Kevättalvea

Kyllä se kevät sieltä tulee! Ihanan aurinkoinen viikonloppu takana, mikä meni ulkoilun ja chillailun merkeissä. Lauantaina tehtiin taas reissu Helsinkiin, koirat kätevästi farmarin perässä. Luna nauttii, kun saa olla häkissä, josta pystyy seurailemaan maailman menoa. Pojat keskittyivät enimmäkseen autossa pötköttelyyn. (Nemon boksiin, kun kurkistaa, niin useimmiten vetää hirsiä jalat kohti taivasta, tiedätte varmaan näyn? ;). Kohteessa pääsivät parissa eri paikassa lenkille ja nuuskuteltavaa riitti. Nemo kävi taas linssin edessä keikistelemässä, tällä kertaa kuvaus oli ilmainen. Kuvia odotellaan jo kieli pitkällä. 

Sunnuntaina tehtiin useampi puolen tunnin lenkki (Nemon maksimi lenkitys tällä hetkellä saikulla) ja illalla Nuga lähti tallille mukaan, jossa sitten vierähtikin iloisesti 5h. Nuga oli pihatolla hengailemassa, kun hevosia laitettiin kuntoon, maastolenkillä mukana (kaksi irtokoiraa tuli vastaan, mutta onneksi ne tuolla maalla tuntuu tottelevan hyvin) ja vielä maneesissakin katselemassa estetuntia. Paljon sai rapsutuksia ja kehujakin, kuinka nätisti chillailee mukana. Ainoa, että yrittää vähän väliä hamuta hevosen kakkaa suuhunsa ja saan olla komentamassa...

Oma pihan iloja

Viime viikolla oli pientä masennusta ilmassa, kun tuntui ihan takatalvelle, onneksi ei enää! Tiistain treenipäivä kyllä piristi kummasti, sillä osa Lunan pentusista tulivat hallille tottutelemaan pannassa kulkemiseen, uusiin koiriin, hallin hälinään ja toisten haukkumiseen. Reippaasti menivät kaikki tytöt: Riemu, Ruusu ja RipaRapa, Rymy-poikaa vähän jännitti. Treeneissä oli siinäkin mielessä huippua, että Ville ope innostui Nugaa viemään radalla ja menoa oli hauska seurata, lisäksi sain hyviä vinkkejä harjoitteluun. Ville vielä kehaisi, että Nuga on nopea ja kuuntelee (ei ole aina sanottu parsonin kanssa ;D). Tästä on hyvä jatkaa, josko mekin Nugan kanssa johonkin agiryhmään uskaltauduttaisiin kesällä.

Lumi pöllyää

Nemo kuntoutuu hitaasti, mutta varmasti. Röntgenkuvauksen jälkeen ontui vielä viitisen päivää, vaikka tulehduskipulääkettäkin sai. Sen jälkeen käynti on ollut puhdasta ja mahd paljon ollaan yritetty olla pomputtamatta koiraa ja sohvaltakin nostaa alas, mutta eihän se läheskään joka kerta ole onnistunut (liian hitaat refleksit itsellä). Pieni hinku olisi jo Nemon kanssa treenaamaan ja kisakentille, mutta nyt täytyy vaan malttaa.

Nuga kiihdyttelee

Lunan kanssa on hioutunut uudenlaiset arkikuviot, kun ei mielellään lähde aamulla lenkille, joten olen antanut sen jäädä sohvan uumeniin nukkumaan, kun ollaan suunnattu poikien kanssa ulos. Luna käy kyllä sitten aamupalan jälkeen pikaisesti omassa pihassa tarpeillaan ja jatkaa köllöttelyä :) Tyttö on välillä ollut taas sängyssäkin lämmikkeenä ja tuntuu, että on niiiin sen juttu. Tuntuu, että on paljon paremmalla tuulella ja rauhallisempi kotona, kun on saanut yön mammia kainalossa.

