Perinteiset syysepikset

Järjestetin/järjestettiin Pirkkalan Koirakerho Piskien perinteiset syksyn agilityepikset. Osallistujia tuli sopivasti, 30 startin verran ja tutulla pienellä porukalla meininki oli iloinen, mutta samalla rauhallinen harjoittelu kisatilanteisiin. Mukaan oli uskaltautunut myös muutama ensikertalainen! Itse toimin tuomarina, elämäni toista kertaa ja lapsuudenystäväni piti talkoilijat ruodussa, talkoovastaavan ominaisuudessa :)

Agilityihmisille hauska tilannekuva ;) Murre tulee putkesta ja mä tuomarina näytän hyllyä, kuva: Leena Nikkarinen

Oli ihana nähdä näiden tuttujen oppilaiden ja heidän koiriensa yhteistyötä, riemua ja kehitystä!  Tämä on ehkä opettamisen paras anti, samalla oppii myös itse lajista ja erilaisista koirista sekä koiraroduista. Veljentyttöni osallistui myös Nemon kanssa kisaavien radalle ja alku oli tosi lupaava, kunnes kepeille vienti oli hieman haasteellinen avokulma, johon Nemo lähti väärästä välistä ja sen jälkeen sinkaisi vieressä olevaan putkeen (hyl). Kepeistä kun selvisi, niin loppurata meni vauhdikkaasti aina maaliin saakka. Tällä kertaa ei palkinnoille, toisin kun kevään epiksissä.

Mun mölliryhmäläisiä

Oman mölliryhmäni viimeisellä tunnilla pidettiin perinteisesti pienimuotoiset kisat ryhmäläisten kesken. Rataa sai ensin treenata kerran pari ja sitten mentiin kisamuotoisesti kellotettuna. Kaikki neljä pääsivät palkinnoille:

1. Jonna ja Nemo, parsonrussellinterrieri, 5vp aika 22,19

2. Marjo ja Urho, parsonrussellinterrieri, 5vp aika 27,12

3. Leena ja Rölli, isovillakoira, 5vp aika 33,81

4. Ulrika ja Cara, berninpaimenkoira, 15vp aika 41,81

Jonna, Nemo ja pokaali

Ennen tunnin alkua ehdin myös juoksemaan saman radan Nugan kanssa muutamaan kertaa, tuollainen ratatreeni tekee meille hyvää. Olkoon se Nugan 4v synttäripäivän juhlistus herkkuineen, kun ei sitä muuten ehditty juhlimaan, onnea meidän pikkupoika! <3 Nemo oli kyllä aika mahdoton, kun haukkui koko illan boksissaan, taisi olla liikaa peräkkäisinä päivinä kisat ja treenit. Nuga viereisessä boksissa odotteli kiltisti hiljaa. 

Muuten koirilla on tainnut olla vähän tylsää, sillä ensin tuli mieheni flunssaan ja mulla oli kalenteri täyteen buukattu ja nyt olen vuorostani flunssassa, eikä tuo mieskään ole vielä täysin kunnossa, joten lenkit on olleet tavallisia lyhyehköjä narulenkkejä. Toki vaihtelua toi se, kun mummu ja veljentyttö olivat meillä yhden yön koiravahteina! Samalla, kun hain itselleni flunssaevästä (kasvissosekeittoa, jogurttia, jätskiä), niin nappasin koirille parit erilaiset puruluut tylsien hetkien varalle. Nyt täällä jatkuu Sinkkuelämää maratoni... ;)

Pysykää terveinä!

Nemoa naurattaa

Tuplasynttärit merellä

Huhheijaa, koko viikko oli yhtä synttärihulinaa:

isä vei Antikaan, kreikkalaiseen ravintolaan, syömään

multa mulle lahjaksi elämäni ekat Converset

työkaverin tekemää kakkua

tuplasynttäriristeily Viking Gracella

mieheltä synttärilahjaksi valitsemani kello

ystävän kanssa syksyinen maastoreissu hevosten selässä

Täällä on kaksi aika rentoutunutta tyyppiä just nyt, hyvää alkavaa viikkoa!

Kasvattitapaaminen koirakuntosalilla

1. Anskun taidonnäyte tikapuilla 2. Sky ja Nova (brasilianterrieri) odottavat nätisti 3. Ässä miettii menisikö pallomereen 4. Piki pallomeressä 5. Milo portaissa 6. Piki etsii nameja 7. Ässä jumppaa Jenitan kanssa 8. Nova ja Sky rinta rinnan tikapuilla 9. Milolla on kuuma, kuten salilla kuuluukin

Syksyn kasvattitapaamista vietettiin Koirakuntosalilla Vesilahdella. Mukaan oli kutsuttu myös Klainon kennelin koirat. Kuvistakin sen voi päätellä, että kivaa oli! Jännimmät harjoitukset olivat lappeellaan olevat tikapuut ja osalle koirista pallomeri, jossa pallot lähtevät alta kävellessä ja kuuluu kahinaa. Rohkeita nämä pikkuepelit ovat ja muutaman toiston jälkeen tehtävät meni reippaasti. Päivään mahtui myös ulkoilua, kahvittelua, makkaranpaistoa ja pienimuotoinen koiratarvikekirppis.

