Lämpimämmille leveysasteille

Ei olisi pitänyt puhua elokuun hyvistä ilmoista mitään :P Nyt on ollut suhteellisen kylmää (asteita 10-18 ja kova tuuli) ja paikka paikoin on kaivannut hanskoja ja pipoa, mutta onneksi se ei kokonaan lomatunnelmaa pilaa!

Toisella lomaviikolla tuli ulkoiltua Vehoniemen harjulla kauniissa maisemissa ja käytiin uittamassa koiratkin alhaalla matalassa rannassa. Kauhea show siitä tosin tuli, kun kaikki kolme pääsi samaan aikaan eli Luna huusi, Nuga yritti purra sitä ja Nemo muuten vaan kirmaili rannalla napostellen kaikkea... Sinilevääkin pelkäsin, mutta sitä ei kai liiemmin onneksi ole järvissä, johtunee tavallista viileämmistä keleistä. Poikettiin toki myös kahvilla vanhojen autojen museon yhteydessä ja illalla reippailtiin vielä juoksulenkillä kahden, koirat oli sen verran poikki, että sai jättää hyvällä omalla tunnolla kotiin. 

Yhtenä aamuna, kun odottettiin autoa huollosta, poikettiin Kahvila Amurin Helmessä aamupalalla, kirjastossa ja vähän kaupoilla. Iltapäivällä lähdettiin vuokramökille Kämmenniemen tuntumaan, noin 0,5h ajomatkan päähän Tampereen keskustasta, kätevää. Mökillä oli mukavaa, vaikkei sitten pidetty kun Nemoa all the time vapaana, kun kyseessä oli kalliotontti veteen, enkä luota yhtään, etteikö nuo kaksi nuorimmaista hyppäisi päällensä jostain. Saivat kyllä hyvän juoksurallin aikaan myös tilavassa mökissä, näytti olevan kivaa pomppia sohvalta toiselle ja kaiken mahdollisen päällä, minne yltti... Toki hetkittäin olivat vapaana uidessaan ja kun palloa heittelin jokaiselle vuorollaan, toisten huutaessa sisällä ;) Nemon kanssa käytiin myös soutelemassa, poika tykkäsi olla mukana ja airon molskahdukset tuntuivat kiinnostavan, mutta rauhoittui sitten. Oli kyllä rentouttavaa grillata, lueskella, saunoa ja käydä naku-uinnilla. Noilla huudeilla poikettiin myös Muroleen kanavalla, Terälahdessa Viimeinen Oljenkorsi -kirpparilla ja Kämmenniemen keskustassa Kesäpuodissa. On niin mukava kannattaa tuollaisia pieniä putiikkeja!

Tuli taas vierailtua Orivedellä ystävän luona poimimassa marjoja, kolmea erivärisiä viinimarjoja sekä karviaisia, jotka on ihan niin kun karkkeja tuoreeltaan. Yksi sateinen päivä meni Ideaparkissa ja juutuin lauantaina seuraamaan, kun mieheni meni kavereidensa kanssa ekaa kertaa kokeilemaan flyboardia, hauskan näköistä hommaa. Uskaltaisikohan sitä itsekin, vaikka tulevana kesänä, parempien kelien toivossa. Samana päivänä poikettiin illalla myös ilmaisessa Sorsapuiston Puistokonsertissa, jossa oli tunnelma kohdallaan. Väkeä oli ainakin pari tuhattu ja Tampereen Filharmonia soitti musiikkia laidasta laitaan mm. tunnusmusiikkia Pirates of the Caribbean jne. Kapelimestarina Santtu-Matias Rouvali. Toivottavasti järjestetään tulevanakin kesänä!

