Ekaa kertaa ulkona oli vähän pimeää
Sisko ja sen veli
Valoisampaan aikaan
Pennut ovat käyneet omassa pihassa ihmettelemässä tai ei se nyt niin ihmettelyä ole ollut, kun painivat täysillä ja yrittävät juosta naapurin puolelle... Toiveissa on, että huomenna saadaan pihaan aita valmiiksi. Tällä viikolla on taas leikattu kynsiä, käsitelty korvia, hampaita, koko kroppaa ja leikitty. Myös Luna leikkii pentujen kanssa, se on aika hellyyttävää katsottavaa :) Nemo ottaa leikkiin kutsu -asentoa, mutta pennut taitavat vähän karsastaa isäänsä, joka yhtenä päivänä piti äänekästä jöötä luistaan. Yllättävän reippaasti pennut syövät kiinteätä ruokaa, vaikka Luna antaa vielä maitoa.
Nemon ja Lunan kanssa on taas keskitytty hihnakäytökseen ja otettu pieniä TOKO-harjoituksia lenkkien lomassa erikseen ja yhdessä. Koirien ohitus on onnistunut ilman rähinöitä, kun on tarpeeksi kaukana ja tarpeeksi ajoissa namit hollilla. Ensimmäisinä päivinä uusilla huudeilla tuli jotain rähinää, mutta sen jälkeen on onnistuttu olemaan naama persulukemilla koiria kohdatessa :) Nemolla on agitreenitkin sujuneet tosi kivasti, ollaan saatu hyvää palautetta, paitsi viimeksi oli takkuamista tekniikkaratojen ja uutena juttuna sylkkäri-käännöksen kanssa. Sylkkäriä täytyisikin kuivaharjoitella kotona ihan namin kanssa. Luna ei vielä päässyt agilityyn mukaan, mutta muutaman viikon päästä sitten viimeistään!
Lunan siskolla on muuten nykyään kans blogi: http://puuha-ulpu.vuodatus.net/
Virhe
Meidän kummitytön (6v.) perhe on ottamassa koiran tässä jossain vaiheessa, mutta heille ei missään tapauksessa sovi parson. Liian laiskat vanhemmat...eikä tarpeeksi jämäkkyyttä terrierin kasvattamiseen. Lapsethan (heillä on myös 9 v. poika) ovat ihan myytyjä meidän koiriin, mutta, mutta...parsonin hellittely 4 tunnin metsäretken jälkeen on eri asia kuin joka päivä lenkittää niitä siellä metsissä ym.ym.ym.
Meidänkin koirista saa niin petollisen rauhallisen kuvan, kun mä olen puuhaillut niitten kanssa monta tuntia ennen kyläreissua! Ja sitten monet luulevat, että kun meidän koirat käyttäytyvät niin hienosti, että kaikki parsonit syntyisivät sellaisina, "valmiina":-) Monikaan ei ymmärrä montako tuhatta tuntia päivittäistä toistoa vaaditaan siihen, että koira sitten joskus 5 vuotiaana toimii kuin unelma!! Sitä on myös melko vaikeaa selittää ihmisille, jotka eivät ole koira-ihmisiä...Kummityttömme Regina ratkaisi tän ongelman siten, että hän voisi pitää Mimin... tai Balmerin...ja koska ei osannut päättää niiden välillä, hän ottaisi ne molemmat!! :-) Oikeesti, olen suositellut heitä tutustumaan seurakoirarotuihin, ja kiinnittämään huomiota temperamenttiin jne.
Millaiset temperamentit teidän pikkuisilla muuten on? Ja onko molemmille jo koti löytynyt?
Noi on ihan älyttömän ihania noi vauvat, alkaa melkein kuume iskeä. Tai kai se johtuu siitä, kun ne on sukua, et ne on jotenkin suloisempia kun muut parsonin pennut. Täytyy laittaa Andres tekeen tuplavuoroo, et mä voin lopettaa työt ja alkaa kotiäidiksi. Siis kun tuun hakeen noi pörri-vaavit. Huomenna. Kiitti :)
Hanna, Mimmi ja Martti, osuitte naulan kantaan, teiniäiti on elementissään pentuja leikittäessä :D Nautiskellaan, mutta pienessä paniikissa huomaan, että pentuaika menee niin kovin nopeasti ja kun töissäkin täytyy käydä, niin ei ehdi päivystään siellä pentulaatikon reunalla koko aikaa :)
Tanja ja Ulpu, toi on kyllä totta, että pentuja katsoo erilailla, kun ne on sukua! Muutenkin keräilee samoja luonteenpiirteitä, mitä omissa koirissa on :) No ihan kiva, jos haet pennut tänään... tai ei, ikävähän siinä iskisi heti! Alan kans vakavasti harkitsemaan tota karvaisten kotiäitiyttä jossain maalla ♥ Voidaan tehdä sitten hiekkalaatikkotreffejä (onks maalla hiekkalaatikoita..) ;)