Jotain makeata viikonlopuksi?

Mukailin ohjetta sulattamalla yhden maitosuklaalevyn 200g, johon sekoitin 1dl suolapähkinöitä ja 1,5dl paloiteltuja vaahtokarkkeja. Ohjetta voi toki tuunailla, vaikka tummalla suklaalla ja omilla lempikarkeillaan. Makea ei tästä enää paremmaksi muutu! 

Herrrkullista viikonlopun aloitusta :)

Ohje kirjasta Kaarnasydän ja Sammalkranssi

P.S. Meillä on tänään työpaikan pikkujoulut, hip hei! Aika monet pikkujoulut osuu tälle vuodelle, laskinko viidet, hups. Onko teillä pikkujouluja luvassa?

Parsoneiden agilityleiri

Meillä oli ilo päästä Nemon kanssa ensimmäistä kertaa Suomen agilityhuippujen Janitan ja Jaakon oppiin Littoisiin. Viikonloppu oli antoisa. 

Tunnelmaa hallissa

Leluja kaupan

Lauantaina oltiin Jaakon koutsauksessa. Itselläni meni alku sählingiksi, sillä eksyin loppumatkasta hallille ja tulin vartin myöhässä paikalle, vaikka olin lähtenyt hyvissä ajoin Tampereelta matkaan, damn. Jaakon opista mieleen jäi: 

* Koiran tulee nähdä ohjaajan poski

* Itse tulee katsoa linjaa, mitä koira kulkee, ei niitä esteitä

* Oman koiran laukka-askeleet tulee osata laskea, sillä seuraava este tulee näyttää koiralle laukka askel ennen ponnistusta (hevosella osaan laskea kyllä, mutta mitään käsitystä ei ollut siitä, kuinka suuri askel se on koirallakin!)

* Nemo varastaa lähdössä, joten tulisi harjoitella niitä niin, että itse liikkuu ekan esteen takana/heiluttelee käsiä ja sitten saa vasta tulla (Jaakko oli myös sitä mieltä, että paikka sana on koiralle liian häilyvä, mutta koira tietää, mikä on istu. Pitäisi treenata paikalla pysymistä myös ovissa ja ruokakupilla, niinhän sitä on tehty jo vuosia, mutta tilanne on niin eri, kun esteet on edessä).
* Mielummin ei estetä koiraa menemästä jonnekin (vetämällä), vaan näytetään ajoissa seuraava este (mulla on tapana varmistella/jarrutella Nemon menoa vetämällä sitä pois päin esteestä, jota en halua sen menevän, täytyisi siis ottaa koira kiinni ajoissa ja luottaa, että se menee sinne, minne näytän)

* Jaakko myös mainitsi jotenkin ovelasti, että tän tyyppisen koiran (Nemo) kanssa on omat haasteensa (itse tulkitsen niin, että on pirun nopea, ei anna mitään ilmaiseksi, eikä paikkaa ohjaajan virheitä), mutta minulla ei jää kuitenkaan nopeudesta kiinni, että siitä löytyy tarvittava kapasiteetti (juhuu, ensimmäisen kerran joku sanoo noin!). 

Jaakon radasta tehtiin esteitä 1.-13.

Sunnuntaina oltiin Janitan koutsauksessa. Tulin todella hyvissä ajoin paikalle, sillä yövyin lapsuudenystäväni luona Turussa ja heidän pihastaan halliin pihaan ajoi vain vartin! Itsellä oli paremmat lähtökohdat tähän päivään ja Janitan opista jäi mieleen: 

* Katsekontakti tulee ottaa koiraan ja se tehdään rauhassa sydämellä (ohjaus oli heti rennompi, enkä alkuun osannut katsoa sydämellä, kunhan paniikissa vilkaisin taakseni :P) (esim. kohta 7.-8.)

* Suoria linjoja ei tarvi ohjata, vaan tulee keskittyä jo sen seuraavan esteen ohjaamiseen (8.-9.)

* Joka este kuitenkin näytetään ja sijoitutaan seuraavaan paikkaan

* Saksalaisessa katse esteen eteen, pää ohjaa koiran liikkeen ylittämään esteen (4.)

* Mun tulee opetella kuvioiden nimet, sillä niistä on vaikea valmennuksessa puhua, jos en tiedä, mitä tarkoitetaan (niinpä!)

* Putken edessä voi blokata koiran, kun liikkuu koko ajan eteen hitaasti (tämä ei ole koskaan ennen meillä onnistunut, sillä Nemo vetää mun jalkojen välistä, jos on mennäkseen) (11.-12. ja 17.-18.)