1. Pikilläkin on kuuma, Ässä tutkailee lelulaatikkoa 2. Nova ensin tikapuille, Sky perässä 3. Nova hyppää 4. Nemo karkasi pallomereen 5. Nemo ja Ansku poseeraa 6. Sky doboilee 7. Pikin vauhdikkaat tikapuut 8. Peräkanaa 9. Skyn tuumaustauko

Oli ihana nähdä teitä Ansku, Milo, Sky, Ässä ja Piki perheineen! Tuntui, ettei kaikkien kanssa ehtinyt rauhassa juttelemaan, kuten emännän kiireisen rooliin kuuluu... Tämä oli kuitenkin yksi niistä päivistä, jonka muistan aina, kiitos. Olette ihania <3

1. Nemo ja Ansku, kokoeroa on 2. Ässällä tytöt mielessä 3. Piki haluaa takaisin salille 4. Milo flirttaa Novalle 5. Piki poseeraa

Koiratarvikekirppiksellä

Maanantai-iltaa vietettiin Ylöjärven Koirakerhon agilitymestaruuksissa Nemon kanssa kahden, laatuajan merkeissä :) Ohjelmassa oli myös vapaata rallytokoa, koiratarvikekirppis ja makkaran syöntiä. Nemo oli arvatenkin innoissaan, kun paikalla oli paljon porukkaa ja sai huomiota rapsutusten merkeissä, rallytokoa käytiin muistelemassa pariin kertaan, se vasta kivaa oli. Tein myös elämäni kolmanneksi parhaan kirpparilöydön eli Hurtan heijastavat joustohihnat: omenanvihreä ja pinkki! Entuudestaan olin raaskinut ostaa vain yhden vihreän (uutena olisivat maksaneet kolme pantaa + kolme hihnaa 120e!) ja nyt saatiin kaikille kolmelle samanlaiset, samansarjan kaulapantojen seuraksi! Kiitos vielä kerran myyjälle ;)

Paras kirpparilöytöni on ollut käyttämätön koiran kuljetusboxi Atlas 40, jonka hinta on kaupassa melkein sata euroa. Toiseksi paras löytö on ollut uudenveroinen Rukkan musta vedenpitävä ulkoiluasu, josta kustansin alle kympin ja palveli noin viisi vuotta, lähes yötä-päivää ;) Siihen aikaan en ollut tottunut ostamaan ulkoilupukuja, saatikka maksamaan niistä kolme numeroisia summia.

Agilityilta oli jo pitkällä ja pimeätä, kun vihdoin päästiin kisaavien radalle. Pirisjoen Villen rata oli jälleen vauhdikas, haastava, muttei liian kikkaileva. Rata meni kivasti (paitsi, että Nemo sikailee nyt kontakteilla niin kisoissa, kun treeneissäkin, mur!), kunnes toiseksi viimeisellä esteellä varmistin, että Nemo tulee putken oikeaan päähän ja samassa, kun hihkaisin Nemon nimen, niin se kaahasi mun ohi takavasemmalta ja hyppäsi viimeisen esteen. Voi että, kun otti päähän! Oma moka oli, kun en katsonut koiraa ja ottanut sitä haltuun juoksukuviossa.

Nugan tiistain treeneissä tehtii jaakotuksia, ne sujui oikein mallikkaasti (täytyy muistaa ne myös Nemon kanssa, joka tekee helposti pitkiä kaarroksia hyppyjen jälkeen), mutta hyppysuorat pitkillä väleillä olivat ihan tuskaa. Suoran päässä lelulla palkkaamalla saatiin muutama onnistuminen. Ilmeisesti vika on siinä, että koira linja kaartuu koko ajan mua päin (ja ylipäätään olen niissä jäljessä), joten pitäisi itse juosta eka este sivusuunnassa kauempaa ja sen jälkeen loivasti aina seuraavaa estettä päin, jotta saisi samalla suoristettua koiran linjaa, vastakäsi myös auttaa, muttei korjaa koko tilannetta. Toki myös koiran kokemus auttaa. Mutta totta puhuen molempien poikien kanssa tämä on se todellinen ongelma, kieputukset kyllä sujuu.

Viikko takaperin Nuga hotkaisi treenien lopuksi palan roadkill -ketusta vetoleikin yhteydessä, en ehtinyt kissaa sanoa, kun pala oli jo kurkussa ja nielty (yleensä komentaminen vielä takaa sen, että koira varmasti nielee nopeasti aarteensa). Neljän päivän päästä siitä Nuga söi ruohoa pihassa ja oksensi lelun pillin kangaspussissaan... Onneksi tuli ulos. Alkaa käymään lelut vähiin, mitä tuolle uskaltaa antaa valvotusti (valvomatta ei koskaan saakaan leluja).

