29.9.2014

Kisailua kisojen perään

Huh, mukava kahden päivän kisaputki takana!


Nugan palkintoja

Eilen Nemon kanssa oltiin Tamskin kisoissa Lempäälässä kolmella radalla. Eka rata oli hyppäri, tykkäsin siitä, sillä heti alussa oli teknistä pätkää. Kinkkiset kohdat, kun oltiin selvitetty, niin kosahdus tuli tavalliselle takaakierrolle. Mielestäni sen näytinkin, mutta en käskyttänyt kovaa, joten Nemo hyppäsi suoraan. Alla ratapiirros, kosahdus esteellä 8.





Toisella radalla tapahtui samanlainen virhe, Nemo hyppäsi suoraan, kun olisi pitänyt kiertää takaa. Se vähän harmitti, sillä kohta ei mielestäni ollut kovin vaikea. Sama kohta oli toiseen suuntaan vaikeampi ja se meni, kun vettä vaan. Molemmilla radoilla oli hyvä meininki, poika oli kuulolla ja eteni tapansa mukaan vauhdilla. Nyt on taas yksi vapaaharkka aihe, ne takaakierrot, jotka olen alunperin opettanut Nemolle vähän väärin, itse blokkaamalla esteen ja seisomalla siivekkeen edessä... Onneksi Nugan kanssa olen ollut jo viisaampi. 

Fiilis ei melkein parempi olisi voinut olla. Lyhyeksi se tunne kuitenkin jäi, sillä kolmannella radalla itseä haukotutti ja niinpä jäin ihastelemaan Nemon hienoa suoritusta keinulla, jolloin unohdin, että mun piti vetää koiraa itseeni päin keinun jälkeiselle miltei suoralle hypylle (kyllä, Nemolle täytyy nekin näyttää kisoissa!), sillä A veti puoleensa toisella suunnalla. Sitten tulikin hyppy väärään suuntaan ja mulla meni pasmat sekaisin, kepitkään ei enää sujuneet, mutta sain kuitenkin pojan vielä haltuun puomin jälkeisellä väärän pään putkella ja loppusuoralla. Kaikilta kolmelta radalta siis tuloksena hylätty, on se niin pienestä kiinni. Jokaisella radalla oli hankalat keppikulmat, mutta kaksi ekaa Nemo suoritti todella hienosti. Nemo sai kiitokseksi nakkeja, vetoleikkejä ja pitkän palautuslenkin, niin ja nukkui edellisenä yönä kaikussakin (josko tää olisi meidän uusi yhteistyötaktiikka kisoihin <3). 


Uusi ruokakippoko?

Tällaisista kisoissa tykkään, kun kotipihasta hallin pihaan ajaa vartin, kisat alkaa aamusta ja sieltä on takaisin kotona siinä kahden pintaan! Saatiin mukavaa palautetta opelta mm. kontakteista. Ollaan vaan tosi vähän kisattu, joten jos tässä eteenpäin haluaisi mennä, niin niitä kisoja täytyisi juosta huomattavasti tiheämmin. Sitä ensimmäistä kolmosten tulosta odotellessa...


Tää on varmasti jotain syötävää

Kisailu jatkui tänään Piskien agilitymestaruuksissa Nugan kanssa. Osallistuttiin mölleihin ja uusittiin rata. Tuomarina toimi oikein leppoisa ja mukava Tommi Raita-aho, joka oli tehnyt kivat radat sekä mölleille, että kisaaville. Sopivasti haastetta, mutta ei mitään ihan mahdottomuuksia. 


Tuloslappu, ihanneaika oli jokseenkin väljä

Aika kilpajuoksuksihan se meni ja minä hölmö jätin ne juoksukengät autoon, nyt niille olisi ollut käyttöä. En tarkalleen muista, kuinka ne radat meni, kun molemmilta tuli täsmälleen sama tulos ja aika, 10vp, aika -31. Ekalla radalla ainakin Nuga varasti lähdössä ja sitten tuli toisen esteen ohitus, kun en ollut hereillä. Useammassakin kohdassa koira jäi kieppumaan mun viereen, että mihin nyt sitten, kun juoksin vasta poikaa kiinni. Myös ekalla kierroksella ohitti A:n, vaikka sitä nimenomaan treenattiin viikko sitten. Toisella kierroksella se jo onnistui. Kontaktit oli aika hyvät, vakkei ihan joka kerta jäänyt oikeaan asentoon, niin hidasti kuitenkin osumalla kontaktialueelle. Putket ja hypyt haki kaukaa.

