1.2.2012

Blogi avattu

Pitkän harkinnan jälkeen päätin avata blogin, jonka ideana on jakaa ja saada vinkkejä arjen piristäviin yksityiskohtiin, pieniin hippuihin. Alunperin ajattelin avata blogin vasta sitten, kun olen hankkinut kunnon järjestelmäkameran, mutta vieläkin se on haaveissa, joten pokkarilla mennään. Olen aina rakastanut valokuvia, niitä vanhoja mustavalkoisiakin, vaikka kuvaamisen saloihin en ole sen enempää perehtynyt.

Blogissa tulen kertomaan pääasiassa käsityöinnostuksistani ja sisustuksen yksityiskohdista, mitä hiotaan uudessa kodissamme vaaleassa rivitalokolmiossa, kahdessa kerroksessa. Jutuissa vilahtelee myös muita arjen helmiä, kuten: kirpparilöytöjä, vaatteita, askartelujuttuja, lahjoja, koiria ja ehkä jopa hevosia.

Tervetuloa mukaan, kommentit ilahduttaa aina!

31.1.2012

Stockmannilla

Anskulta terveisiä! Pikkuneiti on käynyt Helsingin Espalla ja Stockmannilla ihmettelemässä keskustan vilinää. Keväälle on luvassa Kiva koirakansalainen -kurssi, pentu-uintia ja näyttelykurssi bestiksensä Olgan kanssa. Tytöt ovat niin hyvää pataa, että aamut alkavat pusuttelulla ja toistensa korvien putsaamisella.
1325865603_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Vanha kuva tytöistä, Ansku alkaa olemaan jo Olgan kokoinen, tosin kevyempi
1328304495_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
1328304512_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
1328304532_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
1328304548_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Varsinkin tässä viimeisessä kuvassa on Anskulla ihan isänsä ilme <3, kuvat: Juha Martinmaa

Kommentit

    Tanja ja Ulpu kirjoitti 1.2.2012 klo 20.09
    Hyvä että Anskulla menee kivasti ♥
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 2.2.2012 klo 08.45
    Tanja ja Ulpu, niin on :) Ihanaa, kun tytöt tulee noin hyvin juttuun :)
    Tanja ja Ulpu kirjoitti 4.2.2012 klo 09.49
    Ihana nukkuma-kuva :)
    Eija kirjoitti 4.2.2012 klo 15.06
    Ihana pikkuNemo!!
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 4.2.2012 klo 15.37
    Tanja ja Ulpu, :)

    Eija, on niissä edelleen vaan samaa näköä :) 

