Koirien loma

Hola! Reissusta ollaan kotiuduttu ruskeina ja rentoutuneina, mutta ensimmäisenä koirien kuulumisia:

Käytiin juuri ennen reissua juoksuttamassa koiria Ylöjärven metsissä tutulla pätkällä, ekaa kertaa ihan omalla porukalla. Reissu oli melko tapahtumarikas, kun heti kärkeen meitä tuli vastaan maastopyöräilijä. Noh, siinä ei käynyt kuinkaan, saatiin koirat kiinni ja pyöräilijä sai mennä menojaan. Sitten katosi Nemo ihan yhtäkkiä metsään, sitä etsiessä, huhuillessa ja palaillessa takaisin päin, ehti Luna ottaa melkoisen etumatkan. Näkyi enää pisteenä ladun pohjassa, kova nuuskutus kävi ja tiesin, että kohta on jo maatalon pihassa, ellen saa sitä takaisin. Nemo ilmestyi noin viiden minuutin jälkeen, mutta Luna ei kääntynyt takaisin päin, vaikka kuinka karjuin ja vingutin lelua. Nosti kuitenkin päänsä ja kun lähdin juoksemaan vastakkaiseen suuntaan vingutellen, niin ihmeen kaupalla lähti perään!

Sen jälkeen ei Lunaa enää uskallettua laskea vapaaksi, kun tiedettiin, että metsässä on se tietty kohta, jossa otti aiemmin joskus ritolat. Luottavaisin mielin kuitenkin jatkettiin matkaa vielä poikien kanssa vapaana autoa kohti, niin eikös Nemo katoa uudestaan ja nyt oli omilla teillään lähemmäs kymmenen minuuttia ja siihen olen luottanut kun vuoreen... Nuga tuli parhaiten koko koplasta luokse ja sitä varten olin sen vingun varannut taskuuni. 

Illalla kotona oli väsynyttä ja onnellista porukkaa ;) Tosin molemmat pojat oksensivat ilmeisesti peuran papanoita ja tuli niitä toisestakin päästä... Mukava asetelma seuraavan päivän koiranhoitajalle, joka edellisellä hoitokerrallaan joutui hoitamaan Nemoa rajun mahataudin kourissa. Onneksi oireet menivät tällä kertaa vuorokaudessa ohi ja mitään vahinkoja ei ollut tullut sisälle. 

Viikon aikana meillä oli tosiaan kolme eri hoitajakokoonpanoa ja jo tokana aamuna, Nuga oli päättänyt repäistä itsensä vapaaksi hihna perässään, kun oli nähnyt koiran... Jonkun ryteikön läpi oli sinkaissut, mutta onneksi toisen koiran omistajat olivat saaneet pojan kiinni, eikä koirien välille ollut tullut kahakkaa. Kotiin tullessa kuitenkin Nugalla oli melkoinen vekki isoimman anturan halki ja siitä tuli verta. Puhdistamalla se kuitenkin lähti paranemaan ja ulkona olivat pitäneet tossua jalassa. Hyvin on parantunut viikossa, mutta edelleen näyttää siltä, kun Nugalla olisi yksi antura lisää, niin kahtia on mennyt. Myös Nemolta löytyi joku vekki korvasta, mutta sekin jo parantunut. Nää kultsupulleriaiset osaavat selvästi nauttia elämästä ;) Viikon aikana ovat saaneet vähän massaakin lisää eli hyvässä ruoassa on pidetty.

Jälleennäkeminen oli (onneksi) yöaikaan hillitty, mutta aamulenkillä mentiin siimat niin kireänä, etten muistanut ollenkaan, että se oli ihan tällaista sutinaa. Koiranhoitaja kyllä totesikin, että paljon iisimmin olivat kulkeneet hihnassa muina päivinä. Arkeen paluu jysähti taas kunnolla, kun muutaman tunnin yöunilla Nuga alkoi aamulla kitistä, eikä lopettanut, vaikka päästin sen pihalle ja laitoin boksiin rauhoittumaan. Ei sillä mitään hätää ollut, tylsää vaan ja odotti aamupalaansa, huoh. Tää päivä onkin mennyt jokaista vuorollaan sylitellen ja etenkin Nemo tuntuu olevan koko ajan iilimadon lailla iholla, taisi olla vähän ikävä, molemmin puolin <3

Ai niin, innostuin reissussa juoksemisesta yli 10 vuoden tauon jälkeen. Kävin tänään ensin poikien kanssa pitkän kävelylenkin ja siihen päälle Lunan kanssa juoksemassa. Yllättävän kevyesti menee 5km näin vasta-alkajalta! Mutta saas nähdä, lopahtaako innostus, kuten aina aikaisemmin.

Niin ja hei, me ollaan nyt Instagramissa nimellä nemuski. 