Sunnuntai oli action päivä koirilla, kun käytiin Nemon kanssa Hämeenpuiston Puistofiestassa, jossa esitteillä on lukuisia harrastus- ja toimintavaihtoehtoja. Nemon pää oli pyörällä kaikesta hälinästä ja paras koju taisi olla Pesu ry:n (Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys), jossa jaettiin koirille keksejä suuhun ja nappulanäytepusseja mukaan. Tuli siinäkin kojussa ostettua arpa ja tuettua toimintaa. Samalla reissuilla poikettiin jo ties monettako kertaa tällä lomalla kasvisravintola Gopalissa lounaalla ja Vohvelikahvilassa jälkkärillä. Siitä saikin sitten maha täynnä kierien lähteä tallille Nugan kanssa, joka oli ihan tikkana kaikissa hevosen hoitotoimenpiteissä mukana ;) Sillä välin mies oli käynyt Lunan kanssa ulkoilemassa yli tunnin ajan (olispa aina loma, tätä ei tapahdu ihan joka kuukausi arkena)! :)

Poikkesin myös Helsingissä ystävää tapaamassa ja käytiin samalla Korkeasaaressa. Oli ihana päivä kaikkine herkutteluineen ja pulinoineen, ihanassa auringonpaisteessa! Laivamatkalle saareen täytyi kyllä virittää takki ja kaulahuivi kaulaan, onneksi sentään laukun pohjalla olevia hanskoja ei tarvittu. Tänään on ollutkin armoton siivous- ja pakkauspäivä, huomenna lähdetään lämpöisemmille leveysasteille eli Kroatiaan. Lämpöä on luvattu +25-32, jihaa! Onko vinkkejä, mitä pitäisi nähdä, minne mennä, mitä tehdä? Koirien vakkarihoitajat saapuvat taas meille, toivottavasti koirat käyttäytyvät nätisti :)

P.S. En tiedä, kuinka moni jaksaa lukea näin pitkää storya lomaviikoista, mutta näitä on niin mukava laittaa itselle ylös, kun voi sitten talven pimeissä muistella ja päästä tekstien avulla lomatunnelmaan kiinni.

Loman viettoa, tähän voisi tottua

Heipparallaa! Ensimmäinen lomaviikko takana ja taas on koettu ikimuistoisia hetkiä. Parasta on kuitenkin ollut nukkuminen, hitaat aamut ja extempore menot perheen kesken. 

Loma starttasi omassa pihassa kuohuvalla kera herkkujen. Viikonloppuna oli tosiaan agilitykisahumua ja vauhdikas reissu Serenaan veljenpojan kanssa. Viikolla käytiin kokeilemassa frisbeegolfia (yllättävän vaikeata ja mua hermostuttaa ne gurut, jotka odottavat vuoroaan siellä takana :P), grillattiin, lueskeltiin kirjoja, pestiin ikkunat ja matot, lounastettiin keskustassa, käytiin extempore kesäteatterissa katsomassa Reinikainen (mukavasti sai vielä 10min ennen näytöstä lippuja!) ja istuttiin tunnelmallinen ilta August Von Trappessa, olen taas ihan ähkyssä, kun mietinkin sitä herkkutelun määrää... Kokeilemisen arvoinen ehdottomasti! 

Maaseutumatkailulle lähdettiin agilitytreenien kautta ja ensimmäinen kerta vuosien saatossa, kun sain ulkotreenikuvia Mutalasta, missä on monta kesää tullut harrastettua koirien kanssa. Matka jatkui Ruovedelle suvun taloon, jossa saatiin olla oman perheen kesken testaten uutukaista pihasaunaa. Aamulla tehtiin pieni lenkki venesatamassa, kunnes kunnon vesikuuro yllätti ja juostiin takaisin autoon. Sitten pikkuteitä pitkin kauniissa maisemissa kohti Ähtäriä, jossa lopulta käytiin vaan syömässä. Eläinpuisto meni kiinni jo klo 18 ja oli niin kuuma, ettei koiria voinut jättää autoon. Pieni pyrähdys Tuuriin, jossa mieletön hulina ilmaisen Tivolin ja Pokemon-tapahtuman johdosta. Kyläkauppaan mennessä vielä sanoin, etten ole sieltä koskaan mitään erityistä löytänyt ja kas kummaa, mukaan lähti kaikenlaista, etenkin koirille: ahmimisenestokupit, flexi, jäniksenkorvia jne.