Nugan kierroksia olisi vaan kiva saada hieman matalammalle, mutta kuinka se onnistuu? On aivan hiilenä, kun odottaa omaa vuoroaan, mutta pysyy nahoissaan, jos saa leikkiä jollain lelulla, muuten haukahtelee ja tempoo narussa koko ajan. Myös namilla pystyy hieman jotain toko-juttuja ottamaan, mutta keskittyminen herpaantuu aina, kun kuulee, että toinen koira menee putkeen tai sitä käskytetään reippaasti. Anyways, sijoituttiin toisiksi! Hau-Hau oli sponssannut kivat palkinnot, saatiin pokaalin, ruusukkeen ja kunniakirjan lisäksi musta treenipipo valkoisella tassu -painatuksella ja iso sateenvarjo. Tuomari sanoi palkintojen jaossa, että se oli nopea, todella nopea! :D

Toivottavasti kaikille osallistujille jäi hyvä mieli tapahtumasta, leikkimielellä treenien kannalta otettiin nämä kisat omalla porukalla. Jokainen osallistuja sai nameja koiralleen kotiin viemisiksi :) Ihana oli nähdä kavereita ja omia oppilaita elämänsä ekaa kertaa kisoissa, kaikki suoriutuivat hienosti 16 esteen radasta!


Nuga Piskien möllimestareiden toinen

28.9.2014

3-vuotiaat

A-pentue täytti tänään jo kolme vuotta, onnea Ansku ja Nuga! <3 Vanhoja kuvia selaillessa löysin paljon hauskoja otoksia pentujen ensi vaiheista meillä. Siellä sekä äiti, että isä leikittää lapsiaan lelujen kera yms. Niitä voisi joskus laittaa näytille blogiinkin, kun vaan osaisi päättää, mitä niistä.


Nuga on juhlinut synttäreitään tänään tallireissun ja herkkujen merkeissä. Ja saanut jokusen ylimääräisen sylittely-pusuttelu-rapsuttelu -tuokion.

Onnea muruset <3

27.9.2014

Luontokuvia, jossa vilahtelee valkoisia

Viikonloppu alkoi ihanasti metsälenkillä kavereitten kanssa, kiitos Hanna, Mimmi ja Martti!

Luontokuvia, jossa vilahtelee valkoisia: 









Tällä viikolla oltiin Nemon kanssa Piskeillä Eijan agilitytunnilla jälleen. Putkeen vai A:lle tuotti pitkästä aikaa vaikeuksia, Nemo vähän kirmaili omiaan, mutta kivaa oli. Nugan kanssa käytiin Pirkkalassa vapaaharkkaamassa toisena päivänä ja oli hauskaa rallatella hyppyjä, putkea, pussia ja A:ta. Edistystä on tapahtunut A:n kanssa eli hakeutuu esteelle keskellä rataa. Aiemmin takkusi, kun oltiin hinkattu estettä yksikseen. Nugalla oli mahakin osittain löysällä pari kolme päivää ja mietin jo, pitääkö taas keksiä uusi nappula, mutta siitä se sitten tasaantui ykskaks. Kai se oli vaan sitä nappulasta toiseen siirtymistä, vaikka varovasti se tehtiinkin. 

Luna on elämänsä ekalla laihiksella ;) Tai siis kylkiin tuli pikkuisen ylimääräistä, kun vaihdettiin nappularuokaan. Mietiskelinkin sitä pitkään, kuinka pysyvät hoikkina, vaikka Luna sai saman verran ruokaa, kun 3kg painavampi Nemo. Luna taitaa himpun verran vähemmän sählätä, kun nuorempana, joten kulutus ei ole yhtä suuri. Lunan suhteen koin myös ahaa -elämyksen jokunen viikko takaperin, kun kuulin tämän koiran koulutuksesta: "Sitä saa, mitä vahvistaa". Taitaa olla tuo agility ja pallonheittely liian kiihdyttävää toimintaa neidille. Viimeksi, kun oltiin kylässä ja oli pallonheittäjä koko reissun ajan, niin Luna kävi kierroksilla pari kolme päivää sen jälkeen eli steppasi jatkuvasti mun edessä, heilutti häntää ja tapitti silmiin, että nyt lisää actionia kiitos... :D