29.1.2012

Kahden narupallon kanssa lähdettiin

Oon ryhdistäytynyt ja laittanut viikon verran koirien menoja kalenteriin ylös. Niin on helpompi katsoa, kenellä on eniten energiaa ja viedä se koirista pidemmälle lenkille/lenkkitreffeille/kylään tms. Niitä on vaan niin helpompi lenkittää yksitellen ja antaa samalla jokaiselle vähän omaa aikaa. Toki yhdessä tehdään lyhyemmät aamulenkit ja iltapissatukset, isojen koirien kanssa, Nuga erikseen.
Lunan kanssa kun ollaan tehty pidempää lenkkiä, tuntuu että ensimmäiset 45min on valppaana, jonka jälkeen rentoutuu ja loppuu se älytön vetäminen! Koirat ohittaa tosi kivasti äänettömästi, mutta aina tarvii olla itse tilanteen tasalla, sillä rähinä on varma, jos pääsee toisen koiran kohdalla vetämään, eikä tietenkään kosketusetäisyydelle auta mennä. Lisäksi ollaan leikitty hihnassa ja liinassa/vapaana. Aivan vapaaksi en ole Lunaa vielä uskaltanut päästää, mutta liinan mitta riitti hyvin, kun umpihangessa touhuttiin kahden narupallon kanssa. Tosin yhden kanssa tultiin kotiin, sillä sinne hankeen se sitten hukkui.. Ja ei kun ostamaan toista narupalloa viikon sisään.. ;)
1327860036_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Luna sylikoirien sylikoira <3
Nuga on ollut aika äänekästä poikaa lenkeillä eli pitää sellaista varoitushaukkua, kun näkee kaukana ihmisen tai koiran, varsinkin pimeään aikaan. Ensin yritin kitkeä haukkumista pois namipalkalla, mutta sen nielaistuaan, aloitti taas. Sitten yritin leikittää, jotta rentoutuisi pihalla, toimi siinä mielessä, että Nuga ei huomannut toisia koiria. Paras keino ehkä kuitenkin oli tuo niskasta silittäminen, mikä koiraa rauhoittaa. Myös Nemon kanssa lenkkeillessä Nuga ei ole toisille koirille haukkunut, sillä Nemo ei juurikaan niihin reagoi. Eläinlääkärissä vaan meni aika pärinäksi, kun rokotukselle mentäessä Nuga törmäsi aulassa kissoihin ja kaniin + toimenpiteen jälkeen sai vuoroaan odottava mopsi kuulla kunniansa.. Ehkä tää tästä.  
Nugalla on ensimmäiset hampaat lähteneet ja viime viikolla oli vähän nakerrellut kylppärissä saunan oven karmeja sekä alinta penkkiä. Myös useampana yönä tuli herätys siinä 04 paikkeilla, ilmeisesti siksi, että ikenet kutisivat, sillä rauhoittui kyllä, kun antoi uusia puruluita jyrsittäväksi. Onneksi tällä viikolla on saanut yöt nukkua paremmin. Nemo muuten on suhtautunut Nugaan myötämielisemmin jo useamman viikon ajan. Keittiössä ei tule enää niin usein nokkapokkaa ja samalla sohvallakin mahdutaan pötköttelemään :)
1327860368_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Samalla sohvalla sulassa sovussa
Agilityssä Lunalla oli tällä viikolla sopivat kierrokset. Aika vaikeita juttuja mentiin; takaakiertoja, jaakotusta ja takaaohjausta. Luna meni kyllä kaikki, mitkä osasin näyttää oikein, mutta jos en ajoissa näyttänyt, niin alkoi komentamaan mua haukkumalla, että 'mitä seuraavaksi, kerro kerro!' Puomin tyttö kipitti ekaa kertaa ilman hihnaa ja mukavan tarkasti meni ja pysähtyi kontaktillekin, vaikka se jarrutus vielä on hieman hakusessa.
Nemolla oli hauskat treenit, kun tehtiin tehokasta kontaktitreeniä ja muuten pidettiin hauskaa hypyillä ja putkilla. Välillä vähän kevyempää vaihteeksi pitkille ohjausharjoituksille. Aloin jalostamaan kontaktia niin, että Nemo pysähtyy alastulokontaktille ja mä liikun eteenpäin. Suoraan eteen olen liikkunutkin ja pysyy ihan hyvin, mutta nyt otettiin valssia ja muuta, sillä kisaradalla voi kontaktin jälkeen olla lähtö mihin suuntaan tahansa. Nemo oli vielä kotonakin ihan suu hymyssä!
1327859997_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Lintubongari
Treenailtiin Nemon kanssa myös SportDogParkin agiepiksissä yhdellä mölliradalla ja kisaavien radalla kahteen kertaan. Möllirata oli juoksurata, ilman kontakteja. Vauhtia siis piisasi ja pari virhettä tuli putken väärästä päästä ja hypyn ohittamisesta mun jäädessä jälkeen. Kisaavien radalla olikin haastetta ja meidän kohtaloksi päätyi putki, joka oli sijoitettu A:n alle. Ekalla kierroksella itselle iski tenkkapoo kumpaan piti mennä ja toiselle radalla Nemo oli jo oppinut kumpaan piti mennä ;) Noh, saatiin se vielä korjattua, mutta palkinnoille ei päästy hyllyillä. Kivaa kuitenkin oli, vaikka reissuun hujahti viitisen tuntia... Jokseenkin suosittuja nuo ko. paikan kisat :)
Parsonlenkillä oli mukavaa, kun jäätiin jonon hännille Lunan poikakaverin Martin kanssa. Leppoisa Martti poika oli sen verran iloinen tuttavuus, jotta Nugakin innostui leikkiinkutsuun. Ehkäpä joku kerta juoksutetaan kaikkia kolmea samaan aikaan vapaana. Nemo taidetaan jättää siitä hötäkästä pois, kun on pikkaisen mustis tuosta Lunan kilpakosijasta :D
1327860018_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Nuga äidin suojissa

Kommentit

    Katja & pojat kirjoitti 29.1.2012 klo 21.12
    Kylläpä Nuga näyttääkin jo "isolta" koiralta. Ei ole ollenkaan enää pennunnäköinen. Pitää kyllä jossain välissä tulla taas lenkkeilemään, että nähdään poitsu ihan livenä.
    Laura&Roni kirjoitti 29.1.2012 klo 21.14
    Hienolta näytti teijän meno epiksissä :) ettekä olleet ainoot kenelle putki/A tuotti hankaluuksia ;)
    Hanna, Mimmi ja Martti kirjoitti 29.1.2012 klo 21.40
    Hienoa, että Lunan kanssa meni agilityssä kivasti :-) Tsemppiä vaan leikitys- ym. treeneihin! Meillä ei todellakaan ohita tuo lähes 7,5 vee äänettömästi...
    Ja onnea Nemon kanssa tuleviinkin koitoksiin!