Viikonloppuna suunnattiin vielä Alastaroon moottoripyörien SM rata-ajoja seuraamaan, paikalla myös uskollinen kisojen seuraaja isäni. Aika huimaa menoa ja vähän hirvittikin, kun välissä satoi ja rata oli silminnähden liukas. Kummasti sitä pääsee siihen voittajien fiilikseen mukaan, vaikka laji olisi itselle vieras. Sunnuntai huipentui veljentyttöni rippijuhliin Tampereen Tuomiokirkossa. Herkuteltua tuli ihan urakalla, kun äitini oli laittanut pöydän koreaksi ja lisäksi olin leipassut mango- ja pätkisjuustokakut. Illalla vielä hevosteltiin ihanassa ekokylässä Pikonlinnassa. Kerrankin pääsi menemään vähän reippaammin pehmeillä metsäteillä ja koirat tuli lenkitettyä samalla metsän siimeksessä. Aika väsynyttä, mutta onnellista sakkia oltiin illalla. 

Toivottavasti näistä joku nappaa vinkkejä kesäpäivien viettoon! Tää on ollut kyllä niin mukavaa, että tähän voisi tottua. Seuraavaksi suunnataankin vuokramökille Kämmenniemeen, alkaa koirien karkelot... ;)

Ihanaa elokuun jatkoa jokaiselle! Onko siellä muita lomailijoita? Harmittaako teitäkin, että joka paikassa kohkataan nyt syksyä? Onhan sitä kesää vielä jäljellä... No aikakin elokuun loppuun!

Lomalla viimeinkin voi ottaa iisimmin

Vihdoin se on täällä... loma nimittäin! Pidän kesäloman usein vasta elokuussa, koska siihen ei ole muilla työkaverilla hinkua ja monesti se on taannut kesän parhaat kelit. Eilen ja tänään on ainakin saatu nauttia auringosta ja lämmöstä, ihanaa.

Nemo nauttii omassa pihassa

Tänään oltiin pitkällä kaavalla Orivedellä agilitykisoissa Nemon kanssa. Aamusta taas tuntui, että olikohan tässä mitään järkeä, kesälauantain olisi voinut viettää vaikka rennosti rannalla tai ystäviä tavaten. Kaikki kolme rataa oli mukavia (tuomareina Johanna Wuthrich ja Anne Viitanen) ja Nemon kanssa edettiin taas perinteiseen tyyliin... 1. rata rallia, hyl, 2. rata aikamoista äänen korottamista, pitkiä kaarteita, 10vp + yliaikaa ja 3. rata sujuvaa menoa, 0! Oli kyllä aikamoinen ylläri, kesäloman kunniaksi :) Nyt on ensimmäinen SM-nolla plakkarissa. Täytyy varmaan jotain paakkelssia keksiä treenikavereille vietäväksi, meillä onkin ollut jo useamman viikon kakkutreenit, kiitos kuuluu ope Johannalle!

Naurattaa jälleen mun huudahdukset radalla... 1. rata Nemo kaiken sekoilun päälle ryntää A:lle puomin sijaan: Ihan tosi Nemo! :D Ja 3. rata Nemo näyttää hetken, ettei sinkaise pimeään putkeen, vaikka on lähtenyt pinkomaan sinne mun edellä: Ekkö sää ny sinne mee! :D Tässä viimeisessä olisi kannattanut huutaa uudestaan sitä putki käskyä, mutta mua alkoi ihmetyttämään, että tohonko tää nyt jo kosahti. 

Kymppi kiellosta putkelle ja puomin kontaktilta + yliaikaa

Yllätys nolla!

