Ansku ja pojat, tyttö on Anskun takajalan tuntumassa
Huomasin torstai aamuna, että Anskun lämpö oli laskenut alle 37 asteen, eikä innostunut ruoan perään samanlailla, kun tavallisesti ja lisäksi oli aavistuksen levoton. Passiin jäi ensin mieheni, jonka piti lähteä työreissuun ennen puolta päivää, joten saatiin hälytettyä, kaikeksi onneksi, kätilöksi lupautunut Jaana meille. Itse menin töihin (meillä on hankalaa pitää yimääräisiä vapaapäiviä), sillä mitään varsinaisia oireita ei vielä ollut. Iltapäivällä Ansku alkoi läähättämään ja petailemaan, harvakseltaan. Ilta ja yö meni odotellessa, kunnes ekat supistukset ja vedet menivät noin klo 04.
Ansku oli rauhallinen ensisynnyttäjä ja homma hoitui helponnäköisesti, lepäilikin välissä silmät kiinni lunkisti. 5. pentu, kun oli syntynyt, niin odotettiin vielä tunti ja kun ei mitään kuulunut ja Ansku lepäili rauhassa, niin lähetin Jaanan kotiin nukkumaan. Noin vartti Jaanan lähdön jälkeen olin hakemassa pentuhuoneessa pyykkejä, kun huomasin, että Ansku ponnistelee taas. Seurailin tilannetta vartin verran, pentu tuli osittain ulos, mutta vetäytyi taas sisään, joten päätin soittaa kokeneemmalle kasvattajalle (kiitos Eija!), joka kehoitti mua auttamaan pentua ulos vetämällä. Se kävikin helposti ja niin oli kuudes pentu, viides poika, maailmassa. Myös jälkeiset vedin ulos hetken päästä, kun tuntui, että ne eivät olleet tulossa kokonaan. Ansku voi hyvin ja hoitaa pentujaan. Tässä ensihavaintoja pennuista:
1. Syntynyt klo 05.00 uros "Väritön", oikeassa silmäkulmassa pieni ruskea pilkku, muuten valkoinen, paino 12.4. 204g
2. Klo 05.30 uros "Mäyrä", oikea korva ja vasen poski ruskea, viikset eli väriä huulen yläpuolella, hännässä kaksi merkkiä (näyttää äkkiseltään kuin mäyrän raidalliselta hännältä), 221g
3. Klo 6.35 narttu "Tyttö", päässä tuplamaski eli molemmat silmänympärykset ruskeat, kropassa väriä, häntämerkki, 261g
4. Klo 6.50 uros "Vikkelä", oikea korva ruskea, 170g
5. Klo 7.34 uros "Musta", vasen korva ja poskeassa mustaa, kropassa kaksi läikkää, pyllyn päällä isompi väriläiskä, 173g
6. Klo 9.35 uros "Yllätys", vasemman silmän alla ja oikean silmän päällä väriä, 240g
Jännästi tuo Musta on tässä vaiheessa väritykseltään valkoinen-musta, mutta kuulemma valkoinen-ruskea vanhemmista ei voi tulla tällä väritysellä olevia jälkeläisiä, joten pennusta tulee todennäköisesti tricolor tai mustat merkit vaalenevat ruskeiksi. Sen vuoksi en osaa vielä sanoa kaikkien koirien väritystä, sillä osalla pelkät ruskeat merkit, mutta osalla sekä ruskeaa, että mustaa.
Yllätys
Mäyrä
Matkan varrella tuli uutta tietoa, mitä mitkään oppaat ei kerro, ja tulee varmasti vielä lisää. Ainakin kannattaa nukkua aina, kun voi, varata paljon ruokaa ja mielekästä ajanvietettä, mieluiten kaveri, jonka kanssa höpöttää ja tehdä vahdinvaihtoja.
On ne niiiin suloisia <3
Musta
P.S. Kyseessä on tekonimet, ei viralliset ;)
Ihania ne on <3
VastaaPoista:) <3
PoistaVoi mitä ihanuuksia ja Ansku niin onnellisen näköinen äitikoira <3 Varmasti aivan mahtava kokemus päästä auttamaan pennut maailmaan ja hienoa, että sulla oli kokeneita avustajia sekä livenä että etänä :-)
VastaaPoistaTäytyypi kohta varailla pennunvellauskalenterista jo aikaa ;-)
Kiitos :) Olhan se sivistävä kokemus, eikä ollenkaan niin hurjaa, mitä kuvittelin. Onneksi oli nämä avustajat mukana hengessä, niin ei tarvinnut stressata, huippuja molemmat! :)
PoistaVarauksia otetaan vastaan ;) Odotetaan nyt kuitenkin, että pienten simmut aukeaa.
Hii, ihania pienokaisia <3 On teillä kyllä jännä yö ollu! Ansku näyttää tosiaan niin onnelliselta ja tyytyväiseltä - komea pentue on! :)
VastaaPoistaKiitoksia! Ansku on koko ajan ollut oma itsensä, iloinen pusuttelija <3 Tervetuloa vellaamaan ;)
PoistaVoiks niitä pitää sit jo pääsisäisenä kädessä? Kun ne on niiiiin söpöjä! :D
VastaaPoistaSaat ottaa pentuja syliin viikonloppuna :) Otetaan sitten valokuviakin pikkuisista!
PoistaPaljon onnea ihanista pentusista!
VastaaPoistaKiitos paljon Susanna! :)
PoistaONNEAAAA <3<3<3 Voi murskis miten ihania. Olen taas ihan mykkyrällä koiranpentujen suloisuudesta. Parsoninpennuissa on jotain taianomaista, lupaus suloisuudesta ja energiasta. Pqarsoninpentujen ympärillä säteilee joku ihmeellisen ihana "aura", joka tekee niistä aivan vastuttamattomia.
VastaaPoistaRohkea olet kun kätilöksi rupesit. Vaan rohkeutta se vaatii muutenkin, kun parsonin ottaa. Ehkä myös pitää olla hyvällä tavalla pikkuisen kaheli ja kekseliäs.
Onnea Ansku ja Anna !!
Ihana kommentti <3 Mulla kans sydän mykkyrällä, parsonin pennut on kertakaikkiaan ihania! Kätilöhomma ei ollut ollenkaan niin paha, mitä etukäteen ajattelin, ainakaan tässä tapauksessa, kun koira hoiti homman hienosti. Sukuunsa tullut ;) Pitää paikkansa, kuvailit hyvin parsonistien luonnetta, sellaisia me ollaan ;) Kiitos! Essille rapsutuksia!
Poista