Nonni, tän vuoden ekat agikisat takana! Nemo oli ihan hyvässä vireessä, mutta minä jännitin, möhlin ja keskityin liikaa vaikeisiin kohtiin. Virheet tuli vaikeiden kohtien jälkeen, levisikö siinä paketti vai pidinkö jatkoa itsestäänselvyytenä.
Ekalla agiradalla jännitin U-putkea, ettei palaa sieltä takaisin, kuten kisoissa on ilmennyt (treeneissä ei koskaan), jonka jälkeen en ottanut Nemoa kiinni ja meni keinun ohi (saatoin seistä edessäkin). Sitten Nemo sähläsi kepeillä lähtien ensin väärästä välistä ja jättäen sitten viimeisen välin tekemättä. Lopuksi vielä viimeisen esteen kierto, kun en enää ohjannut tosissani.
Toisella radalla, hyppärillä, keskityin vaan niihin keppeihin, että menevät varmasti oikein, enkä muistanut painottaa itselleni, että pitää karjaista Nemon nimi keppien jälkeen, ettei sinkaise kompaputkeen viistosti oikealle, kun tarkoitus oli ensin hypätä viistosti vasemmalle. Sen jälkeen loppuikin paineet ja tehtiin loppurata, kuten treeneissä eli juoksin täysillä ja näytin kaukaa hypyt + pimeän putken ja hommahan toimi.
Näin myös paljon tuttuja ja seurasin kolmosten ratoja, upeita suorituksia! Kahden hyllyn ja iloisen koiran kanssa tultiin takaisin kotiin. Ihan hyvä fiilis ja ei kun uusia kisoja vaan kalenteriin, jotta saan sitä kisarutiinia. Nemohan tän homman jo osaa :)
.JPG)
Ei muuta kuin kohti uusia kisoja! Toi on muuten hassua, että treeneissä helposti menevät jutut on sitten niitä, jotka kisoissa takkuaa. Mutta kokemusta vaan ja jossain kisoissa se sitten taas natsaa ihan kohdilleen :-) Mehän ei Martin kanssa olla vielä kisattukaan, mutta jännittää jo etukäteen epiksetkin...
VastaaPoistaSamaa olen ihmetellyt monet kerrat, kun joku mielestäni suoraviivainen juttu ei kisoissa toimikaan. Mun ongelma taitaa olla se, että pidän jotain juttuja ihan itsestäänselvyyksinä, enkä ohjaa tarpeeksi napakasti. Mua jännittää kans kaikenlaiset kisatilanteet ;) Varsinkin, jos on ollut taukoa. Tsemppiä teille kans kisoihin!
PoistaMun kisahermot parani laakista yhden pikku valinnan jälkeen: Maija kisaa Nekulla! Mukavaa lukea tekstarista kun mrs. Jäähermo tekee huippujälkeä adhd-Nepparin kanssa: la Eckeröstä eka valiosert! (No, onhan se säälittävää ettei ite pysty kykenemään. Mut onpahan koiralla kivaa!)
VastaaPoistaWau, onneksi olkoon sertistä! Tuohan on hyvä diili, mikä jottei ja on se kivaa, kun joku toinen välillä touhuaa oman koiran kanssa ja palauttaa sen sitten väsyneenä ja onnellisena kotiin :) Vastaava voisi harkita joskus, mutta nyt tuntuu, että on ollut sen verran kova pohjatyö, etten sitä muille raaski jakaa ;)
Poista