Meidän lähtövuoro oli luokan ensimmäisenä, mikä oli kiva paikka, ei tarvinut turhia stressata ja Nemo ei ehtinyt keräämään mahdottomasti kierroksia. Oman radan jälkeen olikin aina reilu 2h ennen seuraavaa suoritusta, joten käytin ajan hyväkseni mm. tehden metsässä/pururadalla parin kilsan lenkin Nemo vapaana, ei yhtään vastaantulijaa ja lisäksi keräsin mustikoita! ... kakkapussiin ;) No, ei ollut mitään kippoa tai pakastepussia mukana. 

Kisojen jälkeen treffasin vielä lukiokaverini Oriveden keskustassa teeveestäkin tutussa Cafe Herkkuhetkessä. Oli kyllä ihanat makeat ja niin vaikea valita, mutta päädyin mustikka-kardemumma-vanilijakakkuun <3

Kultahippuja kakussa, ystävällä tuplasuklaakakku

Luna ja Nuga odottivat reissun ajan kiltisti kotona. Pikkuiset ovat päässeet muutamia kertoja tänä kesänä uimaan ja toimiva taktiikka on ollut se, että Luna menee ensin, tehdään miehen kanssa vaihtarit autolla ja pojat sitten. Nemo on saanut painella rannassa vapaana ja Nuga ui niin kiltisti ja keskittyneesti nauttien tyytyväisenä flexin päässä. Ei hauku yhtään tai kiihdy ja tulee vedestä poiskin pyydettäessä. Aiemmin ovat uineet kaikki kimpassa ja se on ollut yhtä huutoa ;) Myös omassa pihassa ollaan oltu tänä kesänä pääasiassa yksi koira kerrallaan, niin meno on ollut huomattavasti rauhallisempaa.

Eilen olikin astetta jännempi päivälenkki, kun parkkiin ajavasta autosta ryntäsi mäyräkoira flexissä melkein iholle, eikä perääntynyt yhtään, vaikka meillä kaikki kolme huusi ja Luna kiljui korkealta ja kovaa. Onneksi flexin mitta loppui ja se ylipäätään pysyi taluttajan kädessä. Seuraavaksi omakotitalon pihasta ryntäsi iso irtokoira, mutta onneksi tiesin tapauksen, joten osasin heti pakittaa ja omistajakin oli paikalla eli ei käynyt kuinkaan. Kieltämättä kyllä vähän ihmettelen noita irtokoiria pihoissa, kun nehän juoksee samalla autotielle eli eikö omistajat pelkää, että koirat jäävät rynnätessään auton alle. Lenkin lopussa törmättiin vielä 3kk ikäiseen parson neitiin Luckyyn, Mindhuntersin kennelistä. Kylläpä oli suloinen ilmestys ja rohkeana pyysi vaan meidän kolmikkoa leikkimään pylly pystyssä. Kieltämättä siinä kohtaa vähän jännitti, ettei nyt vaan narut tai pannat anna periksi.

Ihanaa...

Meillä on muuten arki palannut laumaan, kun Nugan maha saatiin kuntoon. Pojat voi taas olla samassa tilassa ilman kärhämää. Toki edelleen vahditaan, jos tulee jotain kiihdyttäviä tilanteita, niin komennetaan toinen pois esim. boksiin siksi aikaa ja päivisin Nuga on ollut yläkerran makkarissa, niin ei tarvi stressata, kun ei olla itse kotona. Nuga onkin alkanut karkailemaan yläkertaan, kun niin mielellään pötköttelee sängyssä ylhäisessä yksinäisyydessä rauhassa ;) Osittain johtuu varmaan myös siitä, että mies on ottanut aamuisin leikkihetken pojan kanssa yläkerrassa, aika suloista tuolta, joka ei niin koirista välitä :P

Lomalla viimeinkin voi ottaa iisimmin

Nugan maha on tosiaan nyt nomaali, mutta ollaan vaihdettu nappula ensin Pure Naturalista (koska närästi kaikkia kolmea) Joseraan (koska Nemo nuoli tassujaan) ja nyt on kokeilussa Barking Headin lohiruoka, vaikuttaa hyvältä. Parilta kaverilta sainkin tästä suosituksen, itse en vaan ollut ottanut sitä pussia tosissani, kun on niin värikkään veikeitä ;)

Mukavaa kesää ja mahdottomasti rapsutuksia jokaiselle karvaiselle!

