Tällaisia viisi viikkoisia palleroita pääsin katsomaan heti maanantain iloksi:
Enää ei arvuutella rotua, nää on mittelpitzin pentuja. Tässä kaunis äiti Maisa:
Samalla reissulla tehtiin iltalenkki Härmälän maisemissa ja Pyhäjärven jäällä. Nemolla oli kivaa, kun näki pitkästä aikaa tyttökaverinsa Muskan ja Maisan :) Luna pidettiin varmuuden vuoksi jälleen hihnassa, mutta iloisena nuuskutteli molempia tyttöjä.
Viikonloppuna kyläiltiin Nemon kanssa Muuramessa. Vilinää riitti, kun paikalla oli kolme muksua Rauli, Osmo ja Niklas, joiden kanssa Nemo käyttäytyi oikein esimerkillisesti! Jos alkoi itku, Nemo lipaisi naamaa, ruokapöydän ympäristö tuli puhdistettua tarkasti, eikä hävikkiäkään tullut, kun Nemo söi pojilta jääneet eväät. Pulkkamäessä Nemo hauskuutti itseään juoksemalla pää kolmantena jalkana rinnettä ylös ja alas metsään, ei tehnyt kuitenkaan samanlailla, kun veljensä Xavi, joka pulkkamäessä juoksi edes takas, jotta ehti aina suukottamaan kaikki pulkassa istujat niin ylhäällä, kun alhaallakin :)
Kiinnitin huomiota viikonloppuna, kun Nemo ryömi vauhdilla lasten pienen pyöreän pöydän rimojen alta nurkkaan, jossa oli aina joku ihana kukan lehti pudonnut tai leluja haettavaksi. Piti oikein mitata, korkeutta oli 18cm. Voisikohan Nemo sittenkin ahtautua ketun luolan ahdingosta läpi vai onko se vaan jopa 15cm korkea? Tosin Nemolla ei taida olla suurempaa viettiä ketun perään. Kaverini oli kerran mukana kettuilemassa ja totesi, että olisihan heidänkin edesmennyt ihana englanninspringerspanieli Nekku mennyt ahdingosta läpi, jos toiselle puolelle olisi laitettu maksalaatikko :D!
Niin ja meillä on koettu historiaa, koirat ovat olleet työpäivän ajan koko asunnossa ilman aitavirityksiä ja mattojen käärimisiä! Joko meillä vihdoin alkaisi se normaali koira-arki? Helpottaa kummasti aamulähtöä, kun ei tarvi viritellä aitoja, eikä olla ihan joka päivä imuroimassa paljasta lattiaa, jolle on silputtu yhtä sun toista ;) Jos tää viikko menee easysti, niin seuraavalla viikolla voisi laittaa eteisen listat ja kaappien ovet uusiksi, onhan noita piparkakkureunaisia katseltu jo tovi...
Joulutauon jälkeen agitreenit on sujuneet vaihtelevasti. Ekalla kerralla meille piti treenit Ville, rata näytti siltä, että siinä pitää juosta tosissaan, mutta Nemo hakikin kaukaa esteitä ja sain hyvin pelattua aikaa itselleni. Pientä tenkkapoota tuli keinun kanssa, kun Nemo otti sen ensin lennokkaasti, jonka jälkeen ei enää uskaltanut mennä siihen vaan hyppäsi aina puoli välistä pois. Kontakteja hiottiin taas narussa ja tuntui siltä, että juoksee ne edelleen läpi, huoh. Tän viikon treenit menikin ihan metsään, sillä Nemo oli aivan kierroksilla ja jaksoi keskittyä noin kahteen kolmeen peräkkäiseen esteeseen... Jostain syystä en hermostunut ja kun aikamme oltiin tahkottu, ope armahti ja totesi, että nyt on tällainen päivä, ei kannata enempää yrittää. Lopuks päästiin rallaamaan juoksuradalle (pari aitaa ja putkea ympyrässä) ja se meni vauhdilla hienosti, saatiin varmaan ryhmän paras aika ;)
Virhe