* Vauhdissa itse juosten kauempana tulee törkätä kädellä/jalalla, jotta koira hakee esteen, ei voi jättää ohjaamatta, jalalla törkätessä jalat halutun esteen suuntaan ennen, kun itse kääntyy (2. itse sijoittuen suoraan 2.->4. ja 15.-16.)

* Kun haluaa kiinnittää koira huomion kädellä, niin se on oltava koiran kirsun korkeudella, ylempänä käsi ei kiinnosta (tää tuli esiin pakkovalssi kuviossa) (21.)

* Mutkaputkella ohjauksessa täytyy kääntää oma kroppa, jotta koira menee putkeen, helposti huutaa vaan putkea, eikä käännä kroppaa, mutta jos ei saisi sanoa mitään, niin putki tulisi näytettyä paremmin (18.)

Janitan radasta tehtiin esteitä 1.-21.

Molemmilla koutseilla oli kannustava asenne, vaikka itse tunsin koko ajan altavastaajaoloa, kun muut paikalla olijat olivat niin paljon kokeneempia, kun me. Janita keskittyi täysillä meihin parivaljakkona ja palkkasi ihanasti Nemoa koko ajan lelulla, joka oli sidottu naruun, jottei Nemo lähtenyt rallattaamaan lelun kanssa ja siihen tuhlaantunut aikaa. Samalla, kun palkkasi lelulla, niin mun oli tarkoitus aina juosta täysillä jo seuraavalle esteelle, jotta sain itse täyttä treeniä ja koirakin autenttista tilannetta. Olin kyllä niin liekeissä sunnuntaina jälkeen ja mikä parasta, pystyin näitä oppeja hyödyntämään tosiaan jo viimeksi kisoissa! Kiitos ja kumarrus, tässä pääsee jälkeen päinkin loistofiilikseen.

Vessan seinältä kopioitua miettimistä meille kaikille kisaajille <3

 

P.S. Nähtiin Nemon veli Rocky hallilla ja niin nätisti pojat toisiaan nuuskuttivat, kaksi samanikäistä parsonurosta! Juteltiin myös Rockyn omistajan Sannan kanssa ja samansuuntaisia probleemia on heilläkin ohjauksessa... Rocky Nemon tavoin ei jaksa kauhean kauaa kerralla keskittyä treeneissä ja tosiaan se yksi kerta viikossa agilityä on noille ihan passeli. Kaksi tai kolme kertaa ihan liikaa. Sannan toinen parson Cara onkin sitten 'vähän' paremmin pärjännyt, sijoittuen tän vuoden SM finaaliradalla 18. (kisaajia miniluokassa oli reilut 200 koirakkoa).

My sweets

Hankin koirille uudet samanlaiset kaulapannat. Löytyi Koskikeskuksen Faunattaresta, jossa oli oikein mukava palvelu ja kaupan päälle saatiin herkkukeksipussi. Himoitsen myös niitä kauniita kankaisia pantoja, joita monissa nettikaupoissa myydään, mutta taidan hankkia sellaiset vasta kesäksi tai teen itse, jos oikein innostun.

Meillä ei ole tälle talvelle agilityn ryhmäpaikkaa, sillä tunti, jossa olemme käyneet, on hankalaan aikaan arkisin ja päätin nyt, etten lähde kolmatta talvea stressaamaan kieli vyön alla paikalle. Otettiin kuitenkin vapaaharjoitteluoikeus samaiselle hallille ja yritetään päästä treenaamaan kerran viikossa, kun hallissa on tilaa. Ensimmäisessä vapaaharkassa käytiin ja saatiin tehtyä lyhyet treenit pojille: Nemolle lähdössä pysymistä ja keppikulmia, Nugalle keppejä ja päästelyä suoralla hyppy-putki -radalla.

Nemon kanssa kisattiin Tamskilla lauantai aamusta Reetta Mäkelän radoilla ja saatiin kolmosissa ensimmäinen tulos, jippii! 10vp, kielto keinulle ja sen jälkeisille kepeille. Molemmat mun omia mokia, kun en ottanut koiraa haltuun ennen keinua ja kepeille en ohjannut ollenkaan, kun Nemo lähti niin sivuun niistä, että häkellyin. Muuten oli mainiota menoa! Janitan valmennuksesta viisastuneena, yritin kaikissa mahdollissa väleissä katsoa koiraa, jolloin sain sen haltuun ja itselle rauhallisemman fiiliksen ja ohjauksen. (Tähän asti olen luullut, että se koira pitää ottaa haltuun jämäkällä asenteella ja karjaisemalla..). Toimi!