Lenkki into on mennyt ylös-alas syklillä. Välillä ei huvittaisi yhtään töiden jälkeen ja välillä on oikein hinku, että pakko päästä ulos haukkaamaan happea. Lenkit kolmen kanssa menee nyt aika mukavasti, enkä suostu ilman juoksuvyötä lähtemään pientä pissalenkkiä kauemmaksi. Hyvänä apuna on ollut nyt myös tuo kolinapurkki, jolla turhat venkoilut toisten koirien suuntaan saa kitkettyä nopeasti pois (lukuunottamatta yhtä episodia, kun iso musta koira laukkasi meitä kohti nuoren tytön luistellessa holtittomasti perässä, silloin oli kaunis ohitus jossain hyvin kaukana ;D). Purkkia ei ole tarvinnut, kun kerran heittää koirien jalkoihin, sen jälkeen ovat aina uskoneet, kun pikkaisen rasautan purkkia. About kerran viikossa olen joutunut sitä helistämään, Nemo ja Luna eivät oikein enää noteeraa muita koiria, ainoastaan Nuga alkaa vetämään ja hengittelemään raskaammin. 

Elämänkumppanit

Se harmittaa, että koirat ovat päässeet kovin vähän viimeisen kuukauden aikana juoksemaan vapaana, jos omaa pikkuruista pihaa ei lasketa. Olen sen verran perfektionisti, että kannan huonoa omaatuntoa, jos lenkit on liian lyhyitä/koirat ei pääse vapaana juoksemaan päivittäin. Ihannetilanne olisi, kun koirat saisi painaa vapaana päivittäin vähintään tunnin ja muutenkin ulkoilua tulee olla pikku koirallakin vähintään 1,5h päivässä (ystävä tämän knoppitiedon oli jostain kuullut). Se meille nippa nappa tulee, kun aamulenkki on 20-30min, töiden jälkeen 1h ja lyhyt iltalenkki/pihassa juokseminen. Treenipäivinä/viikonloppuna ulkoilua tulee tietty enemmän. Millaisella kuviolla teidän arkilenkit menee?

Äiti, oot sä mun kamu?

Lähinnä tuon Nemon jalan ja niiden rotanmyrkkyjuttujen takia vapaana juoksemiset ovat olleet minimissä. Ainoastaan maalla Lunan kasvattajan luona ovat päässeet kirmaamaan. Koirapuistoja en uskalla ajatellakaan, sillä edelleen kuulee myrkkyjuttuja ympäri Pirkanmaata, jo seitsemättä viikkoa. Viimeisin on Vähäjärveltä Pirkkalasta eli meidän vanhoilta kotikulmilta, jossa pidin Nemoa lähes päivittäin vapaana ja tänä talvenakin. Hirvittää. 

Toisen karun jutun luin Aamulehdestä, kun koira oli varastettu meidän vanhan lähikaupan pihasta, omistaja oli poikennut sisältä hakemaan vaan suklaalevyn. Onneksi koira löytyi parin viikon kuluttua Lempäälästä. Meillä oli tapana kävellä Nemon kanssa siihen kaupalle, hain sisältä kauppatarvikkeita ja monesti jätskin, joka sitten  puokkiin nautiskeltiin pihassa. En uskalla enää koiria kaupan eteen jättää, olen ollut liian sinisilmäinen tähän asti. 

En tiedä, jaksoiko kukaan lukea loppuun asti, mutta tämä oli tällaista tajunnan virtaa ja itselle muistiin, vähän niin kun päiväkirjamuodossa ;)

Reipasta kevättalven viikkoa ja käykäähän osallistumassa prinsessalle -arvontaan, aikaa on vielä pari päivää!

P.S. Telkkarista poimitun tiedon mukaan: jää on paksuimmillaan huhtikuussa, voiko olla totta! Ehkä me sitten ehditään vielä jäälle niin, että Nemokin pääsee vapaana menemään... Nugaa ei tule sinne yksin lähdettyä viemään, kun sitten on vielä ne kaksi muutakin lenkitettävänä. Ja Lunaa en uskalla kaupungissa pitää vapaana oikeastaan ollenkaan, ellei nyt ole joku tosi kenkku keli, eikä ristin sielua missään :)