Vähiin käy ennen, kun loppuu

Vähiin käy ennen kun loppuu. Pennut ovat viimeistä viikkoa meillä <3 Lähtevät uusiin koteihin pe-la-su, sopivasti pehmeällä laskulla minulle ;)
   

Viime viikko meni samoissa merkeissä, kun edellinenkin. Vieraita kävi: lapsuuden ystäväni perhe, josta lapset leikittivät ihanasti pentuja leluilla. Naskalihampaat alkavat olla sen verran terävät, että välillä oli parempi nostaa pienet varpaat turvaan sohvalle. Lisäksi kävivät mummu, Nemon kummitäti, pentujen isän omistaja ja exäni katsomassa koirien perään perjantai-iltana, jotta päästiin Sepon kanssa lätkämatsiin (tekipä hyvää pieni irtiotto kotoa ;).

Helmi mammakin lähti omaan kotiinsa. Hieman hämmentynyt oli lähteissä ja muutaman päivän vielä kotonakin. Kuvittelin, että Helmi nukkuu nyt tyytyväisenä, kun pennut eivät hypi kintereillä, mutta mitä vielä: leikkii paljon, haluaa leikitettävän ja seuraa perässä joka paikkaan :)
   

Pennut ovat syöneet nyt selvästi paremmin kiinteitä! Ensimmäisiä pieniä luitakin on maisteltu, muttei niistä oikein mitään vielä irti lähde, hyvä niin. Pääasia, että pienet hampaat saa tekemistä. Niiden samaisten hampaiden tieltä on nostettu ylhäällä mm. kaikki johdot pois, vessasta matto, roskis, vessaharja jne. ;) Vähän helpompi yksin vahtia kolmen touhuja.

Viime viikon suurin seikkailu oli tosiaan tuo retki maaseudulle, oli pennuilla tilaa viipottaa. Automatkatkin meni täysin hiljaa boxissa nukkuen.

Omat koirat ovat hieman malttamattomina alakerrassa, kun yläkerrasta kuuluu kauheata mäiskettä ja leikin riemua. Saattavat hihkua alakerran portilla ja eilen kävikin ekaa kertaa niin, että pojat ottivat yhteen siinä tilanteessa. Minä olin ylhäällä ja kuulin meteliä, kun mies oli juuri käymässä autolla. Tilanne oli kuitenkin ohi ennen, kun ehdin edes yläkerran porttia avata ja mieskin tuli juuri ovesta sisään ja näki sen verran, että Nemo oli selättänyt poikansa Nugan. Onneksi ei käynyt sen kummemmin, mitään vekkejä ei löytynyt. (Tavallisesti poika käy isänsä kimppuun, isä tietysti puolustautuu ja samassa hötäkässä on poika kakkosena isompikokoiselle isälleen..).
   

Muutaman viime viikon aikana olen ihmeekseni huomannut, että pojat kutsuvat toisiaan leikkimään! Siis oikeasti! Se on molemmin puolista, mutta kuitenkaan ihan iholle ei uskalleta mennä. Hauskaa niillä näyttää olevan. Muutaman kerran Nuga on sitten pysähtänyt ja päästänyt ihan pienen pienen murahduksen, mikä on ollut selvä merkki, että nyt meni vähän pitkälle, ei kai me pojat voida keskenämme tässä rellestää. Imago kysymys selvästi :D

Viikonloppuna käytiin reilu tunnin lenkki rapsakassa pakkasessa Arboretumin suunnilla. Yhdistettiin meidän perinteinen rantalenkki vähän pidempään kierrokseen rannan tuntumassa. Olipas mukavaa, kun oli enemmän lenkkipolun pätkää. Sen varjopuolena oli tietysti se, että koiriakin tuli enemmän vastaan. Ihmeen hyvin ohiteltiin tällä kertaa, välillä tosin penkan kautta, mutta hiljaa! Sunnuntaina koirien tassut ei meinanneet kestää pakkasta, mutta lähdettiin kuitenkin koko perheen voimin tallille. Siellä tehtiin pihapiirissä lenkkiä hevosen kanssa ja saatiin vielä ensikertalainen maastoilija mukaan letkan jatkoksi. Koirat johtivat porukkaa onnellisina ja aurinko tuntui jo hitusen lämmittävän! Aikuiset tuntuivat sopivan väsyneiltä aktiviteettien päälle ja kun vielä vieraita tuli & meni yhtä mittaa.

Monta viikkoa ihmettelin, kun en saa millään asetuksilla kameralla tai kännykällä liikkuvasta kuvasta selkeää. Eilen se sitten välähti mieleen, onhan mun kamerassa valmiina se sporttiasetus. Innostuin sitten makoilemaan yläkerran lattialla, kun aurinko paistoi, niin kamera pysyi pentujen vauhdissa jotenkuten mukana.

On ne kyllä ihania vesseleitä, niin touhukkaita, vilkkaita, villejä, super suloisia ja iloisia hännän heiluttelijoita <3