Eikös näytäkin ulkona jo keväiseltä? Samaa tuumaa viisivuotias islanninhevostamma Fina, tuttujen kesken Finski.
Veljentytön kanssa ollaan käyty kuukauden päivät ratsastamassa islanninhevosilla eli issikoimassa. Voi kun se on vaikeaa, vaikka muuten olen ratsastanut jo parikymmentä vuotta. Issikat on ihan oma maailmansa, toivottavasti pääsen siihen sisälle ajan kuluessa.
Loppuun vielä pieni maistiainen siitä tekeillä olevasta tyynynpäällisestä. Viimeistelyä vaille valmis eli tarkoituksena silittää suoraksi ja ommella takapuolelle kangas, ehkäpä koristella napeilla.
Onko ruudun toisella puolella issikan selässä istuneita? Jäittekö koukkuun samettisen pehmeään menoon?
Moro, kivoja juttuja sulla täällä (ihan mahtavat noi jossain alla olevat lintumukit!). Jään ihmetteleen :)
VastaaPoistaMää en oo ratsastanu kun joskus ala-asteikäsenä joillain (sillosilla) Särkänniemen poneilla..ne oli talvihoidossa tuolla mun lapsuuspitäjässä ja mun kaverit oli hevostyttöjä ja joskus mukaan aina eksyin:)
Moikka, kiva kun liityit lukijaksi! Ahaa, sinä oot päässyt Särkänniemen poneihin tutustumaan noin niin kun siviilissä :) Jos aikuisiällä haluaa mennä kokeilemaan ratsastusta, niin issikalla on turvallista aloittaa ;)
Poista