Agirotu fiilikset

Tätä tekstiä on tullut kirjoitettua useammassa pätkässä ja vihdoin julkaisukelpoisena:

Täällä yksi väsynyt, mutta onnellinen! Meinaan Agirotu 2016 Teivossa on kunnialla takana. Lauantaina tuli talkoiltua tulospalvelussa 13h ja homma toimi mukavasti, meillä oli hyvä asiansa osaava tiimi ja puhallettiin hienosti yhteen hiileen. Päivällä pyöri vaan yksi rata, jonka aikana pääsi hyvin syömään ja ostoksille, pääjärkkäri Jari piristi meitä vielä jätskeillä eli syötyä tuli, vähän liikaakin.

Shopping...

Tulospalvelussa

Jätskitauko

Lähempänä ilta kymmentä olin kotona, joten ei kauheita aikoja jäänyt iltatoimien jälkeen seuraavan aamun vuoroon, joka alkoi Teivossa jo 6.30! Rakennettiin Open Class rata ja luokka starttasi ajoissa. Sihteerin hommia riitti reilun 100 koiran verran, kun minit ja medit tuli kirjattua. Aika kiirettä piti ja juosten pääsi vessaan ja hakemaan aamupalaa. Maxien kohdalla vaihdettiin Emmin kanssa hommia eli menin sisäänheittäjän rooliin ja se tuntuikin paljon vaikeammalta, kun koirakoita puuttui paljon ja osa oli toisella radalla samaan aikaan, jolloin suoritti meidän radan jossain sopivassa välissä eli pelattiin koirakko koirakolta Emmin kanssa yhteen, jotta lähdössä oli sama koira, kun sihteerillä lappu nenän edessä. Hyvin me vedettiin ja rata loppui tunnin aikaisemmin, kun aikataulussa luki, hyvä meidän tiimi!

Veikeitä pokaaleja

Lounaan jälkeen seurasin pukukulkuetta ja napsin kuvia. Hauskoja asukokonaisuuksia oli paljon! Voiton vei länsiylämaanterriereiden kanssa Tetris palikat, kerta Agirodun teemana oli tänä vuonna nostalgia. Kulkueen jälkeen taas radat lähti pyörimään ja pääsin Villen 'Nyt Ei Ainakaan Kestä' -joukkueen lähetiksi eli päästin Villen ja Tiinan koirat kunkin vuorollaan radalle kirmaamaan, ensin Ukko, sitten Tilly, Aino ja Kleni, nuorimmasta vanhimpaan. Hyvin näytti Villen kunto kestävän ja kannustus oli korvia huumaava, agilitya parhaimmillaan! Toinen suoristus, mikä jäi mieleen, niin opettajani Johannan ehkä viimeinen rata hurmaavan 10-vuotiaan kleinspitz Annin kanssa. Taidokasta menoa, nollana maaliin, huikea tuuletus ja koiran palkitseminen <3 Nousee vieläkin pala kurkkuun ja se Anni, hurmasi mut ihan täysin viimeksi agilitytreeneissä, katse on vaan niin lumoava, viisas, taitava ja kiltti pikkuneiti <3

Pukukilpailun satoa

Hain sitten Nemon kotoa ja takaisin Teivoon. Mentiin suorilta parsoneitten telttaan katsomaan joukkuekavereita ja kyllähän ne sitten löytyikin pienen kierroksen jälkeen. Muut kolme joukkueesta olivatkin olleet jo toisilla koirillaan radalla eli heillä tuntuma ja tieto säännöistä yms, hyvää vertaistukea. Rata oli kiva, muutama takaakierto ja pari ansaa, mutta muuten aika suoraviivaista menoa eli sai juosta ja loppusuora olikin aikamoinen: kaksi putkea, pituus ja kolme hyppyä. Viestikisassa henki oli hyvä niin joukkueen kesken, kun yleisönkin puolelta ja jännitettävää riitti jo lähdössä, kun itse ei saanut lähteä matkaan ennen, kun edellinen koira oli varmasti ylittänyt viimeisen esteen. Hyvin Nemo pysyi lähdössä, vaikka se olikin peri erilainen, sillä ohjaajakaan ei saanut ylittää ensimmäistä estettä, vaan lähdettiin lähes rinta rinnan matkaan. 

