Nyt se on takana

Nyt se on takana, meinaan agilityn kolmosluokan kisadebyytti! Nemon kanssa juostiin Sari Mikkilän kolme rataa Porissa, Söörmarkussa. Zilpan Ratsastuskoulun maneesissa oli hyvät puitteet, voin suositella lämpimästi. Maneesin toisella puolikkaalla oli rata ja toinen puoli kokonaan verryttely/odottelualuetta. Lisäksi autot sai maneesin eteen, hiekkatietä riitti lenkkeiltävänä ja maneesissa oli lämmin kahvio ja vessa. 

Otin vähän uudenlaista taktiikkaa Nemon haltuunoton ja oman pääkopan kokoamisen vuoksi. Tehtiin TOKO liikkeitä odottelun aikana, jotta sain Nemon hyvin kuulolle. Aikaisemmin olen käyttänyt koko odotteluajan radan kertaamiseen, jotta muistan sen varmasti ja Nemo on päässyt kiskomaan hihnassa, kun hinaaja. 

Tavallaan tämä sitten kostautui, kun eka rata (hyppäri) oli mennyt puhtaasti puoleen väliin, kunnes yhdessä vauhdikkaassa kohdassa (11. esteellä) unohdin kummalta puolelta, piti hyppy ottaa ja niinpä siitä tuli hylly, seisoin esteen edessä niin, että Nemolla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Loppuradasta Nemo myös pyyhälsi maneesin laidalle lentävien varpusten perään, kun oli tarkoitus tehdä 180 asteen käännös (14.) kepeille. Voipi olla, että olisi pysynyt ko. kohdassa hanskassa, jos ei olisi ollut se hylly alla, ehkä siinä itselläkin keskittyminen jo herpaantui, kun tulos oli selvillä. Aivan mahtava rata tuota yhtä unohdusta lukuunottamatta.

Pyydän anteeksi kuvan laatua, ei mittasuhteessa :P Tuo 3. este hypättiin juurikin toisesta suunnasta, mitä kuvassa näyttää.

Toinen rata oli vielä parempi, vaikka siellä Nemo tuli keinulta puolesta välistä pois. Sitä joskus kammoksuttaa uudet keinut, tulee epävarmaksi ja hyppää pois. Tämä johtunee varmaankin siitä, kun joskus olen epiksissä sitä keinulla komentanut äänellä kunnolla tai tiedä häntä, mutta sen jälkeen vastaavanlaisia tilanteita on tullut. Myös yksi rima putosi, kun ohjasin Nemon takaaleikkauksella viime tinkaan, melkein itse törmäten esteeseen. Muuta virhettä ei varsinaisesti tullut, mutta taisi yhdeltä hypyltä käydä uudestaan keinun luona, liekö siihen sitten koskenut (en ollut verkassa kuvitellutkaan, että voisi siinä kohtaa imaista keinulle), sillä hylly luki tuloksessa.

Kolmas rata oli tuomarinkin mukaan helppo, kun meillä medeillä kokonaisuudessa ei kuulemma niin kovin hyvin ollut mennyt... ;) Meillähän se kosahti heti kolmanteen esteeseen, joka piti takaakiertää ja Nemo hyppäsi suoraan. En tiedä, missä oli vika, ilmeisesti mun ajoitus oli pielessä (en osaa arvioida kuinka nopeasti tulee putkesta ja jos ehdin itse seisomaan jo seuraavalle esteelle, niin iskee paniikki juurikin siitä ajoituksesta, pitäisi varmaan vaan himmata ja ohjata liikkeessä) ja ehkä olen aikoinaan opettanut Nemolle takaakierron vähän väärin, sillä olen aina seissyt esteen edessä blokaten sen, kun nyt taas Nugan kanssa opetellaan niin, että näkee siivekkeen ja lähtee itsenäisesti kiertämään. Veikkaan siis, että Nugan kanssa ei olisi tullut tuota kämmiä. Kolmas rata oli ehkä huonoin, sillä mulla meni heti alussa hyllyn takia pasmat sekaisin ja Nemo veteli kauheita kaarroksia + menin jonkun ärräpäänkin heittämään ilmoille (joskus pikkaisen nolottaa vaikka likkojen illassa, kun pärrään, mutta sitä se teettää, kun raksamiesten kanssa tekee hommia vuosikausia :P).

Uuteen taktiikkaan kuului myös se, etten kelaa ratoja paikan päällä, vaan vasta jälkeen päin, vaikka seuraavana päivänä. Se oli oikeastaan ihan hyvä vinkki treenikaverilta, mitä niitä mokia siinä murehtimaan, vaan keskittyminen täysillä jo seuraavaan rataan. Jälkeen päin vaan en kunnolla enää muista ratoja ja ne sekoittuvat keskenään. Yritin kuitenkin piirtää radat ylös (lisään 2. ja 3. radan tähän tekstiin mahdollisesti myöhemmin).    

Päivästä jäi oikein hyvä fiilis ja muutamia juttuja, mitä pitää ehdottomasti harjoitella. Suurin miinus noihin SM-koirakoihin verrattuna on se, että me vedetään isoilla kaarroksilla monissa kohdissa ja se syö aikaa kiitettävästi. Harmi, kun ei saatu mitään aikoja ylös, niin olisi nähnyt, oliko lähelläkään ihanneaikoja. Nemo on super <3

Kuva: Eija Viitanen