    Järkätään heti leikkitreffit, kunhan Martti on varmasti kunnossa eikä tartuta mitään pöpöjä =)
    Senni, Ville ja Ellu kirjoitti 29.1.2012 klo 21.56
    Onpa Nuga jo iso! Söpöliini. :)
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 30.1.2012 klo 08.46
    Katja & pojat, äkkiä noi vaan kasvaa! Nuga alkaa olemaan lähes äidin kokoinen, tosin Nemon rinnalla aika pikkiriikkinen poika vielä ;)

    Laura&Roni, kiitos :) Bongasinkin teidät siitä odottelualueelta, mutten sitten siinä hötäkässä huomannut hihkaista mitään. Näin ainakin yhden teidän radan, vauhtia piisasi ja työkaveri kehui, kuinka dalmis painaa hienosti, vaikka onkin iso ja putkiin täytyy varmaan vähän sukeltaa, pää alhaalla!

    Hanna, Mimmi ja Martti, kiitos tsempistä! Jep, mennään juoksuttamaan koiria, jahka Mara on kunnossa, pikaista paranemista! Niiskuttaako vielä?

    Senni, Ville ja Ellu, :) Poika painaa nyt 4,5kg. Aika pieni vielä, isänsä (10,5kg) rinnalla ;D 

22.1.2012

Takapakkia

Agitreeneissä jännitti jälleen ja Luna oli extra kuumana, sillä pääsi radalle vasta pitkän odottelun jälkeen. Onneksi oli taas tiukat porttivahdit hommissa ja opelta tuli aivan uusia vinkkejä Lunan rauhoittamiseen. Omakin olo rauhoittui, kun alkoi kehumaan Lunaa rauhallisella matalammalla äänellä ja tehtävän jälkeen otti tytön kainaloon ja syötti nakkeja. Niin pystyi paremmin keskittymään opelta tuleviin ohjeisiin. Nemon kanssa saatiin kehua, että koira ottaa kontaktia paremmin kun ennen ja kysyy, mitä tehdään seuraavaksi. Itsellä oli korkeat kädet ja pieniä ajoitusongelmia.
Koirapuistossa tein VIRHEEN, kun heitin Lunalle lelun, mikä olikin niin kiva, että sen kanssa mentiin häntä suorana kymmeniä minuutteja, eikä tietenkään annettu lelua pois, saatikka muuten kiinni. Tilanne meni sitten entistä tukallammaksi, kun portin taakse pölähti vapaana kaksi kultaista noutajaa ja parson! Siitähän desipelit nousi meidän porukalla, koirilla... ja mulla, eikä se tietenkään mitään auttanut. Onneksi koirien omistajat saapuivat näköpiiriin, ottivat koirat kiinni ja siirtyivät kauemmaksi, niin Luna saatiin vihdoin hihnaan ja ulos. Niin piti blogiinkin hehkutella, että koirapuisto kävelymatkan päässä kotoa on huippu, kun siellä voi koirat helposti päästellä höyryjä, mutta taitaa toi puisto jäädä meillä siihen käyttöön, kun on tosi kurja ilma tai kellonaika sellainen, ettei ole muita koiria näköpiirissä... Sisällehän niitä ei auta samaan aikaan päästää, mutta ulkopuolellakin ne aiheuttaa liian suuria sydämentykytyksiä.
Tästä viisastuneena aloitettiin treenaamaan Lunan kanssa luoksetuloa ihan a:sta eli vaihdettiin uusi sana ja ensimmäinen harjoitus tehtiin sisätiloissa nakkien kanssa. Hyvin toimi, vaikka parketti olikin hieman liukas siihen touhuun... Tulevalla viikolla siirrytään ulkotiloihin liinan kanssa (kiitos Tanja lainasta!) ja jossain vaiheessa otetaan lelut käyttöön, tällä kertaa kaksi samanlaista lelua (kyllä sen puistossakin tiesin, että niitä pitäisi olla kaksi, mutta kummasti meillä aina niistä samanlaisista toinen hajoaa tai katoaa..)! Vinkkejä luoksetulon uudestaan harjoittelulle otetaan vastaan? Ollaan varmaan sitä suurin piirtein oikein treenattu, mutta liian vähän, kun ei ole niitä paikkoja, missä Lunan uskaltaa irti päästää. Muutenkin tulee enemmän touhuta tytön kanssa kahden, jotta saan tehtyä itsestäni mielenkiintoisen tyypin ;)
Nugan sisäsiisteys on mennyt huimasti eteenpäin! Melkein joka kerta tekee ulos tarpeensa, kunhan vaan pääsee otolliseen paikkaan. Hihnakäytöstä ollaan treenattu myös, sillä helposti alkaa pimeään aikaan haukkumaan vastaantulijoille ja toisille koirille sekä tänään oli ensimmäistä kertaa vetämistä havaittavissa, niin oli vauhti päällä pojalla, jota saa välillä houkutella metriäkin eteenpäin. Meillä vieraili muutaman yön ajan veljentyttö 10 vuotta, joka innostui opettamaan Nugalle paikallaoloa ja uutuutena maahanmenon. Kummasti vaan noinkin pieni pentu oppii, kun on perso ruoalle ;)
Onneksi Nemo tulee edelleen hyvin luokse, joten tehtiin kahden tunnin metsälenkki vapaana Ulpun (Lunan sisko) kanssa, olipas kivaa! Nyt mekin tiedetään muutama metsälenkki lähituntumassa. Haaveena, että joskus Lunaakin voisi siellä päästää vapaana viipottamaan :)
1327261847_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Sunnuntai chillailua