Nemon käynti fyssarilla meni mukavasti Katin kanssa höpötellessä. Jumeja ei löytynyt, joten täräytetään huomenna Tamskin agilitykisoihin, kolme starttia. Aikataulut on mukavat, ei pitäisi mennä ihan koko päivää, vaikka osallistujia on joka startissa viitisenkymmentä, huh!

Aurinkoista syyskuun lauantaita! Lähdetään koiraporukalla issikoimaan.

21.9.2014

Täydellinen hevosvaellus




Hevosten hengähdyshetki


Hessu <3


Tallimiljöö


Letkan viimeisenä


Tauon paikka



Laavulla


Täydellinen hevosvaellusviikonloppu on takana Iso-Herttuan matkailupalvelun mahtavan reiluilla, reippailla ja varmajalkaisilla suomenhevosilla. Nähtiin lapsuuden aikaisella ratsastusleiriporukalla vuosien jälkeen ja olo oli epätodellinen perjantaina reissuun lähteissä. 

Iso-Herttuassa meidät otti lämpimästi vastaan emäntä Sinikka. Majoittumisen jälkeen haettiin hevoset laitumelta ja päästiin testaamaan meille valitut ratsut kentällä. Sain Hessu nimisen suomenpienhevosen, joka piti molempina päivinä letkan perää. 

Lauantaina tehtiin Elinan perässä pidempi lenkki, jossa ravattiin ja laukattiin paljon. En pysynyt laskuissa, montako laukkapätkää reissuun sisältyi, mutta reilu 4h satulassa meni mukavasti, kun välissä pysähdyttiin syömään ja hevosetkin sai hengähdystauon. Iloisina ja hieman väsyneinä palattiin tallille alkuillasta, jonka jälkeen päästiin saunaan ja uimaan, parhautta. Taas syötiin ja höpötettiin yöhön asti. 

Tänään porukkaan liittyi lisää ratsastajia ja lähdettiin laavulle Lauran johdolla. Reitti oli vielä mukavampi, kun edellisenä päivänä, sillä päästiin pidempiä pätkiä metsän siimeksessä. Pitkä 2km laukkapätkä vähän huoletti etukäteen, sillä Hessu pienimpänä jäi vähän väliä jälkeen muusta porukasta, mutta kun päästiin suoralle, niin löytyi ratsusta reippaampi vaihde ja pysyttiin hyvin jonon hännillä. Laavulla nautittiin lohikeittoa kaikessa rauhassa ja matka jatkui. Viimeinen laukkapätkä oli pitkä ja vauhdikas, suut hymyssä päästiin talliin. Sitten oli hevosten hyvästien aika, ruokaa ja kotimatkalle. 

Kiitos Iso-Herttuan väki välittömästä tunnelmasta ja ihan kaikesta! Suosittelen, viikonloppu oli irtiotto arjesta, henkilökohtainen maratonini ja samalla täydellinen rentoutuminen. Enää tässä huolettaa, kuinka huomenna pääsee kävelemään, sillä melkein 10h satulassa tuntuu joka lihaksessa ;)

P.S. Tällä kertaa en juuri ottanut valokuvia, sillä halusin keskittyä olemaan tässä ja nyt. Makeat syyskuun auringonlaskut, pihapiirin maalaismiljöö ja järvimaisemat jäi ikuistamatta, mutta ehkä niistäkin saa muistoja ystävän kameralta myöhemmin. 

19.9.2014

Seinien tuunausta





Yhtenä aamuna ei ollut kiire minnekään ja niinpä iski inspiraatio laittaa seinille tauluja, valokuvia ja kortteja. Projekti oli odottanut jo joitain kuukausia. Ensin laitoin taulut senkin päälle, vinkin sain Ikean huoneista, mutta kun lisäsin valokuvat ja kortit viereiselle seinälle tuntui, että nyt on liikaa. Veivät toinen toisiltaan huomion. 