Paalupaikalla

Kuulolla

En tarkalleen tiedä, mistä meidän virhepisteet koostui, sillä molemmat kontaktit oli aika roiskaisut ja yhden takaakierron sijaan ampaisi takana olevalle A:lle, sen jälkeen taisi tulla vielä seuraavasta esteestä ohi, mutta sitten saikin juosta ja avata ääntänsä! Joku huikkaisi ilmeisesti mulle lähdössä, että huuda sitten kovaa ja tein työtä käskettyä eli loppusuoralla huusin "eteen", niin että kuului varmaan Tampereelle asti :P Taisi samalla purkautua kaikki viikonlopun paineet. Lopputulema oli 15vp ja joukkueen nopein suoritus. Joukkueemme Pomppivat Parsonit sijoitus oli 25/48.

Mestoilla

Ohi on!

Pomppivat Parsonit sijalla 25

Palkinnon aika

Parhautta

Radan jälkeen oli niin hyvä fiilis <3 Talkoot ja rata kunnialla takana ja Nemon kanssa oli jälleen ilo liikkua, kun poika oli ihan elementissään eli heilutti häntää kaikille ja selvästi nautti, kun oltiin kahden kesken pelipaikalla! Nemo ei edes provosoitunut, vaikka muut terrierit ärisi vieressä. Lopuksi tuli räpsittyä kuvia kännykällä ja Nemo sai palkinnoksi talkoilijoiden kassista herkkukierrepatukan sekä uuden pehmolelun, parhautta. Haikein mielin sitten kotia kohti ja niin siinä meni suurin piirtein 7 päivää toipua viikonlopun tohinasta! Mutta kaikki oli sen arvoista.

Oli ihana nähdä kaikkia tuttuja, kiitos!

Kesäkeli Teivossa

Kesällä kerran

Heipparallaa, mitä kuuluu? Onko viikonloppusuunnitelmia?

Täällä ei mitään ihmeitä, kun olen viikovaihdetta taas yksin kotosalla koirien kanssa. Mies on tällä kertaa moottoripyöräreissussa Virossa. Taidan kyllä huomenna suunnata alennusmyynteihin tai rantsuun ja sunnuntaina perinteisesti heppailemaan. 

Pitkä viikonloppu kaupungissa (= juhannus) teki hyvää, kun oltiin koko perheen voimin kotosalla ja nautiskeltiin kesästä fiiliksen mukaan.

1. Grillausta 2. Chillailua rantsussa 3. Pyöräilyreissun lomassa välipalalla Tammelantorilla 4. Itse tehty mustikapiirakka 5. Keräsin kukkia ja Luna toimi mannekiinina 6. Ulkoilutin lempparikesämekkoani 7. Synttärisankari Nemo 8v, lempparipaikka sängyssä tyynyjen välissä <3 8. Ulkona syöminen omassa pihassa on parhautta 9. Koirat nauttii keinussa varjossa

Lisäksi heitettiin talviturkit Rauhaniemen yleisen saunan kautta ja koirat pääsi vesiin ekaa kertaa kahtena peräkkäisenä päivänä. Löydettiin kotirannasta sellainen kohta, missä Nemon voi päästää vapaaksi ja kaksi muuta saa pulikoida flexin päässä. Kätevää, kun Nemo ei nyi rannalla ja voi tulla veteen kahlailemaan sen verran kun haluaa. Poikettiin myös leffassa, herkuteltiin jätskiä, katseltiin Netflixiä ja luettiin kirjoja. Ihan parasta.

