Lunan sairasloma on ohi, tyttö on toipunut hyvin sterilisaatiosta ja tänään sai olla ekaa päivää ilman kailuria. Ai että sitä piehtaroinnin määrää... Rapsuteltiinkin välillä Lunaa päästä, kun ei ylttänyt itse. Arpi on parantunut ihan uskomattoman nopeasti ja on haalea muisto enää. Pientä pahoinvointia tytöllä oli muutamana päivänä, mikä johtui varmaankin särkylääkkeestä, sillä oksentelu meni ohi, kun lääke jätettiin pois. Missään vaiheessa Luna ei vaikuttanut yhtään kipuiselta, joten siinäkin mielessä operaatio meni paremmin, kun hyvin. Terästyttö :)
Kuinka monta päivää tätä kauluria pitää vielä pitää..?
Marraskuu on iskenyt toden teolla pimeänä ja märkänä, varmaankin vuoden ankein kuukausi. Luna etenkin on käynyt hermoille ;) Tapansa mukaan hyppii päälle, kun tulee kotiin, haukkuu ja juoksee etuovelle aina, kun sieltä kuuluu ääniä, haukkuu välillä öisinkin, ulkona vetää siima kireällä jne. Viimeinen niitti oli, kun naapurit tulivat huomauttamaan, että meiltä kuuluu nykyään haukkumista niin iltaisin, kun päivisinkin. Tiedä sitten mistä johtuu. Tai tämä iltaisin haukkuminen ollaan tiedettykin, kun eivät ole tottuneet olemaan yksin niihin kellonaikoihin, mutta aikaisemmin päivisin ei ole ollut ongelmaa.
Tällaisia toimenpiteitä ollaan tehty haukkumisen kitkemiseksi:
1.) Luna oli yksin yläkerrassa ekan saikkuviikon, ettei pojat päässeet nuolemaan haavaa. -> otettiin Luna toisella viikolla alas poikien kanssa, haava ei näyttänyt tulehtuneen, onneksi
2.) Talvitie on nyt ties monettako viikkoa kaivettu auki, jotain kaukolämpöputkien uusimisia, joten kahden talon autot ajaa parkkipaikoilleen meidän oven edestä -> ollaan viritelty eteisen oviaukkoon este, ettei koirat pääse oven taakse vahtimaan
3.) Mies alkoi lenkittämään Lunaa erikseen pidempiä lenkkejä, sillä mun kädet on niin huonossa kunnossa, etten pysty sitä viemään kunnolla, kun vetää koko ajan (kyynärpäät meni viime talvena sököksi agilityhallin pihassa koiria lenkittäessä..)
4.) Jätetään radio ja valot työpäivien ajaksi päälle (klo 16.15, kun pääsen kotiin, on jo ihan säkkipimeää, kuvittelevatko olevansa yöaikaan yksin kotona..).
5.) Ei lähdetä kaksin iltaisin mihinkään tai jos lähdetään, niin otetaan koirat auton perään mukaan
6.) Jos nämä ei auta, niin sitten ei voi muuta, kun ostaa omakotitalon tai jäädä pois töistä :D
Eikö mitään tipu mulle...
Ei olla kuitenkaan kokonaan masennettu marraskuusta, vaan ollaan haettu kausivaloja tupaan, kutsuttu vieraita kylään, tehty joulukortteja ja hankittu ensimmäisiä lahjoja. Niistä lisää myöhemmin...
Poikien kanssa on käyty vapaaharkkaamassa agia. Nemon kanssa otettu keinua, kontakteja eteen juosten ja takaaleikkauksia, Nugan kanssa keppejä, kontakteja eteen juosten ja myös vahvistettu takaaleikkauksia. Pääsipä Nuga tässä taannoin ison mustan kanssa lenkille eli berninpaimenkoira Caran. Alkulouskutuksen jälkeen otti leikkiinkutsu -asentoa ja iloisesti nuuskutteli tyttöä. Kaikkien kolmen kanssa on myös treenailtu silloin tällöin rallytoko liikkeitä, Lunakin on niissä jo ihan haka.
Nugan villapaitaa
Asiasta seitsemänteen, sain kerättyä Bond -pentujen kuvat kotisivuille, joita pääsee vilkaisemaan täältä. Jos teillä pentujen omistajilla on tuoreampia seisotus- tai pääkuvia, niin otetaan vastaan! :)
Vähän epäilyttää mahtaako toi villapaita valmistua koskaan...
P.S. Vielä ehdit äänestämään suosikkikuvaa ja osallistumaan leikkimieliseen arvontaan täällä!
Urhea Luna <3 Hieno villapaita, kyllä se siitä valmistuu! Rapsutukset pikkuisille :)
VastaaPoistaRapsutukset meni perille <3
PoistaTiedän niin tunteen, tää marraskuu ei voisi olla masentavampi. Onneksi nuo koirat on aina iloisia, oli keli mikä vaan, (tai no meillä siis sisällä iloisia, kun ulos ei haluta lähteä, kun on pimeää ja märkää;)
VastaaPoistaSepäs se, koirilla on aina virtaa ja Nemolla ainakin aina hyvä päivä :) Pusuja tytöille!
Poista