Kommentit

    Tanja ja Ulpu kirjoitti 22.1.2012 klo 23.57
    Eipä kestä kiitellä, hyvä että saadaan liina hyötykäyttöön!! Mä aloitin Ulpun kanssa näin: Vippaa koiralle lelu, anna rallata hetki. Kutsu luokse, pyydä istuun ja kosketa pantaa. Kun koira sallii sun koskea, kehu ja vippaa lelu. Toista tätä muutaman kerran, koira hyväksyy sen kosketuksen helpommin, eikä luule et heti kun kutsut, joutuu hihnaan. Sitkeesti vaan, näytä sille, et vielä sä sen tahtoosi taivutat! Tsemppiä harjoitteluun!
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 23.1.2012 klo 08.24
    Tanja ja Ulpu, kiitos vinkeistä, luinkin ne pariin kertaan. Hyvä pointti toi pantaan koskettaminen! Nemon kanssa ollaan sitä tehtykin, mutta on tainnut Lunan kohdalla jäädä vallan..
    Hanna, Mimmi ja Martti kirjoitti 23.1.2012 klo 08.43
    Joo, koirapuistoilu tapahtui meilläkin Mimmin kanssa aikanaan vain ns. varmoihin aikoihin, kun ketään muuta ei takuulla ollut liikenteessä :-)

    Kuulostaa järkeviltä nuo Tanjan ohjeet luoksetulon opetteluun. Asioiden uudelleen opettaminen/käytöksen poisoppiminen on kyllä aina vähän hankalampaa kuin ekaa kertaa opettelu, tsemppiä treeneihin! Mitään erityisiä treeniohjeita en osaa antaa, meillä Martilla on melko varma luoksetulo ja sitä olen aina siitä palkannut vain namilla, en lelulla. Toistaiseksi ainakin se on toiminut...
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 23.1.2012 klo 08.58
    Hanna, Mimmi ja Martti, meillä on varmaan vaan ollut säkää, kun kukaan ei ole aiemmin yrittänyt samaan aikaan puistoon. Ohikulkijoita on ollut, mutta nekin on mennyt ohi, toisin kun tällä kertaa portin takana kävi jo aiemmin pari mummua höpöttelemässä meidän koirille omiensa kanssa ja Luna HUUTAA, mutta näillä ei ole kiire minnekään...

