Punkkejako Pirkanmaalla

Pikkuhiljaa ollaan siirrytty takaisin arkeen. Lunalla loppui juoksut ja 23 päivän 'karanteenin' jälkeen saa taas hengailla poikien kanssa. Tuntuu, että juoksut alkavat mennä melko rutiinilla. Luna on nätisti häkissä tai vaikka yläkerrassa toisen ihmisen kanssa ja lisäksi uskoo puhetta, eikä kirmaa päätä pahkaa poikien luokse, vaikka selvästi tuijottelee Nemoa ja heiluttaa villisti häntäänsä <3 Lisäksi arkea hepotti tällä kertaa se, että tyttöä ei päästetty alakerrassa menemään vapaana, niin ei jäänyt liian hyviä hajuja pojille. Parina aamuna oli pientä ulvomista, mutta se oli aika kevyttä tällä kertaa. 

Roki ja Nuga kahlailevat
 

Nemon kanssa agiliidettiin pitkän tauon jälkeen ja maltoin pitää treenin kahtena 1-2min harjoituksena.  Varmaankin helle teki sen, että poika oli hanskassa pienellä kieputusradalla. Tehtiin myös hyvät palautuslenkit heti treenin jälkeen ja sitten vielä koti päässä Veskan alueella käytiin pidempi lenkki. Pientä jumia on ollut aistittavissa pahimpina hellepäivinä, kun lenkit on ollut lyhyempiä ja koirat enimmäkseen makoilleet kotosalla. Pieniä venytysharjoituksia ollaan tehty myös namin avustuksella: niskan venytys alas ja viistosti molemmille sivuille, kylkien venytys molempiin suuntiin ja kaulan venytystä ylös varovasti. 

Treeneistä vielä sen verran, että Nuga sitten päätti karata boksistaan. Otin juuri Nemoa boksista, kun Nuga rummutti oman boksinsa ovea, joka lensi yhtäkkiä auki. Noh, Nuga juoksi kentän toiseen päähän TOKOilevan samojedinkoiran lähelle... Onneksi koiran ohjaaja hätyytti Nugan pois ja poika palasikin vauhdilla mun luokse. Ja onneksi ohjaaja oli sillä lailla tuttu, että viimeksi agikisoissa oltiin kaksin buffetissa töissä. Anteeksipyynnöllä siitä selvittiin.

 

Pieni merenneito

Kaikki kolme on nyt trimmattu! Nugalta lähti kaikki, mutta on sillä vaan kiva karva, kun se ei mene koskaan nahalle, vaan nytkin on hyvä pohjavilla. Lisäksi Nuga on kun unelma trimmauksessa, ei minkäänlaista kiukuttelua. Ainoastaan niitä saksia korvan lähellä ei siedä, joten korvien sisäkarvatkin otan nyppimällä. Nemoa ei tarvinnutkaan, kun vähän siistiä ja Lunan karvaa nypin vaan kauttaaltaan kevyesti + siistin pään. Ollaan meinaan menossa (taas) valokuvaukseen, tällä kertaa haluaisin yhteiskuvia kaikista kolmesta, kun viimeksi siitä ei oikein tullut mitään... Lisäksi olen ilmoittanut koirat Honkajoen ryhmänäyttelyyn. Yllätin oikein itsenikin, mutta kyllä, ilmoitin myös Nemon mukaan! Edellisestä kerrasta onkin joku pari vuotta aikaa. 

Luna kaivaa

Kävin pari viikkoa takaperin hakemassa apteekista punkkikarkotetta, Bayvanticia. Sen laittaminen meidän koirille on hieman hankalaa, kun eivät saisi koskea toisiinsa ennen, kun liuos on kuivunut. Yleensä olen antanut liuoksen illalla ja lyönyt koirat bokseihin nukkumaan. Ongelma vaan on se, että kun istuvat boksissa tai makaavat kyljellään, niin liuosta on pitkin seiniä, josta sen voi saada mm. suuhunsa ja kaikkein hankalinta, kun se ei kuivu edes yön yli nukkumalla. Lisäksi, kun hinta on aika tyyris, laskeskelin, että kolmen koiran punkkikarkotteet kesän ajan maksaisi about 200e, niin olen päättänyt kokeilla punkkeja vastaan luonnonmukaista valkosipulia. Jauheena se menee hyvin alas, mutta kynsien kanssa on pientä nirsoilua Lunalla. Kaapissa olevat Bayvanticit taidan säästää siihen hetkeen, kun lähdetään pienelle kesälomareissulle ja koirat jää kotiin vieraan hoiviin. On sitten stressittömämpää, kun ei tarvi syynätä koiria ja Nemolla ei tule nokkapokkaa hyttysten kanssa.

Kuulemma punkkeja on jo jonkun verran ollut ihan Pirkanmaalaisissa koirissa. Onko teillä ollut? Meillä ei ole ollut, kun pari vuotta takaperin Lunalla yksi silmäluomessa.  

Äiti ja poika

P.S. Oltiin tosiaan iso-mummulassa viikonloppuna ja sieltä löytyi tuollainen koirien paratiisi eli sellainen pitkä niemeke, jonka kärjessä päästettiin koirat vapaaksi ja veteen. Saksanseisoja Roki ja Nuga polskuttelivat peräkanaa, Nuga nappasi Rokille heitetyn kepin ja toi sen ihan polleana rantaan, Luna ui rinkiä ja pitkän polskimisen jälkeen rannalle tultaessa alkoi pitämään takajalkaa ylhäällä ja vinkumaan... No ei muuta, kun tassua puhdistamaan hiekasta, jotta näkee, mitä siinä on, mutta ei siinä mitään näkynyt, vaikka tyttö huusi suht kovaa jonkun aikaa. Kannoin sitten Lunan hihnojen luo ja huomasin, että sylissä vinkuminen muuttui erilaiseksi eli kipu oli mennyt ja Lunaa otti päähän, kun oli sylissä, eikä vedessä :D Kun sain Lunan hihnaan, niin käytti jalkaa taas normaalisti eli olisiko sillä voinut vetää ihan suonta jalasta... Nemo ei päässyt kunnolla rientoihin mukaan, kun kyräili sen verran Rokille, mutta juurakkoon kytkettynä pääsi kahlaamaan veteen, pureskelemaan keppejä ja kaivamaan hiekkaa + haukkui välillä ihan hurjana ja yritti purra nahkahihnaansa poikki. Viihtyi kyllä omissa puuhissaan, kunhan mä seisoin vieressä.