Kaupin näyttelyssä

Aurinkoista lauantaita! Kelit hellii vielä syyskuussakin.

Viikko takaperin käytiin Tampereen ryhmänäyttelyssä, Kaupin vinttikoiraradalla, Nugan kanssa. Reissu oli meidän osalta nopeasti ohi, sillä EH:n kanssa lähdettiin kotiin. Nugalla oli kyllä kivaa, kun pääsi Coco tyttösen kanssa peuhaamaan narun päässä ja odotteluajan poika odotti hienosti hiiren hiljaa omassa boksissaan. Paikalla oli myös Tampereen parsonistien ydinporukkaa, joten kuulumisia oli mukava vaihtaa. Tässä Nugan arvostelu, tuomarina puolalainen Vivamaria Soleckyj Szpunar:

"Likes to talk, medium bones, typical line of head but eyes too round and light, dry neck, strong back, typical construction of leg, nose is black and lips too."

"Tykkää haukkua, keskikokoinen luusto, tyypillinen pään linja, mutta silmät ovat liian pyöreät ja vaaleat, kuiva niska, vahva selkä, tyypillinen jalkojen rakenne, nenä on musta ja huulet myös."

Osaa ne muutkin ottaa persoonallisia löhöasentoja

Tämä taisi olla meidän lauman viimeinen näyttely, sillä näissä on nyt kohta seitsemän vuotta kierretty, tosi harvakseltaan kyllä, mutta yhtäkään sertiä ei ole tullut. Sen sijaan Luna sekä Nuga ovat yhdet vara-sertit napanneet! Parhaimpina reissusta on jäänyt mieleen parsonistien tapaaminen ympäri Suomen ja jokaisen kolmen huima kehitys kehäkäytöksessä, kun muistelee ihka ensimmäisiä reissuja... ;D Itse aion kyllä näyttelyissä käydä, uutta sukupolvea on mielenkiintoinen nähdä kehässä!

Luna lempparipaikallaan nojatuolissa

Tälläkin viikolla pääpaino oli agilityssä. Nugan kanssa ollaan käyty Piskeillä tekniikka jatkokurssilla. Ensimmäinen kerta oli liian vaikea meille, joten siitä ei jäänyt mitään käteen, mutta kahdella seuraavalla kerralla päästiin hiomaan pakkovalsseja ja takaaleikkauksia. Yllättäen takaaleikkaukset ei ole Nugalle ongelma, kuten ei isälleenkään ;) Eli irtoamista löytyy! Itselle olikin hiomista täydellisen liikeradan löytämisessä.

Nemo treenaa Piskeillä veljentyttöni kanssa ja heillä oli myös hyvää treeniä takaakiertojen ja pakkovalssien parissa. On niin ihana seurata, kun Nemo nauttii ja veljentyttökin on kehittynyt, eikä jää jälkeen vauhdissa! Ylökkin treeneissä Nemon kanssa päästiin tekemään pidempää rataa, jossa kinkkisiä kohtia, joista selvittiin. Putki-puomi -erottelua jahkattiin aikamme, mutta sekin lähti sujumaan. Lisäksi vauhdikas leijeröinti kohta meni kerrasta nappiin (kaikki missä Nemon pitää rynniä mun edessä onnistuu ;)!

Nuga ihmettelee, mitä nyt kuvataan

Ai niin, tällä viikolla oli sellaistakin hauskuutta, että mummu olisi vienyt Nemoa viikottaiselle pitkälle lenkille, mutta Nemopa ei suostunut tekemään, kun pienen merkkauskierroksen ja veti sitten takaisin kotipihaan. Olin muiden koirien kanssa lyhyemmällä lenkillä samaan aikaan, joten kaarsin takaisin ja käveltiin sitten yhtä matkaa. Nemo kulki kyllä, mutta välillä oli pakko tarkistaa, että mä olin mukana, ettei vaan ollut jäänyt taas mummun kanssa kahden :D

Konkreettinen syy tuohon on tietysti se, että mummu ei vaan 'komenna' poikaa jatkamaan lenkkiä, mutta mitä Nemon mielessä liikkuu... A) Onko se vaan mun perääni B) eikö se uskalla lähteä mummun kanssa pidemmälle, ettei nyt vaan satu mitään sille itselle C) vartioiko se nimenomaan mummua, ettei sille nyt sattuisi vaan mitään? :D Mummuhan siis aina lenkillä jännittää niitä mahdollisia irtokoiria. Tällaisia juntturointihommia on kyllä toisinaan meidän koirilla ja olenkin jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä, että näissä on jotain samaa, kun ah-niin-itsepäisissä-shetlannninponeissa. Turha varmaan sanoa, että olen aina ollut shettisfani <3

Isin lusikassa

Meillä on muuten tänään 1v kihlajaispäivä, juhlistetaan sitä ulkona syömällä ja leffassa. Olisipa joku, joka voisi nappasta meistä muutaman kuvan vaikka omassa pihassa, näitä kihlakuvia kun on nyt ollut blogeissa liikenteessä ja sain itsekin kuvata juuri pikkuveljeni viralliset kihlakuvat, niistä tuli aika suloisia. Mukavaa lauantain viettoa, nautiskellaan alkusyksystä! 

Nemo isin kaikussa