P.S. Reissukuvia luvassa myöhemmin :)

Loma ja etelä edessä!

Jippii, lomaperjantai!

Nyt on talviloman aika ja meitä odottaa kokonainen viikko lämpöisessä. Aiotaan ottaa ennen kaikkea rennosti, nauttia auringosta, uida, lueskella ja kierrellä autolla katselemassa paikallista elämää sekä nähtävyyksiä. Koirat jää kotiin ja niilläkin on luksusta, kun remmiin hyppää jos jonkinmoista koiranhoitajaa (tällä kertaa kolme eri hoitajakokoonpanoa). Jokainen saa varmasti niiiiin paljon pusuja, kun vaan haluaa!

Eräänä laiskana lauantaina...

Toivotaan, että kaikki pysyvät terveinä reissun ajan, sillä Nugalla tuli viikko takaperin kolmatta kertaa 'kennelyskä'. Käytiin lekurin paikeilla, kaikki paikat kopeloitiin läpi ja röntgenkuvia otettiin liuta peräkkäisinä päivinä + se ihana mansikanmakuinen varjoainekuvaus (Nuga oli kuulemma eka potilas, joka lipitti aineen tuosta noin vaan ja pyysi vähän lisää, miten niin hotko?!). Nielurisat näkyivät, mikä on merkki ärtymyksestä (johtunee yskimisestä), mutta kuvissa ei näkynyt kuitenkaan mitään ylimääräistä (epäily vierasesineestä mahassa), vaikka ekan päivän kuvista hetken näytti, että mahalaukussa olisi joku pyöreä... pilli? Mutta kaiken konsultaation ja pähkäilyn jälkeen lopputulema oli se, ettei mitään hälyyttävää ole havaittavissa ja jos/kun seuraavan kerran Nuga yskii, niin päästään jonon ohi heti mahalaukun tähystykseen. Nyt ei nähty tarvetta tähystää tähystämisen ilosta ja nukuttaa poikaa.

Nugan kanssa oli kyllä hienoa olla kahden kesken liikenteessä, kun käyttäytyi niin mukavan iloisesti pusutellen ja häntää heiluttaen. Lenkilläkään ei ollut vetoa ja meillä töissä riemastui jokaisesta uudesta ihmisestä <3 Noin sitä näkee omastaankin uusia puolia, kun pääsee kahden maailmalle. Koiratapahtumissa moodi on kuitenkin ihan erilainen, kierrokset tapissa ja kaikille koirille pitää sanoa pari valittua sanaa ;)



... Unettaa

Leppoisaa ja lämmintä viikonloppua! ;)

Epun haaste

Eppu haastoi meidät ja Nemo vanhimpana päätti ottaa haasteen vastaan...

1. Olen.. Nemo, kuus ja puoli vuotta. Villi, viriili, vilkas, viksu, parsonrussellinterrieri isolla Peellä.

2. Parhaat päikkärit nukun.. Äipän (/iskän) lusikassa tai omassa yksiössä (toim. huom. boksissa).

3. Paras kaverini on.. Luna, kipakka elämänkumppani, onhan meillä tuota jälkikasvuakin.

4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina.. Maksalaatikkoa, jauhelihaa, makkaraa tai oikeastaan ihan mitä vaan, kaikki menee salaatista lähtien. Mulla on tooosi vakuuttava katse, kun tarve vaatii. 

5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen.. Röhkivän possun, jonka päällä on ihana piehtaroida.

6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? Kiitäjä tietty, tää oli helppo. Kiidän aina joka paikkaan, myös siellä aksakentällä jokaiseen mieleiseen ilmansuuntaan. 

7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen? Kaikki ne kerrat, kun on päässyt maalla, ilmassa ja vedessä juoksentelemaan, riemulla ei rajaa!

8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? Olen kaikkiruokainen tyttöjen suhteen, Mimi ja Maisa stadista vois olla aika vauhdikkaita kavereita, kaksi yhdellä iskulla, nääs.

Haaste lähtee: Heljän laumalle, Teuvolle ja Ossille, Rasavillille, Epulle ja Emmalle sekä Piitulle ja Siirille! Olkaa hyvät :)

Bailey's

Tuliaisten osto on tehty helpoksi miehille ;) Vielä en ole keksinyt, minkä asun kanssa yhdistäisin tuon suloisen mintunvihreän hiuspampulan. Maistiaiset on kuitenkin nautittu pienen työsaavutuksen johdoksi!

Janakkalassa jankattiin

Janakkalan kisat meni tyypilliseen tapaan eli jokaiselta kolmelta radalta hylätty. Mua jännitti, jalat oli ihan vetelät ja epäilin muistanko ratojakaan. Nemo teki jälleen isoja loikkia, murisi ja sinkoili kentän toisesta päästä toiseen mieleisilleen putkille. Ekalla radalla oli vielä tekemisen meninkiä, mutta kaksi muuta oli ihan fiaskoja ja viimeisen radan jälkeen kannoin Nemon boksiin jäähylle.

