Lueskelin taannoin, että erään tutun parsonpentu pidättää jo hienosti... lenkin ajan ja kun pääsee sisälle, voi taas rauhassa päästellä :D Silloin se nauratti, enää ei. Nuga toimii juuri noin. Ollaan tässä nyt useampana vapaapäivänä, jouluaatto mukaan lukien, taisteltu asiasta ja ei niin ei. Parhaimmillani olen vienyt Nugan ulos neljä kertaa peräkkäin, kun on alkanut tekemään sisälle rinkiä, että kohta tulee, mutta siitä huolimatta on touhunnut pihalla jotain ihan muuta vapaana tai hihnassa. Silloin aattona ulkoiltiin yhteensä tunti ensin hihnassa, sitten pihassa vapaana ja pihassa hihnassa, mutta sitkeästi vaan pidätti ja mä luovutin. Mikähän neuvoksi?
Eilen keksin, että alan opettamaan tunnussanaa, kun tekee tarpeitaan (vaikka sitten sisälle), jos yhdistäisi sanaan tekemisen ulkona... Muutaman hassun kerran Nuga on vahingossa tehnyt tarpeensa ulos, jolloin olen kehunut ylitsevuotavasti, josta Nuga on mennyt hieman hämilleen ja homma saattanut jäädä vähän niin kun kesken, tämä sama ilmiö oli aikoinaan Nemon ja Lunan kanssa. Kehua kuitenkin pitäisi.
Agilityn aloitus ja parsonlenkki jäi meiltä väliin, kun tulin flunssaan, blääh :/ Saa nähdä, kuinka käy sunnuntain agikisojen kanssa, kun ehdin ilmoittaa Nemon virallisiin. Olenko terveenä ja ehditäänkö missään päästämään suurimpia liitohöyryjä ennen kisoja... Tosi rauhassa ovat kyllä nyt, kun itse en jaksa juuri sohvalta nousta. Nyt vasta tajuan, kun Seppo aina sanoo, että koirat ovat hissukseen hänen ollessa kotona, no joo, niin varmaan, kun istuu paikallaan vaikka koneella. Itse en juurikaan malta kotona istuskella ja niin ollen varjot vaan seuraa perässä ;)
Ne on söpöjä, kun ne nukkuu
P.S. Nugallakin on nyt oma sivu :)
Virhe
Sisäsiisteysopetukseen ei ole antaa hyviä vinkkejä... Mimmin kohdalla se meni kuin elokuvissa (vai kultaako aika muistot?) ja Martin kohdalla on ollut vielä viime aikoinakin ajoittain päivisin hankaluuksia... Molemmille olen hokenut "kiirepissatuksilla" mantraa: "pissaa siihen, pissaa, pissaa siihen, pissaa" ja yleensä se toimiikin :-D
Hanna, Mimmi ja Martti, kiitos, olo on jo parempi! Meillä kans on toi mantra käytössä, mutta Nuga ei ainakaan ole sitä vielä hoksannut... :)
No Mimi sitten taas onkin ihan normaali, kesti siinä puoli vuotta, että tämä neitonen tuli sisäsiistiksi, osasyy varmaan oli superkylmä talvi, jolloin ei aina pukeutumisseremonioilta ehtinyt ulos, ennen kuin vahinko oli jo tullut...mutta ei Mimillä ollut myöskään MITÄÄN kiirettä tämän asian kanssa...Mimi on luonteeltaan semmoinen "huldahuoleton" ja se päti myös sisäsiisteyteen; ei hänelle ollut kynnys eikä mikään päästää sisälle, jos kerran on hätä, niin ei muuta kuin suoli tai rakko tyhjäksi ja jatkamaan leikkiä tai muuta kivaa, mitäs sitä suotta stressaamaan moisesta triviaaliasiasta! :o) Vielä nykyäänkin, jos Mimille tulee oikein oikein kova kakkahätä vaikkapa yöllä, ja kumpikaan meistä ei herää tai reagoi, niin kyllä tämä neiti pukertaa pökäleen eteisen matolle. Ilman mitään tunnontuskia. Kun taas Balmer on sellainen, että se mieluummin oksentaa kuin päästäisi lattialle mitään!!!! Joskus nimittäin näin on käynyt, kun ei ole ymmärtänyt, että toisella voi olla kova hätä, kun on vähän aikaa sitten vaikka juuri oltu ulkona, niin meidän herra puklaa lattialle hermostuneena...ja sitten kun olen vienyt uudelleen ulos, niin, kappas, hirvee kakkihätä toisella. Näin nämä ovat kaikki yksilöitä. Me ei stressattu mitenkään koko asiasta tuon Mimin kanssa, ajateltiin että on sisäsiisti sitten kun on. Alkuun Mimi teki tosi hienosti kaikki aina ulos, mutta sitten mentiin takapakkia, ja sama ilmiö, eli että ulkona vaan höntsäillään kaikkea ja pidätetään hienosti, ja sitten kun päästään kotiin, niin tarpeet tehdään sisälle...en tehnyt muuta kuin että aina kun ne jutut tulivat ulos, kehuin ihan ylenpalttisesti. Kyllä se siitä sitten meni. Ei kannata miettiä tuota asiaa liikaa, kyllä luonto hoitaa hommansa, ja kaikista koirista tulee sisäsiistejä enemmin mieluummin kuin myöhemmin :o)