Perjantaina oltiin Ylöjärvellä viimeisissä kesätreeneissä Nugan kanssa. Wyffe oli tehnyt tosi kivan radan, joten päästiin Nugan kanssa hiomaan kaarteita ja mun liikettä. Alan pikkuhiljaa hahmottaa sitä, että radalla voisi liikkua joustavasti. vähän kuin tanssien, äkkinäiset liikkeet aiheuttaa tökkimistä koiran liikkeessä. Kotiläksyksi saatiin myös vanha juttu (mitä ei ole juuri Nugan kanssa tehty) eli otan kaulapannasta kiinni ja annan namin, jolloin koiralle tulee se fiilis, että kiinniottaminen ei ole paha asia. Keinua Nuga vähän arasteli, joten sen harjoittelussa palataan takaisin päin.. Veikkaan, että takapakkia tuli viimeksi epiksissä, kun otti lentokeinun ja sen jälkeen olen pitänyt kovaa kuria kontaktin kanssa. 

Kontakteista puheen ollen, Nugalla oli alkukesästä täydelliset kontaktit ja nyt se jää alastullessa ylös ja hiipii alas. Johtuneeko tästä samasta kurista. Täytyy varmaan hetkeksi palauttaa namilätkä ja juosta itse vähän kauemmaksi, jos saisi senkin samalla harjoiteltua, kun tähän mennessä en ole päässyt juuri kontaktilta irtoamaan. Ja sitten Nemo... Se rässii kontaktit nyt kisoissa ja treeneissä. En tiedä, mitä sen kanssa tekisi. Näyttää just siltä, että vähät välittää mun ohjeista. Täytyy varmaan palauttaa namilätkä ja ehkä kisoissa sitten kämmin sattuessa, nostaa takaisin kontaktille ja/tai lähteä meneen, viedä Nemo autoon.

Laitoin noi agilityjutut pienemmällä fontilla, niin ne lukee, jotka ovat lajiin hurahtaneet ;) Itse oon aina siinä rajoilla, jaksanko toisten agilityanalyysia lukea, mutta omat on hyvä laittaa muistiin. Huomenna latailen kuvia tämän päivän vauhdikkaasta kenneltapaamisesta! Meillä oli niin mukavaa :)

Inkkarikesää Keisarinharjulla

Toisen lomaviikon tunnelmia

Palataan vielä lomatunnelmiin...

Päivänkakkara kesäaamuna - tuoreita mansikoita torilta - pyöräretkellä Arboretumissa - merenrannalla Lauttasaaressa - saatiin isi kotiin moottoripyöräreissulta Ruotsista - oman pihan kirsikoita - pihakeinussa, huomaa lomavarpaankynnet - romanttisessa Villa Anttilassa - agilityn vapaaharkkaa - keräämässä kasveja biologia tunnille - Vanhassa Porvoossa - mamman parempi mustikkapiirakka - selfiee - kirsikat valmiina poimittaviksi - chillausta viileässä hotellihuoneessa - porkkanakakkua terassilla - ruusujen loistoa - mansikanmaistaja - Luna chillaa aurinkoläiskässä - ratsastamassa ilman satulaa - aamupalalla omassa pihassa - horisontti vinossa - uusi älypeli purtavaksi Peten Koiratarvikkeesta - mustikassa äidin kanssa - Heurekassa

 

Kesäkollaasi saa hymyn huulille, suosittelen kokeilemaan! Iloista tiistaita!

Anniversary

Suloista sunnuntaita! Eilen oltiin rakkaudentäyteisissä tunnelmissa, kun juhlistettiin 11 vuotista yhteiseloa ja ensimmäistä vuotta kihloissa <3 Ihmeteltiin, kuinka aika on mennyt niin nopeasti.

Yhteistä päivää oli odotettu, sillä vapaat viikonloput on ollut harvassa. Päivä lähti kuitenkin heti aamusta takkuamaan, mutta huumorilla selvittiin iltaan ja päästiin syömään sekä leffaan. Muuta kivaa oli, kun sain nukkua pidempään miehen lenkittäessä koirat tätä tapahtuu max pari kertaa vuodessa, yhteinen aamupala, pitkä päivälenkki koko perheen voimin, skoolaus skumpalla ja rak rak -selfiet pihassa. Päivä päättyi kuten se oli alkanutkin ja mieheni hälytettiin töihin kesken leffan. Katsoin komedian karkkipussini kanssa loppuun ja riensin pimeän kaupungin läpi pyörällä kotiin koirien luo.

Onneksi tällekään päivälle ei ole kellonaikoihin sidottua ohjelmaa, joten otetaan rennosti. Toivottavasti teillä on ollut kiva viikonloppu :)