Hyvää isänpäivää kaikille iseille! Tänä aamuna vasta hoksasin, että se on Nemonkin juhla nyt :)
Isänpäivän aamuna rennoissa tunnelmissa
Nemo suhtautuu pentuihinsa mielenkiinnolla, pientä pilkettä silmäkulmassa, mutta myös tarvittavalla vakavuudella eli murahtaa kyllä, jos pentu tulee häiritsemään vaikkapa unia. Muutaman päivän ehdin jännittämään Nemon murinaa, mutta kun sain asiantuntijalta henkistä tukea, niin tajusin, että ilmiö on tavallinen ja asiaan kuuluva, jopa tarpeellinen pentujen laumakäyttäytymisen oppimisessa. Nyt ollaan sitten oltu viikonloppu koko ajan koko perheen voimin ja kaikki näyttää pelaavan hyvin, eikä vanhemmat komenna turhasta.
Omassa pihassa koko perheen voimin
Vaikka pentuaika on mennyt vaaleanpunaisten lasien takaa katsoen, niin onhan niissä hommaakin ollut! Ovat aika äänekkäitä siinä kohtaa, kun on nälkä tai muuten vaan olisi kiva päästä pentulaatikosta muuhun asuntoon juoksentelemaan. Koko asunnossa saakin vahtia, kun pienet naskalihampaat kokeilevat mielellään huonekalujen pintaa, tekstiileitä, laukkuja jne. Urospennulla on äitinsä vikaa, kun tykkää loiskutella juomakipossa ihan kunnolla ;) Akrobaattiset taidot on myös huippu kunnossa, kun poika kiipeää pentuaitauksen portin keskimmäisestä korkeudesta ulos, onneksi on vielä se korkeampi aita olemassa. Löytyi siis tänä aamuna koko asunnosta kirmaamasta...
Muotitietoinen
Loiskutellaan!
Nemon kanssa käytiin agiepiksissä treenailemassa kisaavien radalla. Tuomari oli yllätykseksi meidän agiope Ville, mutta ei me mitään armoa saatu ;) Jälleen kerran meni vallan harjoittelun piikkiin eli ekalla radalla kauhea vauhti ja sählinki, toisella radalla sitten tenkkapoo keinun kanssa, mikä saatiin ottaa uusiksi, ettei jäänyt kammoa. Ilmeisesti keinu oli hieman liukas ja Nemon keskittyminen herpaantui, kun maahan oli pudonnut nami... Mutta näitä täytyy tulla, jotta joskus tuntisi onnistumisen tunteitakin.
Me ollaan luolakoiria
P.S. Luna on saanut paljon kehuja tutuilta, kun on rauhoittunut kummasti. Istuu tyytyväisenä vieraiden sylissä ja pussailee välillä hellästi. Lenkkeillessä on ollut varsin mukavaa, kun toiset koirat on pystytty ohittamaan ilman suurempia rähinöitä. Edelleenkin koirien tekee mieli pistää ranttaliksi, mutta nyt on korvat auki ja namit kelpaa.
Virhe
Varsinkin toi viimeinen "lualakoirakuva".
Mun mielestä toi narttupentu muistuttaa ulkoisesti kovasti Nemoa...jotenkin sama ilme tai jotain. Taitaa olla sitten "Isin Tyttö" :-)
Aina kun näen tollasia super-suloisia (nämä pikkuisethan OVAT TOSI NÄTTEJÄ!) alkaa ajattelemaan, et hei, miksei vois olla laumaa parsoneita kotona???!! Vaikka pentuaika on tietyllä tavalla raskasta, kun täytyy skarppaa kaikilla tasoilla niin täysillä ja opettaa ja opettaa,ja toistaa ja toistaa, mutta on se vaan jotenkin niin ihanaa nähdä, kun se pieni pentu, joka ei ensin oikein ymmärrä mukamas mitään (sehän ei oo totta, parsonin pennuthan osaa jo 5 viikosena vaiks mitä!!) alkaa pikkuhiljaa yhä enemmän ja enemmän ymmärtää pyyntöjä ja käskyjä ja puhetta; lauseita.
Itsestänikin tuntuu niin mahtavalta juuri nyt, kun toi Mimi on NIIN OMA KOIRA, ja selkeästi tietää jo mitä mä haluan jopa tietystä kehon asennosta! Mun mielestä parsonin pennun opettaminen on ihanaa, parson on ÄLYKÄS koira, ja sopivan pippurinen ja sillä on selkeä oma tahto ja se hetki, kun se side itsen ja oman koiran välillä on niin saumaton, että tuntuu kuin luettaisiin toinen toistemme ajatuksia. Parhaimmalta oma kasvatus- ja koulutustyö tuntuu silloin, kun huomaa että koira ihan oikeasti TUNNETASOLLA ymmärtää, hyväksyy ja sisäistää sen tiedon mitä haluat sille välittää, ja koira alkaa ihan omaehtoisesti tehdä opettamallasi tavalla, koska tuntee sen hyväksi. Sitä fiilistä ei oikein voita mikään täällä maapallolla...siis ainakaan tällaselle koira-pösilölle kuin mä. :-)
Yhtä juttua en ole vielä saanut opetettua Mimille: että miten nastaa NYPPIMINEN on ;-) Meillä on taas vähän ton karvapeitteen laittoa aloiteltu, kun Mimi on menossa Messariin 4.12. Ei onneksi ole mitään suurta turkin huoltoa edessä, pientä säätöä vain, mutta toi neiti on sitä mieltä että melkein kaikki trimmaus on ihan takapuolesta! Saksia ja veistä saa hänen korkeutensa mielestä käyttää, mutta varsinkin reisistä karvojen nyppiminen EI KÄY. Ei siittä nyt neuvotella, mutta kyllä se aikamoista venkulointia on...Balmer tulee yleensä Mimin viereen makaamaan kun mä nypin sitä, yrittää ilmeisesta rauhoittaa kaveriaan.
Oletteko te tulossa Messariin? Eija vähän uhkasi tulla (ilman koiraa), kun Mimi esiintyy siellä. Teillä kyllä taitaa olla ihan kiirusta siellä muutenkin...
Nyt vasta hoksasin taas tulla piipahtamaan täällä =)
Tyttö on niiiiin Nemoskin näköinen että...!
Nähdään pian ;)