Toisella radalla virheet tuli samoissa kohdissa (radassa oli samoja pätkiä, kun ekassa, mutta päinvastaisessa suunnassa) ja lopussa en muistanut katsoa Nemoa, joten se sinkaisi u-putken vaikeampaan päähän ;) Näin se päättää, jos minä en ole skarppina. Sanoinkin Nemolle ennen rataa, että: 'Mennään yhdessä, yritän näyttää parhaani mukaan ajoissa, mihin sun pitää mennä' ;)

Kolmannella radalla oli heti alussa hankala kohta, joka kosahti ja vanha moodi meni päälle eli juoksin vaan kovaa kyytiä puolittainen herne nenässä radan loppuun, vaatimatta kontakteja tai mitään, damn minua. (Ekalla radalla Nemon vetäessä keinun ohi ja tehdessä kunniakierroksen ei mennyt herne nenään, naurahdin vaan ja kehuin, kun tuli luokse, siitä sitten jatkettiin rataa, edistystä). 

Mutta tästä on hyvä jatkaa, seuraavana häämöttää kisat Janakkalassa parin viikon päästä. Erityisen tyytyväinen olin tietysti tähän tämän vuoden tavoitteeseen saada tulos kolmosissa, yhteisen sävelen löytämiseen radalla ja Nemon hienoon hakuun putkien vaikeampia päitä useampaan kertaan radoilla, ei mitään sinkoilua vääriin putkiin/päihin!

Seuraavaksi lupaan avata Janitan ja Jaakon koulutuksen antia... On kestänyt aika kauan sulatella uutta asiaa ja saada se kirjalliseen muotoon. Vieläkin tulee pikkujuttuja mieleen, mitä en ole muistanut paperille laittaa ylös.

By the way, vinkkejä otetaan vastaan kivoista kangaskaulapanta kaupoista? :)

Mukavaa maanantaita kelistä huolimatta!

Maastoilua Keisarinharjulla

Tällaisissa tunnelmissa tänään Kangasalla... Olipas rentouttavaa, kun käytiin vajaa 2h käyntimaastolenkki Keisarinharjulla kolmen ratsukon voimin. Joku kerta pitäisi ottaa kyllä järkkäri mukaan, sillä harjulla on mageat maisemat! Vuokrasuokkini Tahti on yksi parhaista hevosista, johon olen saanut tutustua, ellei jopa paras. Joka tädin unelma, sympaattinen ja hyväntuulinen luottoratsu, vaikka vauhdikas ja energinen onkin <3 

Lisäksi meillä oli joka syksyiset pihaton talkoot, kerättiin laitumilta tolpat ja langat varastoon, tyhjennettiin pihattojen pohjat yms. Kuusi tuntia ulkosalla + koirien lenkki teki tehtävänsä ja nyt on mukava köllötellä loppuilta sohvalla... käsityön kera, tietty. Puikoilla on menossa tummanharmaa palmikkoneuletakki Nugalle. 

Mitä te puuhasitte viikonloppuna, tuliko ulkoiltua?

Hellä pusupoika

Sky <3

Hevosen varusteiden pesussa mukana

Kuolaimet ämpärissä kiinnostaa

Varsoja katsomassa

Sky (Finding Nemo's Skyfall) oli meillä viikonloppukylässä ja ihastutti meidät kaikki rauhallisuudellaan ja hellillä pusuillaan <3 Vähän nauratti, kun verrattiin 6kk ikäistä Skyta samanikäiseen täystuho Nemoon. Sky chillaili ja välillä tutkaili paikkoja rauhassa. Jos otti sukat tai lankakerän suuhun, niin päästi sen heti pois, kun sanoi tavallisellä äänellä, että annappas tänne. Lisäksi poika oli täysin sisäsiisti ja nukkui yöt sikeästi sängyn jalkopäässä. Nemo samanikäisenä veti lankarullat säpäleiksi ennen, kun ehti kissaa sanoa, pissasi tyynesti sisälle ainakin vuoden ikäiseksi, eikä todellakaan nukkunut öitään :D Nyt sen taas tajuaa, että parsonpentuja on hyvin erilaisia.

