Täydellinen hevosvaellus

Hevosten hengähdyshetki

Hessu <3

Tallimiljöö

Letkan viimeisenä

Tauon paikka

Laavulla

Täydellinen hevosvaellusviikonloppu on takana Iso-Herttuan matkailupalvelun mahtavan reiluilla, reippailla ja varmajalkaisilla suomenhevosilla. Nähtiin lapsuuden aikaisella ratsastusleiriporukalla vuosien jälkeen ja olo oli epätodellinen perjantaina reissuun lähteissä. 

Iso-Herttuassa meidät otti lämpimästi vastaan emäntä Sinikka. Majoittumisen jälkeen haettiin hevoset laitumelta ja päästiin testaamaan meille valitut ratsut kentällä. Sain Hessu nimisen suomenpienhevosen, joka piti molempina päivinä letkan perää. 

Lauantaina tehtiin Elinan perässä pidempi lenkki, jossa ravattiin ja laukattiin paljon. En pysynyt laskuissa, montako laukkapätkää reissuun sisältyi, mutta reilu 4h satulassa meni mukavasti, kun välissä pysähdyttiin syömään ja hevosetkin sai hengähdystauon. Iloisina ja hieman väsyneinä palattiin tallille alkuillasta, jonka jälkeen päästiin saunaan ja uimaan, parhautta. Taas syötiin ja höpötettiin yöhön asti. 

Tänään porukkaan liittyi lisää ratsastajia ja lähdettiin laavulle Lauran johdolla. Reitti oli vielä mukavampi, kun edellisenä päivänä, sillä päästiin pidempiä pätkiä metsän siimeksessä. Pitkä 2km laukkapätkä vähän huoletti etukäteen, sillä Hessu pienimpänä jäi vähän väliä jälkeen muusta porukasta, mutta kun päästiin suoralle, niin löytyi ratsusta reippaampi vaihde ja pysyttiin hyvin jonon hännillä. Laavulla nautittiin lohikeittoa kaikessa rauhassa ja matka jatkui. Viimeinen laukkapätkä oli pitkä ja vauhdikas, suut hymyssä päästiin talliin. Sitten oli hevosten hyvästien aika, ruokaa ja kotimatkalle. 

Kiitos Iso-Herttuan väki välittömästä tunnelmasta ja ihan kaikesta! Suosittelen, viikonloppu oli irtiotto arjesta, henkilökohtainen maratonini ja samalla täydellinen rentoutuminen. Enää tässä huolettaa, kuinka huomenna pääsee kävelemään, sillä melkein 10h satulassa tuntuu joka lihaksessa ;)

P.S. Tällä kertaa en juuri ottanut valokuvia, sillä halusin keskittyä olemaan tässä ja nyt. Makeat syyskuun auringonlaskut, pihapiirin maalaismiljöö ja järvimaisemat jäi ikuistamatta, mutta ehkä niistäkin saa muistoja ystävän kameralta myöhemmin.