    Jep, kyllä siinä varmasti hommia saa tehdä, kun uudestaan opettaa, mutta onneksi on tuo liina, sen avulla uskaltaa ylipäätään päästää irti ja toisaalta ei olla juurikaan oltu Lunan kanssa kaksin ulkona kera lelujen, joten voi olla aika innoissaan kahden keskisestä ajasta! Kiitos tsempistä :)
    Niina, Balmer ja Mimi kirjoitti 23.1.2012 klo 17.56
    Tuo on jännä juttu, miten erilaisia nämä pastorit ovat...en minäkään ollut käynyt koirapuistossa yli kymmeneen vuoteen, koska ei sinne olisi ollut mitään asiaa Amin ja Balmerin kanssa :o( Nyt Mimin kanssa käydään miltei joka päivä...neiti on siis suorastaan riippuvainen koirakavereistaan, joita onkin varmaan viitisenkymmnetä!!! Ja kaikkia eri rotuisia ja kokoisia...tässä(kin)suhteessa Mimi on kyllä aivan mahtava, se on niin sosiaalinen kuin koira voi olla. Hieman eri meininkiä kuin on ollut edelliset n.15 vuotta...normihan taitaa vissiin olla se, että parsonien kanssa ei paljoa ole asiaa koirapuistoon jos siellä on muita koiria...Ja jännä juttu on Mimin kanssa sekin, että ikinä ei ole ollut mitään ongelmaa luoksetulon kanssa...mun ei tarvii sanoa kuin että: "Mimi, mentäiskö kotia päin?" niin Mimi katsoo mua silmiin ja tulee portille...ja Mimi on ollut tällainen koko ajan! Kyllä jotkut ovat puistossakin ihmetelleet että miten se tuleekin noin hyvin luokse, kun kaverit jatkavat nutaamista vieressä. Näissä kavereissa on vaan eroja...meidän Ami taas oli semmoinen tiukka narttu, semmoinen jolla oli "gamelbootsit" eli ns.oman tien kulkija...tuli luokse joo, jos sattui sopimaan tai huvitti...ja silti Amikin oli tottelevainen ja kiltti parson. Mutta näillä joillakin on vaan kovempi tahtotila kuin toisilla. Ja Luna taitaa olla aikas tiukka pimatsu!! :o)
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 24.1.2012 klo 08.33
    Niina, Balmer ja Mimi, hih, kai se on vaan uskottava, että näitä hurmureita on niin erilaisia saman rodun sisällä! Mulle on tainnut kans sattua nää ääripäät Hessu Hopo ja Milla Magia :D Mimi on kyllä ihan uskomattoman kuuliainen nuori parson!
    Virpi kirjoitti 24.1.2012 klo 11.25
    Mä tekisin Lunan kanssa ihan sikapaljon kontaktitreeniä, lähtien siitä että palkkaisin siitä että se katsahtaa mua. Tätä voi tehdä sisällä, kotona. Ulkona, lenkillä. Ei tartte alkuun ees sanoo mitään. Avainjuttu on se, että sitä vaan tekee paljon ja paljon. Jos olette jossain "varmassa" paikassa vapaana, niin kävele ite minne haluat ja anna koiran seurata. Palkkaa kun SE seuraa sua ja katsoo sua. Se kyllä seuraa jos se haluaa sulta namia.
    Sit seuraava vaihe ois ottaa jokin aivan uus sana siihen kontaktiin. Aikanaan Ulpun kanssa meillä se oli hänen lempinimi "upi". Sillä hetkellä kun se koira katsahtaa sua, sanot sen sanan ja palkkaat. Tätä taas perään paljon.
    Näin me aikanaan saatiin Ulpun kanssa sellanen kontakti, että se kääntyi AINA mua kohden ja tuli oikean jalkani viereen hakemaan namia, vaikka pääsi narussa irti paikassa missä oli jahdattavia autoja tai kesken lenkin. Sanahan ei ollut mikään varsinainen luoksetulosana, vaan sana vain joka tarkoitti koiralle aina ja ikuisesti "kun katsot minuun ja tulet tähän jalkani viereen saat namin".
    Mä en tiedä miksi se toimi Ulpulla noin hyvin, en ikinä saisi Veetille opetettua tuota. Ehkä siinä oli hyvää se että Ulpulla ei ollut historiaa niin kuin Veetillä ja maltoin Ulpun kanssa tehdä treeniä tosi huolellisesti. Ulpu oli myös hyvin motivoitunut koira treenaamiseen. Se oli mahtavaa ja sitä muistelen vielä lämmöllä, vaikka meillä muita vaikeuksia sitten olikin.
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 24.1.2012 klo 12.18
    Virpi, kiitos vinkistä! Tuo voisi olla rauhoittava tapa opettaa koiraa olemaan lähellä. Tehdäänkin itse asiassa tuon suuntaista aina lenkillä, sisällä hankalampaa, kun kaikki muutkin koirat on siinä sitten kimpussa. Lunan kanssa on vaan ollut se ongelma, ettei sitä kauheasti kiinnosta namit. Vapaana kyllä valitsee riehumisen ja kun on kiihdyksissä, sylkee namit suustaan, jos niitä sinne yrittää tunkea ;) Mutta laitan ohjeet korvan taakse! Harvinaista, että parson on noin motivoitunut treenaamaan jotain keskittymistä vaativaa, kuten teidän Ulpu oli!
    Niina, Balmer & Mimi kirjoitti 24.1.2012 klo 14.52
    Juu, meillä ollut kanssa aina toi sama juttu, että mitkään herkut ei oikeesti kiinnosta yhtään! Eli mun on ainakin ollut pakko saada koirani haluumaan vaan olla mun lähelläni, jos kutsun jne. koska ei ne niitä nameja ainakaan ole halunnut palavammin kuin tehdä jotain mikä sillä hetkellä on kiinnostavampaa! Nykyään BAlmer on nami-orientoitunut, ja seuraa mua kuin hai laivaa...mutta BAlmer nyt ei ole koskaan lähtenyt musta kuin korkeintaan näköetäisyyden päähän. Ami oli vaikein tässä kohtaa, sillä Ami teki just mitä sitä huvitti...olihan hän kUNINGATAR ;o)Totteli kyllä kun katsoi sen tarpeelliseksi...Mimi oli tosi kiinnostunut namipalkkauksesta ekaan juoksuun saakka, ja nyt sitä ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta onneksi hän on hyvin kiltti ja tottelee heti, kun vain sanoo pehmeällä äänellä "Mimi" ja tyttö ottaa siis heti katsekontatin. Jee, toi tuntuu niin hyvältä, toivottavasti pysyy aina tuollaisena :o) Meillähän on myös heti kättelyssä tullut kaksi parsonia sieltä tiukimmasta päästä, joten kyllä tää tuntuu nyt aika helpolta...
    Eija kirjoitti 24.1.2012 klo 17.43
    Tsemppiä treenailuun :) Tervetuloa tänne vapaanapitoharjoituksiin!
    Tanja ja Ulpu kirjoitti 24.1.2012 klo 19.31
    Eija: Teillä voi olla vähän vaikea reenailla, kun toi yleensä kuuliainen Ulpukaan ei anna kiinni :) Sun luona on liian kivaa.
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 25.1.2012 klo 13.25
    Niina, Balmer & Mimi, uskon, että Mimi on nyt niin helppo, kun vertaa kahteen ekaan kovaan parsoniin ja tottakai se oma tietotaito on kasvanut vuosien myötä! Jatkakaa samaan malliin :) Toi on hyvä pointti, että pehmeä rauhallinen ääni toimii varmaan meidän Lunallekin paremmin, sillä huutamalla ottaa oikein sellaisen ilmeen, että muahan ei komennella, ei kiinnosta yhtään... Nemo sen sijaan laskee pään alas ja lähtee lönköttelemään kohti, kun karjaisee ;)