Teippasin valokuvat ja kortit seinälle, kun en halunnut hiljan maalattuun seinään tehdä heti reikiä. Jos kuvat alkavat kovasti käpristymään, niin ehkä ne sitten sujautetaan pikkukehyksiin. 




Olohuoneeseen tuli ripusteltua kolme samanlaista, mutta eriväristä verhoa: valkoinen, beige ja turkoosi. Kokonaisuudesta tuli ihan veikeä, mutta samalla rauhallinen. 




Taulut päätyivät lopulta olohuoneen puolelle kouruihin. 

Millaista kodin tuunausta teillä on mielessä syksyyn?

17.9.2014

Arkista

Ihana aurinkoinen syksy ja paljon monenlaista tapahtumaa! Näinhän tämä bloggailu menee, silloin kun tapahtuu, ei ehdi ja kun ei tapahdu, ehtisi :)

Nyt uskaltaa jo sanoa, että poikien mahat on kunnossa. Nemo on käynyt kaksi kertaa agilitytreeneissäkin, mutta Nugan kanssa pidettiin vielä taukoa, kun oli laihtunut ihan silmissä. Seppo lupailikin pojalle maksalaatikkoa luisevan ulkomuodon korjaamiseksi. Nyt Nuga on pyöristynyt pikku hiljaa.


Nuga ratsastuskentän laidalla

Pähkäilin tässä koirien ruokapuolta, kun kohta loppuu mahaystävällinen nappula, enkä millään jaksaisi siirtyä takaisin raakaruokintaan. Se on käytännössä aika hankalaa pelata niiden jäisten veristen pussien kanssa. Ystäväni ehdotti Mushin lihapullia, jossa on mukana liha ja kasvikset, mutta hinta on niin hulppea kolmelle parsonille kuukaudessa, etten raaski. Hommasin siis kaupasta Acana -nappulaa ja kuulemma noin kuukauden kuluttua pitäisi näkyä sopiiko nappula eli nuolevatko koirat vielä tassujaan iltaisin (nuoleskelivat kyllä raakaruoallakin). Acanassa ei ainakaan ole vehnää, riisiä, eikä nautaa, mitä olen ajatellut, että saattaa aiheutta tassujen nuoleskelua. Tilanne ei ole paha, sillä nuoleskelu on satunnaista, eikä mikään paikka punoita, mutta olen ymmärtänyt, että vaan kissojen kuuluisi pestä tassujaan?

Nemo kulki treeneissä Pirkkalassa jälleen mukavasti. Ihana tunne, kun kerrankin päästään jotain ratoja ykkösellä maaliin ja sitten voi tarvittaessa lähteä hiomaan käännöksiä tiukemmiksi. Teemana oli poispäin -käännökset, joiden ohjaus sujui multa toiseen suuntaan hyvin, mutta toiseen oli ajoitus ja oma liike haastavampi. Samalla tuli treenattua lähdössä pysymistä kolmen esteen takaa ja suoran jälkeen jarrutusta & kääntämistä. Se ei ollutkaan meille easya, sillä oma ajoitus takkuili ja Nemo on tottunut tekemään isoja loikkia suorilla. Saatiin sitten yksi kelpo käännöskin pienellä hypyllä suoran jälkeen. Tässä meille hyvä vapaaharkka aihe! Toisella kerralla meillä oli Salme Mujusen radoista pätkiä ja sai juosta. Kerrankin suorat oli helppoja, mutta se jarrutus ja haltuunotto täydestä vauhdista tuotti haastetta. 


"Leikittäiskö?"

Luna pääsi ihanaan kyläpaikkaan, jossa oli toivottu koiraa vieraaksi. Valmiina olikin palloja ja vesikuppi. Luna sai oikein luvan kanssa laittaa pehmojalkkiksen palasiksi ja tennispallon kanssa sitten touhusikin koko vierailun ajan, kun vielä leikittäjäkin löytyi. Pikkuisen innostunut likka.

