Vihdoin säpinää

Vihdoin säpinää! Toinen kennelyskäkaranteeni lusittu ja niinpä päästiin Nugan kanssa osallistumaan epävirallisiin agilitykisoihin. Tällä kertaa mua ei jännittänyt tutussa hallissa, kun tiesin, että porttivahdit pitää koirat kentän sisäpuolella ja oikeastaan, ei se Nuga edes katsele sinne kentän reunoille.

Oma ohjaus oli ehkä aavistuksen löysää, joten se jännitys olisi ollut paikallaan, jotta olisin skarpannut. Tuntui, etten ottanut koiraa haltuun yhtä hyvin, kun viimeksi. Mentiin kahteen kertaan möllirata ja se sujui mukavasti, ainoastaan hyppy-muuri suora tuotti ongelmia, Nuga ohitti molemmilla kerroilla muurin. Toisella kierroksella vielä otin sen haltuun ja näytin mielestäni selkeästi muurille, mutta ei. Taas on yksi vapaaharkkajuttu, mitä treenata. Toisella radalla tuli myös toka viimeiselle esteelle kielto, kun ohjasin löysästi. Harmi, etten hoksannut ottaa niitä lappuja talteen, olisi nähnyt oman aikansa. Nuga sijoittui siis 5vp toiseksi ja tällä kertaa mulle tuli suklaata, nam.

"Tekis mieli maistaa tota"

Tammikuu koirien kanssa ilman harrastuksia on ollut omalla tavallaan kuitenkin aikas mukavaa. Arki-iltaisin koirilla on välillä käynyt aika pitkäksi, jolloin on otettu temppuja tai annettu luita jyrsittäväksi. Viikonloppuisin on tehty pitkiä kiirreettömiä parin tunnin lenkkejä uusissa maisemissa.

"Ai, eikö sitä sais ottaa?"

Lunaakin on nyt mukava ulkoiluttaa, kun Koiramme -lehden artikkelista "sisuuntuneena" raaskin laittaa sen kuonpannan tytölle ja johan menee nätisti hihna löysällä. Alkuun yritti kaapia sitä pois, mutta sitten rauhoittui ja tuntuu, että Luna itsekin on hyväntuulinen kuonopantalenkin jälkeen, kun ei pääse vetämään ja kiihdyttämään itseensä. Välillä jopa häntä on heilahdellut! ... vaikka onkin se inhottava panta päässä tavallisen pannan lisäksi eli pidän varmuuden vuoksi kahta narua kädessä, jos kuitenkin pääsisi irti kuonopannasta. Jouduttiin se vaihtamaankin pienimpään yorkshirenterrieri kokoon, kun seuraavan koon sai heti kotiovella kaapaistua pois. Lunalla on aika pieni pää ;)

"Jos kuitenkin vähän..."

Pojat kävi fyssarilla. Nemo oli vetreämpi näin agilitytauon aikana, mikä ei tietenkään ollut yllätys. Nuga pääsi elämänsä ekaa kertaa käsittelyyn ja nautti silmät kiinni! Epäilin etukäteen, suostuuko olemaan paikallaan... Kireyttä oli selän keskiosassa ja vähän takapäässä, mutta ei mitään erikoista eli hyvillä mielin voi jatkaa treenaamista.

Leppoisaa lauantai illan jatkoa! Suuntaan tästä saunaan :)

"Okei, okei, antaa sen Nasun olla"

P.S. Aika luksusta, kun kaveri toi Nugan mulle kisoihin ja palautti kotiin, ei tarvinnut pojan kökkiä kylmässä autossa koko päivää (olin siis samalla kisatalkoissa koko päivän). Lisäksi veljentyttö ja luokkakaverinsa halusivat juuri tänään lenkittää meidän koiria! Mikäs sen mukavampaa, kun koirat oli yksin kotosalla, pääsivät lähemmäs 2h lenkille ja jokaisen kanssa oli otettu jos jonkinmoista temppua. Luna ja Nuga ottaa kuulemma hienosti ilmasta namista kopin, Nemo ei ymmärrä sen päälle ja nami vaan kopsahtaa kuonoon, mutta Nemo ainoana osaa laittaa valot päälle ja sammuttaa ne. Pitäisiköhän sitä alkaa hyödyntää esimerkiksi illalla nukkumaan mennessä :)