Eskarilainen, again

Nemo eskarilainen yllätti positiivisesti uuden TOKO kurssin ekalla tunnilla! Vanhat opit olivat vielä muistissa ja uusiakin opittiin. Treenailtiin seuraamista pujotellen muita koirakkoja, seuraamisen jälkeen perusasentoon jäämistä, liikkeestä seisomaan jäämistä, käännöksiä oikealle ja vasemmalle, maahan menoa ja paikallaan istumista. Nemo tykkäsi kauheasti ja keskittyi tehtäviin hyvin. Toki aluksi piti remmissä kiskoa, kun näki kaikki ihanat uudet kurssikaverit, äijäpainotteista sakkia, vain yksi tyttö, borderterrieri. Saatiin kehuja ja lisäksi hyviä vinkkejä. Nemo oli kuulemma välillä epäilevän näköinen, että tätäköhän toi ohjaaja tarkoitti? Kotiläksyksi saatiin paikallaan seisomista namipalkalla, myöhemmin koiran pitäisi seistä paikallaan, vaikka ohjaaja kävelee esim. koiraa ympäri. Tää oli meille ihan uusi juttu ja luulen, että siitä on apua myös näyttelykehään.

Nemolla on nyt kevyt olo, sillä suurin osa karvoista lähti eilen illalla, yksi biojätepussillinen! Vielä on loppusilausta vailla, mutta suurin kerros on nypitty. Oon tainnut jotenkin harjaantua hommaan, sillä aikaa kului vaan 1,5h entisen 6-8h sijaan... Nemo kyllä seisoi nätisti ja välillä pötkötteli sylissä.

Ergonominen työasento..

Ai niin, viime agitreeneissä oli huippukivaa, kun Ville oli tullut meitä koutsaamaan! Mentiin 18 esteen rataa, jossa riitti tekemistä. Nemo haki esteitä jo mukavasti. Suurin oivallus oli oman vauhdin hidastaminen ja kiihdyttäminen koiran vauhtiin sovittaen, mikä lähti onnistumaan muutaman toiston jälkeen. Rataa ei tosin loppuun asti päästy, mutta saatiin hyvää intensiivistreeniä! Lopuksi sai liidata Villen koiraa Kleniä, mikä kulki kun unelma. Huippu tunne, kun pääsi puhtaasti radan alusta loppuun :)

LL-testissä käytiin kans viikonloppuna, noin kahden viikon kuluttua odotetaan tuloksia saapuvaksi.

Seppo muuten vei Nemoa taas yksi päivä koirapuistoon ja kyselin sitten puhelimessa, ettei kai ole mitään kauhean isoa koiraa leikkikaverina (jäänyt itselle vähän kammoa, kun muutama isompi olisi halunnut Nemoa puistossa riepotella..). Mies vastaa vaan tyynesti, ettei tuo mikään iso ole ja sitten selviää, että kyseessä on leonberginkoira! Juu ihan pieni puudeli ;D Pääasia, ettei mitään sattunut ja koirilla oli ollut kivaa, vaikea vaan kuvitella, kuinka tuollaiset leikkii keskenään.