Vilanderin kirjasta on poimittu muutama yksinkertainen juttu arkeen. Toisten koirien ohituksessa ainoastaan Nuga on nykyään se, joka jännittyy ja alkaa tohkaamaan, välillä haukkumaankin. Monesti joudun ottamaan hihnaa lyhyemmälle, että koira ei pääse toisen iholle ja hihnan kiristyessä alkaa haukkuminen. Ohjeen mukaan olen nyt sanonut Nugalle jotain leppoisasti, tyyliin: "Tulepas tänne" ja vasta sen jälkeen lyhentänyt hihnaa, toimii. Ohitukset on heti helpompia.

Toinen, mihin olen kiinnittänyt huomiota, niin koirat saa nyt haistella pihalla kaikessa rauhassa. Aikaisemmin olen itse lenkkeillyt reipasta vauhtia, jotta tulee hiki pintaan ja talvella ei jäädy. Huomaan, että nuo nuuskuttelulenkit väsyttää koiria enemmän ja ehkä sitä vetoa hihnassakaan ei ole niin paljoa, paitsi jos kiihdytetään seuraavalle tuoksulle. Pienestä se on joskus kiinni.


Aurinkoisia syyspäiviä!

6.9.2014

Bond -pentujen tapaaminen

Mahtava päivä takana, kiitos kaikille! Meitä olikin iso joukko koolla: Ässä, Milo, Luka, Helmi, Sky, Hannibal, Taika, Sera, Jade, Riemu, Ukko ja Kleni.
 
 
Milo ja Sera painivat (Finding Nemo's Tomorrow Never Dies ja Kamunkorven Ihku Ilopilleri)
 
 
Omenapuun alla on vilinää, oikealla Jade (Tallitontun Octopussy, toisesta Bond -pentueesta!)
 
 
Riemu alla (Kamunkorven Ratkiriemukas)
 
 
Taika, jackrussellinterrieri
 
 
Taika mietiskelee
 
 
Ässä (Finding Nemo's Casino Royale)
  
 
Helmi liittyi joukkoon
 
 
Kuka haistelee ketä
 
 
Helmi (Finding Nemo's Diamonds Are Forever)
 
 
Hampaiden tarkastus
 
 
Luka tsekkaa, mitä muut touhuaa (Finding Nemo's Quantum Of Solace)
 
 
Luka pönöttää mallikkaasti
 
 
Ässä ensimmäistä kertaa näyttelyhihnassa
 
 
Miloa ei pidättele mikään, huomaa tassu
 
 
Sera aloittamassa hakemaan nakkeja vedestä
 
 
Luka, sukeltaako vaiko eikö
 
 
Milo, jos vaan juon nämä vedet tästä ensin
 
 
Milo valmiina auttamaan Skyta
 
 
Hannibalia janottaa
 
 
Milon palkinto
 
 
Luka vauhdissa
 
 
Sera tarkkaavaisena
 
 
Milo haistelee
 
 
Sky nostaa hampaillaan kupin ilmaan
  
 
Hannibal, kaikista nopein
 
 
Taika tarkkana
 
Olin oikein iloinen huomatessani Ässän lempeyden ja kuuliaisuuden, Milon rohkeuden ja pusuttelualttiuden, Lukan iloisuuden ja sosiaalisuuden, Helmin nopeuden ja temppuvalikoiman sekä Skyn agility orientoitumisen. Ja toisaalta nämä kaikki adjektiivit sopivat jokaiseen Bond -pentuun, olette te vaan ihania! Hienoa kasvatustyötä on tehty joka taloudessa, ei voi muuta kun olla tyytyväinen ja ylpeä! Jade oli myös sosiaalinen tyttö ja Sera pienimpänä ei jäänyt kenellekään kakkoseksi parsonrallissa. Olin myös ilahtunut aikuisista Taika, Hannibal, Riemu, Ukko ja Kleni, jotka ottivat pennut vastaan iloisesti ja tarvittaessa ojentaen.
 
Päivä meni vauhdikkaasti painin, agilityn, näyttelyjuttujen ja nakinsyöntikisojen merkeissä. Ihanaa oli nähdä teistä ihan jokaista <3
 
 
Viimeinen kuva kiteyttää päivän meiningin ja kuvaajan taidot, arvatkaa montako pelkkää hännänpää -kuvaa oli muistikortilla ;)