Sehän juoksee

Ketä veikkaisitte, jos kertoisin, että yksi koiristamme pyydysti iltalenkillä päästäisen ja pisti sen hengiltä..? Väärin, se oli meidän Nemo, joka flexissä jolkotti ojan piennarta ja ennen kun kissaa ehdin sanoa, oli tilanne ohi. Citynainen siinä sitten haukkoi hetken henkeään ja totesi, että päästäisen eteen ei ollut enää mitään tehtävissä. Ei muuta, kun kovasti kehuja suurelle saalistajalle ;)

Viikko oli rankka töiden puolesta, joten arkena lenkit jäi aika lyhyeen, mutta kuitenkin viikkoon mahtui mukavia juttuja. Nemon kanssa tehtiin laatuaika-lenkki, poika puolet matkasta vapaana. Ihania hepuleita sai isolla kentällä, mutta tuli aina kierroksen jälkeen hakemaan namin. Myös tallilla pojat pääsivät vapaana juoksemaan maneesissa. Meillä oli juustoa mukana, joten saatiin juoksutettua poikia kunnolla, kun seistiin molemmilla ovilla ja huudeltiin veljentytön kanssa vuorotellen koiria luokse. Suoralla näytti, että Nuga oli jopa Nemoa nopeampi! Lunakin pääsi laatuaikalenkille flexissä. Lumen tulo on tietysti taas hieno juttu ja sitä mennään siimat kireänä, sukellellen lumen sekaan. Kotona tuli heti imuroitua, pestyä lattiat ja laitettua kaikki kuratakit, pyyhkeet ja huovat pyykkiin.

Nemolla oli yksi erityinen tehtävä viikonloppuna, kun kävi vanhainkodissa moikkaamassa meidän iso-mummua <3 Kyllä mummun silmät loisti, rapsutuksia ja suukkoja riitti. Nemo käyttäytyi mukavan lunkisti alkuinnostuksen jälkeen. (Ja hatunnosto Kihniön Terveyskeskukselle, kun koiran tuominen sisätiloihin ei ollut ongelma!)

Keskiviikon agilitytreenit oli parasta A-luokkaa. Putkilla & hypyillä sai päästellä ja ottaa vähän vaativampiakin kiemuroita kehiin. Nugakin alkaa toimimaan yhä vaikeammissa kuvoissa sekä pidemmällä radalla. Ohjauksessa mun täytyy kiinnittää huomiota siihen, että luotan koiriini ja en aina tee niitä iän ikuisia valsseja, vaan tiukempia käännöksiä, ajoissa. Koirat kyllä menee, kun osaan viedä! 

Hämmästyneen iloinen kommentti tuli treenikaverilta: "Annahan juoksee, katsokaa nyt se juoksee!" Hih, oonko saanut nopeutta lisää vai otanko pitkästä aikaa treenit kunnolla, kun on tavoitteita näkyvissä. Nemohan meni taas ajatuksen voimalla ja Luna pääsi Jannen kanssa juoksemaan! Janne sanoi, että mielellään kisaa Lunan kanssa niin paljon, kun annan kisata, kunhan ensin kontaktit ja kepit saadaan kuntoon :) Kuulostaa hyvältä, vaikken ole vieläkään täysin varma, uskallanko sitä mihinkään kisatilainteisiin viedä/antaa.

Agilityyn liittyen tuli myös yksi erinomainen ajatus: "Treenaa joka kertaa niin, että se voi olla viimeinen kerta". Siinä on ajattelemisen aihetta.

Lumista alkavaa viikkoa!