    Eija, kiitos! Ja kiitos harjoittelupaikkatarjouksesta! Voi kyllä olla juurikin noin, kun Tanja laittoi, että teillä on niiin kivat mestat, että harjoittelusta ei tule mitään tai ainakin entistä haastavampaa :D
    Tanja ja Ulpu kirjoitti 25.1.2012 klo 20.34
    Toisaalta, jos saat Lunan tulemaan luokse ja antamaan kiinni Eijalla, se tulee missä vaan :)
    Niina, Balmer ja Mimi kirjoitti 25.1.2012 klo 22.04
    Juu, meidän Balmerilla sama homma, musta tuntuu että se siis TIETÄÄ millon mulla on pinna vähän kireemmällä, niin silloin Balmer on oikeen supertottelevainen...ja jos Mimi reuhkaa jotain siinä vieressä, esim. retuuttaa Balmerin hihnaa tms. niin Balmer kattoo Mimiä semmonen ilme päällä, että voi, voi, nyt kuule sun oikeesti kannattais olla visusti, mamma voi räjähtää...Balmerille ei tosiaankaan tarvii paljonkaan korottaa ääntään, niin lönkyttelee tooosi kiltisti viereen...ja sitten yleensä kuulee, että ne uroskoirat on "niin mahdottoman hankalia"...juu, saattaahan joskus olla jotain pikku reviiri-rähinää, mutta se on NIIN PIENTÄ itsepäisen nartun kommervenkkien rinnalla, että mun mielestä, siis ainakin siinä tapauksessa, että ohjaaja on nainen, urtsujan kanssa saattaa tosiaankin päästä helpommalla...;o)
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 26.1.2012 klo 08.25
    Tanja ja Ulpu, toi on kyllä ihan totta :D

    Niina, Balmer ja Mimi, hyvin kuvattu uroksen ja nartun totettelevaisuuseroja :) Urosten kanssa on jotenkin niiin paljon helpompaa, ainakin meillä..
    Eija kirjoitti 26.1.2012 klo 11.24
    Vai on täällä noin kivaa :D :D

    Voi jestas toi Hessu Hopo ja Milla Magia kuulostaa niin hauskalle :D
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 27.1.2012 klo 08.16
    Eija, no on on :)! Nyytin Marjo sen ekan kerran sanoi, että Nemo on kun Hessu Hopo, huoleton ukkeli :) 

