koiratarvikkeita Viipurin koiratarhaan. Paketissa lähti iso nippu pyyheitä koirien makuualustoiksi, ruokaa, puruluita, rouhetikkuja ja leluja. Tänä vuonna tehtiin myös muutama joulupaketti Viipurin vähävaraisille lapsille, hyvää joulua sinne kaikille <3
- Kaiken päälle meillä kävi vieraita tällä viikolla seitsemästä eri taloudesta, kyllä on pentuja sosiaalistettu ihan urakalla! Kiitos jälleen Nooralle kuvista:
"Jes, vihdoinkin ne nukkuu!"
Virhe
Eija, niin mäkin oon sen analysoinut :) Pentupiirissä ihmetytti kyllä, kun poika oli arempi, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin se taisi olla, että Nemo oli ekalla kertaa ujona, mutta Luna vastaavasti ei ;)
Hanna, Mimmi ja Martti, :) Miten saat tuon sydämen tehtyä? Mä en osaa, kun tän ♥
Tanja ja Ulpu, Ulpulla on kohta vientiä kahden pojan toimesta ;)
Mimi on valeraskauden jälkeen TODELLAKIN PIRISTYNYT melko lailla...siis tämän touhuamisen määrää! Välillä ollaan melkein päivittäin pari tuntia koirapuistossa, ja Mimari juoksee siellä toisten koirien kanssa ihan non-stop, ja siihen lenkit päälle, ja kun päästään kotiin, niin alkaa se komentaminen että pitäisi taas saada JOTAIN OHJELMAA!! Mä olinkin jo ihan ihmeissäni, että miten voi olla 1-vuotias parsoni noin kauheen rauhallinen......eipä voikaan ei!
Meillä on tosiaankin hommia ton komentamisen kanssa, siis että Mimi pitää kauheeta meteliä kun tuo pallon ja haluais leikkiä. Siinä sitä riittää työsarkaa, vaikka onkin maailman lempein ja lutusin tyttö, niin melko topakka tapaus kun haluaa että pallo lentäis! Meillä on nyt varsinainen teho-opetus päällä.
Meilläkin tuntuu taas olevan pentu, kun tää 1-vuotias on heittäytynyt pennuksi uudelleen valeraskauden jälkeen :-) Ei mitään ihmeellistä, mutta vähän sellaista pikkujäynää...varastelee tavaroita jos ei pääsekään ulos just siihen aikaan kuin esim. eilen jne...vessapaperirullan rosvousta ja silppuamista...he-he, mä NIIN TIEDÄN noi jutut. Pikku uhmaikä taitaa olla, mutta ei toi raukka tiedä ettei tunnu missään. On meinaan ollut eka parson-neiti semmonen paketti, että oksat pois! Amihan SÖI multa asunnon uhmapäissään ja se ei oikeesti naurattanut silloin yhtään! Itketti. (Kiviseinät nyrkin kokoisia reikiä täynnä+ sisustus uusiksi) Niin että ei paljon tunnu missään joku vessapaperin silppuaminen :-) Mutta on täytynyt vähän ottaa tässä taas tiukempaa linjaa ton neidin kanssa ;-)
No, hyväähän tässä on se, että eipähän taida olla neiti flegmaattisen oloinen sitten siellä näytelmäkehässä joulukuun alussa! Likkahan liikkukin aivan eri tavalla nyt, paljon ylväämmin eikä niin, että näyttää kuin olisi maansa myynyt!! :-) Katotaan jos sillä olis vaikutusta, jos saatais vaikka ihan kunnon sijoitus sieltä näyttelystä, potentiaaliahan tossa pikku-emännässä kyllä on!
Ihanaa tuo, että lahjoitat Viipurin koiratarhaan tarvikkeita! Sitten kun me saadaan oman firman myynnit kunnolla alkamaan, niin olen suunnitellut juuri hyväntekeväisyysprojektia, jossa tietty prosenttiosuus myydyistä tuotteista menee lyhentämättömänä jollekin koiratarhalle, siis että suunnittelen kokoelman koruja juuri tätä tarkoitusta varten. Sinunlaisesi ja muut vapaaehtois-työntekijät tarhoilla teette NIIN HIENOA JA HUMAANIA työtä, että minä nostan hattua ja sanon omalta osaltani: ISO KIITOS sinulle. Just viikko sitten lueskelin Viipurin koiratarhan uutisia ja katselin kotia etsiviä koiria, ja näin siellä Mimi-nimisen nuoren narttukoiran! Jos meillä olisi vain yksi koira, niin sen voin sanoa että se Viipurin koiratarhan Mimi olisi saanut kodin meiltä!
Balmerin kanssa en voisi kuvitellakaan tuovani ovesta sisään täyskasvuista vierasta koiraa, se ei vaan käy.Pitkään harkittiin löytökoiraa juuri Viipurin tarhalta silloin kun uusi perheenjäsen tuli ajankohtaiseksi, mutta todettiin vain, että pieni pentu on Balmerin kanssa se oikea tapa toimia. Siellä oli silloinkin parikin erittäin sopivan oloista karvaturria. Käytkö itse vierailemassa siellä tarhalla, vai lähetätkö lahjoitukset jonkun mukana? musta tuntuu, että jos itse menisin sinne tarhalle, ja siellä olisi joku todella "sydämeenkäyvä" karvaturri, niin järki saattais lentää narikkaan...vaikka siis olenkin super-järkevä olento noin yleensä ;-)
Senni, Ville ja Ellu, hienoa, jos tekin lähetätte paketteja Viipuriin, menee varmasti tarpeeseen kaikille pienille! Juu, temmellystä on luvassa poikasen kanssa, taas tuntuu, että kuinka sen pentuajan jaksaa, mutta onhan ne vaan niiiiin vastustamattomia ♥ Lähtekää lenkille joku kerta, jotta nähtäis Ellunkin kanssa, jookos :)?