Sky oli meillä kaikessa viikonlopun ohjelmassa mukana. Pelattiin älypelejä, leikittiin leluilla, veljentyttö otti nameilla istu ja maahan juttuja, tehtiin pitkiä lenkkejä neljän koiran kesken kaupungissa, käytiin kaupoilla Sky mukana autossa, harjoiteltiin ohittamista nameilla, tutustuttiin hevosiin, trimmailtiin, harjoiteltiin seisomista ja käytiin kylässä, jossa Sky pusutteli kaikki perinpohjin.

Nyt on pieni ikävä ja kieltämättä vähän moitin itseäni: miksi, voi miksi meille ei jäänyt yhtään Bond-pentua... Okei okei, kolme parsonia kaupungissa on ihan tarpeeksi, mutta silti... I'm in love <3

Rallytokoilua

Ollaan käyty nyt kaksi kertaa tutustumassa meille uuteen lajiin rallytokoon. Vielä toiset kaksi kertaa on jäljellä. Lajissa suoritetaan erilaisia liikkeitä maassa olevien kylttien kohdalla, liikkeitä on otettu tokosta, agilitystä ja koiratanssista. 

Olen ottanut tunnit puoliksi poikien kanssa eli ensin Nuga harjoittelemaan yksittäisiä kylttejä ja sitten Nemo suorittamaan samoja kylttejä radalle, jossa tehtävät tehdään perä jälkeen. Puoli tuntia per koira on aika sopiva, parsonin keskittymisen kannalta.

Luut maistuu

Ensimmäinen kerta meni Nugalla ihan haahuiluksi tai pikemminkin pinkoiluksi narun päässä. Ei malttanut keskittyä ollenkaan tutussa agilityhallissa ja katseli muita koiria innostuneena. Toisella kertaa oli paremmat namit ja saatiin jo muutamia tehtäviä siivosti suoritettua. Nuga on ollut yllättävän hiljaa molemmilla kerroilla, ei ole haukahdellut kun kerran pari ja silloinkin sitä, että 'Mitä nyt seuraavaksi tehtäisiin'. Nemolla meni taas päinvastoin, ensimmäisellä kerralla malttoi keskittyä hienosti, mutta toisella kerralla oli aika kierroksilla, eikä oikein tahtonut pysyä hanskassa. 

Ollaan kuitenkin tykätty hommasta noin niin kun rennosti pienellä porukalla, kun homma ei ole niin justiinsa ;) Mitään lajiin syttymistä ei ole tapahtunut, kuvittelin sen olevan jotenkin vauhdikkaampaa ja hauskempaa. Kuitenkin on aika silmiä avaavaa kokeilla toisenlaisia lajeja, että tosiaan ihan rauhassa voi harrastaa ja lähteä kotiin kierrokset alhaalla.

Oletteko kokeilleet rallytokoa, mitä tykkäätte?

Samikset

Iloista viikonloppua! 

(Meiltä ei iloa puutu, kun saatiin Sky, Finding Nemo's Skyfall, hoitoon. Iloinen tättähäärä, vaikka poika kyllä vaikuttaa rauhallisemmalta, kun meidän koirat, jotka steppaa koko ajan alakerrassa, että 'Mitäs kivaa siellä yläkerrassa tapahtuu' :)

DIY: kanelisaippua

Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa, millaista on valaa saippuaa. Todella helppoa, kun hankin kaupasta valmista ainetta, joka sulatettiin mikrossa ja kaadettiin sopivan kokoisiin muotteihin. Käytin jääpalamuotteja (Ikea, alle euron), mutta myös jogurttipurkkia käyttämällä tulee sopivankokoisia palasaippuoita. Jääpalamuotin käyttö oli oikeastaan mieheni idea, pisteet siitä! Sulatetun saippuamassan sekaan lorautin kanelin tuoksua ja piti laittaa myös itse maustetta, mutta se unohtui. Sen sijaan jokaiseen saippuaan laitoin pienen helmen mukaan. Tähtikuvioisista tuli kuitenkin ehkä vähän kesäisiä, ainakin niistä, missä on raidallisia puuhelmiä koristeena. 

Tässä helppo lahjavinkki! Meillä käydään nyt töissä vilkasta keskustelua, mitä kivaa voisi tehdä itse lahjapaketteihin... Yksi hyvä inspiraation lähde on kirja Kaarnasydän ja Sammalkranssi, nostalgisia askartelutöitä ja reseptejä pieniin herkkuihin <3

Puolivuotiaat

Bond -pennut tänään 6kk, niin se aika rientää! Olen ajatellut laittaa näytille pentutapaamisessa otettuja seisotuskuvia jokaisesta, mutta ehkäpä odottelen nyt, että saadaan Pikistäkin (joka ei päässyt tapaamiseen) kuva, sillä sekä Piki, että Milo ovat ilmoittautuneet Helsingin pentunäyttelyyn 9.11. Broken turkkisen parsonin kanssa on helppo lähteä näytille, kun karva on lähes aina edukseen, karkea karvaisten kanssa mietitään näyttelyjuttuja myöhemmin.