 

Nemo on taas edukseen <3

Nemo oli oikein hyvän tuulinen, retuutti uutta papukaijaansa ja tarjosi mulle kontaktia sekä seuraamista, kun taskussa oli broilerpyöryköitä. Ei sitä itsekään viitsinyt olla huonolla tuulella, sillä ei tässä mikään yllättänyt, vapaapäivä ja kelikin mitä mainioin!

Trimmattu poika

Juttelin vielä muutaman kokeneemman agilityharrastajan kanssa ja ilmeni, että tämän tuomarin Janne Karstusen radat on aina vaikeita ja niissä tulee vähänlaisesti nollia, mikä lohdutti pikkuisen. Juteltiin palautuslenkillä: koirien terveydestä, treenaamismäärästä, kisojen määrästä kuukaudessa, nuorella koiralla kisaamisen aloittamisesta, kontakteista, rataprofiileista yms. Olipas piristävää kuulla vuonna 1995 aloittaneen harrastajan mielipiteitä lajista.

Kosahti 6, 13, 18, otti lentokeinun 10

Kielto 2, kosahti 6, juoksi 4 esteeltä 7:lle, nice

vaikeimmat paikat 2, 4-6 pitkähköt välit, 8 takana A, 11-12 putki ihan tyrkyllä, samoin A (tää meillä onnistui!)

Kosahti 8, kaverin mukaan ajoin koiran vahingossa esteen taakse, 10 juoksi pitkälle suoraan, 20 jälkeen lähti kepeille, en ehtinyt vaihtaa puolta

En ole varma, menikö radat juuri näin, sillä ne oli sen verran kinkkiset, että varsinkaan A rataa en juuri muista. Muutenkin on nopeasti vapaalla kädellä sutastu paperille, joten mittasuhteet sun muut ei pidä paikkaansa. Tässä C radallakin 15-16 väli oli easy, vaikka piirroksessani näyttää ihan mahdottomalta ;) Nää on tällaiset suuntaa antavat muistoksi!

Metsälenkin jälkeen brunssilla

Parhaalla paikalla

Viimeisen parin viikon aikana olen etsimällä etsinyt koirille vapaanapitopaikkoja :) Kävelyetäisyydeltä niitä ei ole oikein löytynyt, mutta sitten ollaan ajeltu vähän syrjemmälle. Tällaisia paikkoja on tullut koluttua:

* Mentiin lähimetsän reunaan autolla aamutuimaan. Ajattelin, että lähdetään samoilemaan reitille, missä en ole vielä käynyt. Nemo meni vapaana, Nuga flexissä ja Luna juoksuvyössä, mutta niinhän siinä kävi, että tuntemattomaan suuntaan mennessä, oltiinkin viidessä minuutissa järven rannassa, hiihtoladun reunalla. Vesiperä. Vaikka olihan koirilla siellä kivaa, kun tuoksut oli kuitenkin erilaiset, kun asfaltin reunassa, mutta Nugaa, saatikkaa Lunaa ei voi tollaisesta kohtaa vapaaksi päästää.

* Käytiin peräkkäisinä päivinä tsekkaamassa meidän lähikoirapuistot, ensimmäinen täynnä ja seuraavana päivänä toisessa ehdittiin olemaan viitisen minuuttia, kun sinne jo iso koira yrittää ryykää sekaan. Hihnan toinen pää toi koiransa porttiin kiinni ja voin kertoa, että meidän koirat kävi pikkuisen kuumana, Luna tunki kuonoaan pienistä aidan raoista, enkä metelin päälle kuullut mitään. Onneksi tajusivat mennä kauemmaksi (naureskellen, mutta veikkaan, että hymy olisi hyytynyt aika äkkiä, jos koirat olisivat päässeet toistensa luo), sain koirat jollain ilveellä kiinni ja poistuttiin paikalta. Kotona huomasin vielä, että Lunalla oli pieni vekki silmäkulman alla. (Täytyy taas muistaa, että kolme noin kuumaa kaveria lenkillä ei ole hyvä yhdistelmä ja jättää Luna ihan omalle lenkillensä, juhlin tässä vaan jo hetken, kun kulki suht mukavasti siinä kuonopannassa).