Hyvää viikonloppua!

SM-kisojen fiiliksiä

Once in a lifetime -meiningillä lähdettiin agilityn SM-kisoihin Nastolaan lauantaiaamuna 18.6. klo 5.30 kimppakyydillä Hannan ja Martin kanssa. Kohtuullisesti jännitti etukäteen esimmäiset arvokisat, mutta ihmeesti sain pään hallintaan jo hyvissä ajoin viikolla ja sama jatkui itse kisapaikalla. 

Brittiläisen Lee Gibsonin rata oli suhteellisen haastava (agilityliiton blogista löytyy juttu medien joukkueradasta) ja radan loppupuolella kummitteli aina niin ihanan kinkkinen putki-puomi erottelu, joka ei tunnu meillä koskaan onnistuvan, treeneissäkään. Niinpä jäin rauhallisin mielin rataan tutustumisen jälkeen lämmittelemään Nemoa ja hakemaan vakaata kontaktia kera herkkujen. Ajatuksena tehdä hyvä rata sinne kinkkiseen kohtaan ja jättää herran haltuun kumpaan kirmaa sillä harjoittelulla, mitä ko. kohtaan on tehty.

1. Startti kotipihasta aamuvarhain 2. Nemo tyytyväisenä hotellin lakanoissa 3. Lemmikki huoneessa, ei saa häiritä (hotellissa kuulemma n. 100 muutakin koirahuonetta käytössä) 4. Ohi on, pientä sanomista Nemon kekkeröinnistä :P

Kontakti oli tosi hyvä odotellessa ja olin toiveekkaalla mielellä. Karsinassa odotellessa kuitenkin kontakti alkoi hiipua, sillä siellähän ei enää koiraa voi palkata. Pyysin Nemoa vaan istumaan ja keskityin hengittelemään ja nollaamaan pään. Jälkeen päin ajatellen, olisi ehkä pitänyt mennä kyykkyyn Nemon viereen ja hakee siinä sitä kontaktia, sillä Nemolla ei istuminen oikein onnistunut, kun seinän toisella puolella oleva koira kiinnosti, lepattavat kankaat ihmetytti ja ei sinne märälle tehnyt mieli istua... Lähdössä sitten Nemo ei mennyt istumaan ja videolta näkee, että pyysin sitä kyllä useamman kerran. Taisi siinä jo saada niskalenkin minusta. 

Päästiin ensimmäiset viisi estettä ja olen alun kuljettavaan valssiin erittäin tyytyväinen, ajoitus toimi, muistin kääntää Nemoa mutkaputkeen ja maltoin odottaa keinulle menoa. Muurin jälkeen kuitenkin Nemo päätti irrotella ja juoksi holtittomasti väärään päähän putkea, se oli se ns. Nemon bravuuri, millä saatiin aikoinaan aina yleisöstä makeat naurut. Lähtee siis aina niin, että kiilaa lähes mun varpaideni päältä ja haukahtaa eli pitää ihan omaa kivaa pilke silmäkulmassa. Videolla ja kuvissa näkyy, että näytin kyllä sitä ihan loogista putken päätä, enkä rynninnyt oikealle. Toki olin inasen jäljessä, mutta sen ei pitäisi haitata, vaikka tässä tilanteessa olisi mahdollisesti pelastanut tilanteen. Tai sitten olisi pitänyt juosta keinu kaueampaa, jotta Nemo olisi hypännyt muurin eri kulmassa ja ajautunut helpommin loogiseen päähän putkea. Mutta yhtä kaikki, kuvio oli sellainen mitä opetan omille alkeiskurssilaisilleni, eikä Nemolla mene mikään kuvio, jos alkaa koijaroimaan :P

Loppurataa on turha analysoida... Nemoa kutsui A:n jälkeen putki ja kun vihdoin pääsi kepeille, niin karkasi välistä pois yleisön luo yrittäen mennä aidan ali! :D Jonka jälkeen kävi katsomassa numerokyltin, joka oli ikäänkuin pieni ämpäri nurin päin. Sellaista hauskaa. Tästä voi tsiikaa kekkeröintivideon:

