Dating time

Tunnistaako tamperelaiset, missä ollaan kuvassa?

Kuvat kännykällä räpsäistyjä

... Pyynikillä tietysti! Effie tuli talviloman viettoon kotikulmilleen ja niinpä tehtiin reipas lenkki harjulla sulassa sovussa. Koirakahvila Vainun synttärihumussa käytiin vaan eteisessä toteamassa, että yhtään pöytää ei ole vapaana, eikä vapautumassa, joten oli helppo keksiä plan B kivenheiton päästä munkkikahvien merkeissä.

Lenkkiseuraa saatiin myös heti alku viikosta, kun Nemo tapasi berninpaimenkoira Caran. Alkuun iso musta vähän jännitti ja Nemo piti pientä murinaa. Ekoissa liikennevaloissa, kun piti pysähtyä ja Nemo pääsi nuuhkaisemaan kaverin, niin riemu repesi, kun totesi, että sehän on tyttö! Pientä kirmailua oli puolin ja toisin flexeissä. Reilu tunnin lenkki heitettiin akselilla Turtola-Kaukajärvi-Muotiala. Tämä ajateltiin ottaa tavaksi. 

 Lenkki-into se vaan on kummallinen juttu, mun kohdallani. Maanantaina, kun paistoi aurinko, olin ihan energiaa täynnä ja kirmattiin koirien kanssa kaupunkiin Arboretumin rantaa pitkin, koirat kulkivat mukavasti juoksuvyössä. Tiistaina, kun tuli räntää vaakatasossa, ei olisi huvittanut yhtään, mutta kun saatiin Cara kaveri, niin meni tosiaan 1,5h ihan hujauksessa. 

Keskiviikkona ei lenkki-intoa tarvittukaan, kun oli agilityilta. Aikataulu oli kireä, joten vaan Nuga pääsi radalle ja liisi taas mukavasti. Kepitkin sujuivat muutaman toiston jälkeen. Saatiin kehuja, että poika on kehittynyt valtavasti ja kroppakin on skrodeentunut. Poika onkin yhtä lihasta nyt, kun se on saatu lihoamaan. Nuga pääsi nuuskuttelemaan hallin pihassa lopuksi Riemua ja Kassua <3 Hallilla oli myös mummu ja veljentyttöni mukana, joten sain kuvia ja pienen videon treeneistä (latailen sen myöhemmin näytille). 

Tänään kaikki meni jotenkin aamusta asti nihkeästi, väsytti. Työpäivä oli tavallista pidempi ja se kruunaantui, kun lensin suoraan takamukselleni autolle mennessä, nyt jomottaa takapuolta, kättä ja päätä (kallo ei onneksi osunut jäätikköön). Siitä sitten kotiin, koirat villeinä ja itsellä verensokerit alhaalla + aivan vetämätön olo, mutta ei auttanut muuta, kun lenkille meno (yleensä tässä mielentilassa lähetän miehen ulos koirien kanssa, mutta tänään se ei ollut mahdollista). 

Hermohan siinä meni heti, kun astuin ovesta ulos, meinasin olla uudestaan selälläni koirien kiskoessa. Puoli tuntia oli ihan maksimi, mihin pystyin repeämään ulkona räntäsateessa ja tuulessa. Hetken, kun olen vetänyt happea, niin ehkä vielä jumppailen koiria, ollaan taas aktivoiduttu tuon pyöreän jumppatyynyn kanssa. Luna on kaikista ketterin sipsuttelemaan sen päällä! Kai kaikilla on näitä päiviä joskus... Ja sittenhän iskee vielä se morkkis, kun on tiuskinut naama punaisena. Niin ja nää postauksethan kannattaisi tehdä silloin, kun on se hyvä päivä, mutta silloin ei yleensä ehdi koneelle :D

Nyt kutsuu sohva ja kohta sänky... Onneksi huomenna on perjantai!

P.S. Nemosta ja Carasta kuvat eivät onnistuneet, kun Nemolla oli niin kova vauhti päällä. Seisoi kahdella jalalla ja takertuen halasi Caraa kaulasta, samalla heilutti häntää ihan vimmatusti. Ehkä seuraavalla kerralla saadaan joku todistusaineisto uudesta isosta ystävästä <3

P.S.2 Päivän piristys odotti postilaatikossa, nimittäin Parsonlehti, jihuu!