* Ajoin Pirkkalaan golfkentän tuntumaan, mutta siellä menikin ladut, joten lähdin jälleen kerran sokkona ajelemaan lentokentälle päin (viime kesänä siellä etsin paikkoja epätoivoisesti) ja huomasin pienen polun tamppaantuneet sähkölinjoja pitkin. Sinne siis. Aikamoista kahlaamista se oli, kun välillä upposin reisiä myöten hankeen, joten siirryttiin metsän siimekseen. Tässä vaan huonona puolena oli se, että reittiä halkoi pari hiekka-autotietä eli Nemo oli ainut, joka sai olla vapaana. Käytiin lisäksi vielä lentokentän läheisillä pelloilla talsimassa, missä Nemo sai hyviä hepuleita ja koirat napsivat peuran kakkaa minkä ehtivät...

* Pyynikille sain jopa houkuteltua mieheni mukaan, räntäsateesta huolimatta. Meillä oli vähän kylmä, joten käytiin kiipeilemässä edes takas. Ylhäältä oli taas mageet maisemat Pyhäjärvelle ja kaupunkiin, eikä vastaantulijoita ollut, kun ladutkin oli jo sulaneet pois, vaikka lumella saatiin koko matka kävellä. Täällä taas Nemo nuuskutti vapaana.

Miten niin trimmin tarpeessa?

* Tänään käytiin toistamiseen Toivion koulun metsässä, viime viikolla kytkettynä Nemo ja Luna. Tällä kertaa Nemo vapaana, Nuga flexissä. Metsässä ei ollut vastaantulijoita ja Nemo nautti täysin siemauksin, meno oli suorastaan ihan kahelia, kun säntäili ja loikki joka suuntaan sekä koloon. Nugalla oli myös hauskaa, mutta vapaaksi en tohtinut päästää, kun en tiennyt yhtään, missä ollaan ja mihin mennään, välillä tehtiin sujuvasti ympyrääkin, mutta löydettiin takaisin autolle.

Lunan kanssa tehtiin kahden laatuaikalenkki omakotitaloalueella ja tyttö nuuskutti joka kolon tarkasti, kävi puron reunassa, muttei vielä pulahtanut veteen, seurasi lasten leikkejä ja pensasaidoista bongasi tohkeissaan kaikki pikkulinnut.

Ei meidän tee yhtään mieli noita

Ihan pieni maistiainen vaan, jookos?

Lenkkien jälkeen olikin autuaallista syödä brunssi kaikessa rauhassa, selaillen lehtiä ja nauttia valosta. Seuraavana on ohjelmassa Nemon karvan ajelu ja trimmaus, jotta näkee huomenna eteensä kisoissa ;) Tämä vapaana lenkitys on ollut tapetilla myös alla olevan huomion vuoksi.

Pääsin toistamiseen agilityn huippukoutsin Wyffen silmän alle ja tuli puhetta Nemon agilityvireestä. Wyffen mukaan toisille koirille jää kierrokset päälle agilitysta ja paras tapa pudottaa ne on metsälenkki vapaana tai vaikka kaivaminen, mikä rauhoittaa koiraa. Myös käskytystä on vältettävä.

 (By the way: agitunti oli huippu, mieleen jäi uusia perusjuttuja, 1.) lähdössä asetu sille puolen, minne koiran on jatkettava matkaa esteen jälkeen 2.) valssaa kolmella askeleella niin, että viimeinen askel suuntautuu siivekkeelle 3.) kepeillä kengät kohti ekaa väliä 4.) edessä oleva poikittainen hyppy, jonka jälkeen 180 astetta, ohjataan kroppa poikittaisen hypyn suuntaisesti, jolloin koira tekee pienemmän kaarroksen).

Arkiaamuina ei ehdi tällaisia

Ihanaa aurinkoista lauantaipäivää!

P.S. Tein kivoja löytöjä eilen Kodin Ykkösen yllätyspäivillä, joten nyt on pientä tuunauspuuhaa viikonloppuun. Mahdollisesti kuvia myöhemmin :)

Tassujen puhdistaja

Tällaiseen tassujen puhdistajaan haksahdin Muppetissa. Ihan hyvältä vaikuttaa ja tuskin maltan odottaa, kuinka tuo 1. osa puree auton takakontin tekstiilipintaan. Kuulemma sillä pitäisi lähteä karvat, mitkä ei imurilla lähde. 

Mietin lähinnä, missä tota säilyttää, sillä siitä varisee tietysti kaikki hiekka lattialle. Jätinkin tuon pelkän moppiosan hetkeksi ovimaton päälle, niin eikös tuo meidän villikko (Nemo) tehnyt hetken päästä tapporavistuksia sille :D Pikkuisen alkoi naurattaa, kun kallis mikrokuituliina on sen kurkussa ja kurat seinillä, kieltämättä se muistuttaa hieman rottaa tms.

Onneksi huomenna on jo perjantai! Mitä viikonloppu suunnitelmia teillä on? Meillä ei mitään ihmeitä sunnuntain agikisojen lisäksi, metsälenkillä voisi käydä ja kotona hääräillä rauhassa, mieskin on reissussa.