Tunnistatko kuvasta, kuka on kuka? ;)

Kihlat

Meille tuli mieheni kanssa täyteen 10 vuotta yhteistä matkaa. Juhlistettiin perjantai-iltaa ravintola Näsinneulassa ja kihlautumalla. Sormukset saatiin vasta muutama päivä sitten kaiverruksesta. Itselleni valitsin Kalevala Korun Polku -sormuksen, mies Kaira -sormuksen. Polku oli niin omannäköiseni, etten sitten lopulta osannut muuta ajatellakaan. Mitä pidätte?

Näsinneulassa oli huikeat näkymät ilta aikaan, saatiin nauttia auringonlaskusta, pimenemisestä ja lopulta kaupungin valoista. Suosittelen! Viiden ruokalajin menujen kanssa vierähti useampi tunti ja mieheni ehdotti, että molemmat saa sanoa joka vuodelta yhden asian, mikä tulee mieleen. Muisteltiin ensimmäistä yhteistä kotia, työpaikkoja, vanhoja autoja, lomamatkoja, karvaisia perheenlisäyksiä ja arkisiakin asioita. Meillä kun mikään ei tapahdu hetkessä, niin häitä mietitään noin seuraavan kymmenen vuoden kuluttua <3

Epistelykuvia

Kiitos Fältille kuvista! Ihanaa, kun oli kuvaaja paikalla ja epistelijät saivat muistoja, kaikki otokset löytyvät täältä. Nuga vauhdissa viikko takaperin kisoissa:

Helmi tyttönen

Helmi tyttönen (Finding Nemo's Diamonds Are Forever) kävi tänään katsomassa heppoja ja samalla siistiytymässä. 

Aikuiset hevoset vähän jännitti tai ainakin niitä piti haastaa pylly pystyssä ;)

Varsa ei sitten enää niin jännä ollutkaan.

Helmi oli ekaa kertaa trimmauksessa ja käyttäytyi nätisti, vielä kaula ja kyljet jäi siistimättä. Helmillä on hyvä karkea karva, joka tuntui lähtevän hyvin irti, jes!

Helmi näki kissan...

Itse suloisuus <3

Tällä viikolla meidän koirat sai purkaa energiaa maalla Lunan kasvattajan luona. Juoksivat pitkin pihaa ja metsää reilun tunnin, välillä agilityesteitä suorittaen ja lelujen perässä juosten. Vaarassa olivat lasten pallot, hanskat ja kengät... Niitä Nuga olisi mielellään kiikuttanut pitkin peltoja. 

Madotin koirat jo nyt, kun Nugalla oli maha välillä löysähkö. Ajattelin, josko sekin auttaisi. Tänään taas maha kunnossa. Nugan painokin oli noussut viikon takaisesta 8,5kg -> 8,9kg. Huomasin vaan, että nappulan määrää ei voi lisätä, menee maha sekaisin, mutta lihaa voi antaa nappulan lisäksi, sillä maha pysyy kunnossa.

Tuleva viikko on harrastuspainoitteinen, kun Nemolla on viimeinen kerta Piskien kisavalmiit agikurssilla ja samana iltana alkaa Nugalla rally-toko Ylökkillä. Mennään testaamaan elämämme ekaa kertaa, millainen laji on kyseessä. Tekee hyvää Nugalle tehtävien suorittaminen muiden koirien läsnäollessa (ei osaa oikein rentoutua, vaan mielellään louskuttaisi varmuuden vuoksi) ja hallissa rauhallinen harrastaminen vrt. agility. Viikonloppuna päästäänkin Nemon kanssa Janita Leinosen ja Jaakko Suoknuutin agilitykoulutukseen Littoisiin! Sitä odotetaan intoa piukeana! Nemo pääsee samalla Turkuun treeffaamaan tyttöystäväänsä Sädettä :)

Varaslähtö viikonloppuun

Tänään herkuteltiin lämpöisillä tonnikalavoileivillä ja fetasalaatilla. Makeannälän vei suklaarusinat teen kanssa. Parhaiten nämä maistui reippaan ulkoilun ja saunan päälle, vähän niin kun olisi jo perjantai.

Mukavaa alkavaa viikonloppua!