16.1.2012

Pakkaspäiviä

Mikäs sen mukavampaa, kun pakkaspäivinä viettää aikaa kavereitten kanssa kirpsakassa säässä! Ulkoilun jälkeen voi hyvällä omalla tunnolla käpertyä lämpimän viltin alle.
1326739788_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Pojat
Nuga sai uusia kavereita viikonloppuna. Perjantaina treffattiin pari viikkoa nuorempi cockeri Pähkinä. Touhukas tyttö, jolta metsästyslinjaisena löytyi myös se lintuja ylös ajava haukku, josta Nuga ei pidemmän päälle oikein diggaillut. Vauhtia ja sähellystä riitti :)
1326741150_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Ännä jengi
Lauantaina oltiin kolmen viikon tauon jälkeen pentupiirissä. Nugan lemppari on cavalier tyttönen, joka on suht rauhallinen hännänheiluttaja. Muitakin kivoja kavereita on, mm. karvatonta koiraa ja gorgia on kiva ajaa takaa, jackrussellin kanssa ei kuitenkaan uskalla ottaa matsia... Nuga pääsi samalla reissulla kampaajalle ihmettelemään. Ensi töikseen otti muovisen vesikipon reunasta kiinni hampaillaan ja vetäisi kupin nurin... Muuten olikin rauhassa, pusutteli ja tapitti kiltisti eri syleissä, lopuksi kömpi vielä omaan boksiinsa nukkumaan ♥
1326739846_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Nuga, Näätä ja Nemo
Sunnuntaina pojat kohtasivat Lunan siskon perheen. Näätä ja Nemo eivät olleet aiemmin nähneet, mutta pojat juoksentelivat pihalla sovussa. Mitä nyt pissapaikoista tuli vähän murinaa, eihän sitä samaan kohtaa voi, kun omat merkkaukset peittyy. Nugalle taisi olla vähän jännä paikka tuo Ulpu-tädin kohtaaminen, niin kovaa ja korkealta mentiin ensi alkuun. Nugaa kyllä selvästi kiinnosti täti ja sen kanssa olisi ollut kiva leikkiä, kuten äidin.
1326739873_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kommentit

    Tanja ja Ulpu kirjoitti 17.1.2012 klo 19.15
    Ulpu-tätiä otti pannuun, kun pojat sai juoksennella ja sen piti kärsiä Eijan trimmissä. Pitihän sitä sitten antaa pojille palautetta moisesta vääryydestä kovaa ja selkeästi, ettei jää epäselvyyksiä ;)
    Kivoja kuvia tuli, Näädällä oli selvästi kivaa, kun sai olla välillä muidenkin koirien kanssa.
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 18.1.2012 klo 08.55
    Tanja ja Ulpu, ihan oikein, että Ulpu vähän paimensi poikia pihalla ;) Näätä on kyllä suu hymyssä joka kuvassa, komea poika!
    Tanja ja Ulpu kirjoitti 18.1.2012 klo 21.15
    Näätä onkin naurava-nakki:)
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 19.1.2012 klo 08.13
    Tanja ja Ulpu, ihana lempinimi :D 

11.1.2012

Kivi putosi sydämeltä

Jepujee, meidän agiharkat jatkui eilen. Lunalla oli kunnon draivi päällä, mutta karkaamisesta ei ollut tietoakaan, vaikka olin valjastanut miehen porttivahdiksi ja kiitos myös kurssikavereille, etenkin Eija-Riitalle, jotka olivat hengessä mukana valmiina ottamaan koppia :D Täytyy vaan tuntea oma koiransa ja pyytää opettajalta, että ensin saa vähän päästellä, ennen kun aletaan hiomaan jotain yhtä juttua. Luna siis pääsi eilen irroittelemaan radan loppupätkällä: hyppy - A - putken väärä pää - takaakiertäen hyppy - putki ja mä ohjasin kuten Nemoakin, irtosi kaukaa putkiin ja kiersi takaa niin, kun olisi sitä aina tehnyt. Palkkasin nameilla ja vinkumattomilla leluilla, ettei liikaa kiihtyisi. Lopuksi sitten hinkattiin kahta peräkkäistä vinoa hyppyä, mitä Luna ei oikein hahmottanut, vaan kiersi toisen esteen, kun tytön mielestä niin sai namin nopeammin ;)
Nemolla olikin kovat kierrokset ja keppeihin keskittymisestä ei tahtonut tulla mitään, takaaleikkausta yritettiin treenata. Onnistui sitten, kun oli saanut ensin rallata rataa... Nemon oma ope Ville viritteli jälleen vaativan radan ja meidän aika riittikin vaan ekojen esteiden hinkkaamiseen, mutta kyllä sieltä taisi joku onnistuminenkin tulla. Hitsi, kun on vaikea ajoittaa oma menonsa vierekkäisillä esteillä (välistävetoja yms.), hmph. Siinä onkin meillä vapaaharkattavaa, jahka helmi-maaliskuulla otetaan sekin kortti käyttöömme :)
1326276926_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Kuva googlesta, talvi näyttää nyt kauniilta!

