Koirien loma

Hola! Reissusta ollaan kotiuduttu ruskeina ja rentoutuneina, mutta ensimmäisenä koirien kuulumisia:

Käytiin juuri ennen reissua juoksuttamassa koiria Ylöjärven metsissä tutulla pätkällä, ekaa kertaa ihan omalla porukalla. Reissu oli melko tapahtumarikas, kun heti kärkeen meitä tuli vastaan maastopyöräilijä. Noh, siinä ei käynyt kuinkaan, saatiin koirat kiinni ja pyöräilijä sai mennä menojaan. Sitten katosi Nemo ihan yhtäkkiä metsään, sitä etsiessä, huhuillessa ja palaillessa takaisin päin, ehti Luna ottaa melkoisen etumatkan. Näkyi enää pisteenä ladun pohjassa, kova nuuskutus kävi ja tiesin, että kohta on jo maatalon pihassa, ellen saa sitä takaisin. Nemo ilmestyi noin viiden minuutin jälkeen, mutta Luna ei kääntynyt takaisin päin, vaikka kuinka karjuin ja vingutin lelua. Nosti kuitenkin päänsä ja kun lähdin juoksemaan vastakkaiseen suuntaan vingutellen, niin ihmeen kaupalla lähti perään!

Sen jälkeen ei Lunaa enää uskallettua laskea vapaaksi, kun tiedettiin, että metsässä on se tietty kohta, jossa otti aiemmin joskus ritolat. Luottavaisin mielin kuitenkin jatkettiin matkaa vielä poikien kanssa vapaana autoa kohti, niin eikös Nemo katoa uudestaan ja nyt oli omilla teillään lähemmäs kymmenen minuuttia ja siihen olen luottanut kun vuoreen... Nuga tuli parhaiten koko koplasta luokse ja sitä varten olin sen vingun varannut taskuuni. 

Illalla kotona oli väsynyttä ja onnellista porukkaa ;) Tosin molemmat pojat oksensivat ilmeisesti peuran papanoita ja tuli niitä toisestakin päästä... Mukava asetelma seuraavan päivän koiranhoitajalle, joka edellisellä hoitokerrallaan joutui hoitamaan Nemoa rajun mahataudin kourissa. Onneksi oireet menivät tällä kertaa vuorokaudessa ohi ja mitään vahinkoja ei ollut tullut sisälle. 

Viikon aikana meillä oli tosiaan kolme eri hoitajakokoonpanoa ja jo tokana aamuna, Nuga oli päättänyt repäistä itsensä vapaaksi hihna perässään, kun oli nähnyt koiran... Jonkun ryteikön läpi oli sinkaissut, mutta onneksi toisen koiran omistajat olivat saaneet pojan kiinni, eikä koirien välille ollut tullut kahakkaa. Kotiin tullessa kuitenkin Nugalla oli melkoinen vekki isoimman anturan halki ja siitä tuli verta. Puhdistamalla se kuitenkin lähti paranemaan ja ulkona olivat pitäneet tossua jalassa. Hyvin on parantunut viikossa, mutta edelleen näyttää siltä, kun Nugalla olisi yksi antura lisää, niin kahtia on mennyt. Myös Nemolta löytyi joku vekki korvasta, mutta sekin jo parantunut. Nää kultsupulleriaiset osaavat selvästi nauttia elämästä ;) Viikon aikana ovat saaneet vähän massaakin lisää eli hyvässä ruoassa on pidetty.

Jälleennäkeminen oli (onneksi) yöaikaan hillitty, mutta aamulenkillä mentiin siimat niin kireänä, etten muistanut ollenkaan, että se oli ihan tällaista sutinaa. Koiranhoitaja kyllä totesikin, että paljon iisimmin olivat kulkeneet hihnassa muina päivinä. Arkeen paluu jysähti taas kunnolla, kun muutaman tunnin yöunilla Nuga alkoi aamulla kitistä, eikä lopettanut, vaikka päästin sen pihalle ja laitoin boksiin rauhoittumaan. Ei sillä mitään hätää ollut, tylsää vaan ja odotti aamupalaansa, huoh. Tää päivä onkin mennyt jokaista vuorollaan sylitellen ja etenkin Nemo tuntuu olevan koko ajan iilimadon lailla iholla, taisi olla vähän ikävä, molemmin puolin <3

Ai niin, innostuin reissussa juoksemisesta yli 10 vuoden tauon jälkeen. Kävin tänään ensin poikien kanssa pitkän kävelylenkin ja siihen päälle Lunan kanssa juoksemassa. Yllättävän kevyesti menee 5km näin vasta-alkajalta! Mutta saas nähdä, lopahtaako innostus, kuten aina aikaisemmin.

Niin ja hei, me ollaan nyt Instagramissa nimellä nemuski. 

P.S. Reissukuvia luvassa myöhemmin :)