Kommentit

    Tanja ja Ulpu kirjoitti 11.1.2012 klo 19.55
    Mä käyn usein ennen agiharkkoja päästään Ulpusta höyryt tossa jalkkiskentällä pallon kanssa. Heittelen sille jonkun kymmenisen minuuttia siinä ja sit se jaksaa keskittyä paljon paremmin. Jos sillä on liikaa energiaa, menee liitelyt ralliksi, eikä se jaksa ajatella. Viime reeneissä Ulpu oli pikkasen levoton, kun ei oltu pariin viikkoon päästy, mut vaikka oli uus ryhmä, niin silti saatiin kuitenkin mentyä rata läpi, vaikka on meillä paremminkin mennyt :)
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 11.1.2012 klo 21.40
    Tanja ja Ulpu, hyvä idea, en ole tullut ajatelleeksi, että koiraltakin pitäisi päästää höyryjä samanlailla, kun hevosilta... :) Heppoja meinaan juoksutetaan tarvittaessa liinassa, ennen kun kiivetään selkään ;) Meillä vaan tulee joka kerta kiire töistä liitään, ettei siinä taida ehtiä paljoa.. Tauon jälkeen meilläkin menee aina vähän kovempaa, joskus se on hyvä, joskus ei ;D
    Tanja ja Ulpu kirjoitti 11.1.2012 klo 23.10
    Joo, mä olen kokenut ton tosi hyödylliseksi. Tietenkään ei liikaa saa päästää höyryjä, ettei ole ihan puhki, mut sillai sopivasti :) 

9.1.2012

Nolla!!

Napattiin Nemon kanssa toinen nolla ykkösten agiradalta! Vielä yksi pitäisi kerätä, jotta päästään kakkosluokkaan kisaamaan. Rata oli tekninen, eikä meidän osuus ehkä kovin kaunis, mutta otin kaikki vaikeat kohdat varman päälle. Paljon nopeampia ja sujuvampiakin käännöksiä oltais osattu, mutta en uskaltanut alkaa kikkailemaan. Eka rata oli enemmänkin juoksurata, joten muutama mun ajoitusvirhe johti hylättyyn.
Erittäin tyytyväinen olin, sillä aamulla vielä mietiskelin paniikissa, pitäisikö jättää koko homma väliin, kun agilityesteitä ei oltu nähty kuukauteen ja olo oli edelleen hieman flunssainen, mikä tietysti aina johtaa siihen, että koirat on tavallista enemmän virtaa täynnä. Noi seikat ei näköjään menoa haitannut :) Oltiin toisella radalla luokan kakkosia ja Nemo sai keksejä + pehmosorsan uudeksi treenileluksi! Aika tehokkaasti Nemo pelmuutti sorsaa heti paikan päällä ;)
1326130265_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Leikin tohinaa
Eilen oli kisojen lisäksi action -päivä, kun kotiutuessa siivosin koko huushollin, jonka jälkeen Luna pääsi pitkälle lenkille ja viimeisenä Nuga mummulaan vasta ensimmäistä kertaa! Vähän rauhallisemmin siellä oltiin, kun näillä muilla meidän koirilla on tapana, mutta kyllä niitä crocseja vietiin samaan malliin, kun kotonakin ;) Siirrettiin muuten Nugan oleskelualuea kylpyhuoneeseen työpäivien ajaksi, kun alkoi häkki käydä pieneksi. Ilmeisesti ihan hyvin oli viihtynyt, kun kaapin kulmat oli ehjänä, eikä naapuristakaan ole tullut valituksia...
1326130301_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Nemo alimmaisena

Kommentit

    Katja & pojat kirjoitti 10.1.2012 klo 08.42
    Hurjasti onnea Teille nollasta! Kyllä se viimeinenkin sieltä tulee.
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 10.1.2012 klo 12.07
    Katja & pojat, kiitos :) Eiköhän se sitten jossain vaiheessa...
    Hanna, Mimmi ja Martti kirjoitti 10.1.2012 klo 14.45
    Kovasti paljon onnea nousunollasta! Olette te vaan taitavia!

    Ihania painikuvia, Nugakin näyttää kasvaneen aika lailla sitten viime näkemän.. Toivottavasti näemme huomenna ihan livenä!
    Anna, Nemo, Luna ja Nuga kirjoitti 10.1.2012 klo 15.44
    Hanna, Mimmi ja Martti, voi kiitoksia! Nuga kasvaa vauhdilla, menee varmaan pian äitinsä ohi ;) Jotenkin on sellainen tuntu, että meneekö jossain vaiheessa kooltaan jopa isästään ohi, mutta ei kai nyt sentään. Huomenna nähdään!