Ylökkin medijoukkueessa oli myös parsonit Martti ja Fairy, joille tuli hienot radat, mutta putki-puomi erottelu koitui kohtaloksi. Joukkueemme ankkurina lähtenyt sheltti Bella teki hieno vauhdikkaan radan, jossa ei muita virheitä, kun tokaviimeisen riman putoaminen. Kokemuksen kannalta hyvällä fiiliksellä (Nemo tosin oli vähän allapäin johtuiko kaatosateesta, melkein lentoon lähtevästä lepattavasta teltasta, jossa olivat suojassa bokseissaan vai siitä, kun pääsi vaan yhdelle radalle tosi toimiin). Kiitos tiimille ja kaikille Ylökkiläisille hyvästä hengestä!

Viikonloppu jatkui mukavissa merkeissä Lahden Cumuluksessa Hannan ja Martin kanssa. Nemolle sain kotiinkuljetuksen Villeltä, iso kiitos siitä! Olisi ollut hieman haastavaa olla yön yli kahden eri lauman parsonuroksen kanssa pienessä huoneessa. Tosin pojat ehtivät pari tuntia hengailla hotellilla samaan aikaan ja se meni kivuttomasti toisen ollessa boksissa, vaikka pientä tuijottelua olikin, niin mitään mekkalaa ei syntynyt. On nuo vaan fiksuja poikia! Illalla suunnattiin vielä ravintolaan syömään ja lasilliselle, jonka jälkeen oltiinkin valmiita kaatumaan sänkyyn. 

Sunnuntaiaamuna satoi kiitettävästi ja meillä ei ollut kiirettä kisapaikalle, joten syötiin hotellin aamupala kaikessa rauhassa. Sen jälkeen pötköteltiin huoneessa ja seurattiin tarkkana livestream lähetystä, jonka välityksellä näki hyvin jo mediyksilöratan kuvioita, mikä oli aika kätevää Hannan ja Martin iltapäivän suoritusta ajatellen. Yksilösuorituksia oli huikea seurata paikan päällä ja tunnelma oli korkealla, keli parani koko ajan iltapäivää kohti, illalla paistoi jo aurinko! Tuli myös vähän shoppailtua kotiin viemisiä eli koirille possunkorvia, nameja, roadkill -leopardi ja itselle Hukkapistosta lippis, pipo ja kännykkäpussi, jonka saa kätevästi lenkille mukaan. 

Kasvattini Sky oli myös kisapaikalla turistina ja olipas ihana pienen reaktio, kun tajusi mun olevan siinä vieressä. Vettä satoi ihan reippaasti, Sky nökötti pää märkänä sadetakkinsa alla ja kun kuuli mun ääneni, niin katsoi ensin, vilkaisi uudestaan ja ryntäsi suoraan mun syliin, sitten sitä pususadetta kestikin useamman minuutin. Meinasi viedä mun korviksetkin mennessään. Omistajansa sanoi, että Sky on aina iloinen vieraista, muttei kuitenkaan reagoi muihin samalla tavalla. Tämä on ehkä se kasvatuksen parhain puoli, tulee vieläkin kyyneleet silmiin muistellessa kohtaamista <3

1. Nemo hotellin aulassa 2. Hikisenä, mutta onnellisena 3. Pusuja vaan sataa 4. Herkuttelua aamupalalla

Olipas mukava viikonloppu lajin parissa lukuisten ystävien, kavereitten ja tuttavien kesken, tunnelma oli upea! Nyt tuntuu, että veri vetää vuoden päästä Lappeenrantaan SM-kisoihin! Ja kaikista ennakkopuheistani huolimatta tekisi mieli kyllä vielä lähteä Nemon kanssa kokeilemaan, mutta katsotaan nyt kuinka treenit ja kisat etenee.

Yllättävän raskas viikonloppu kuitenkin oli, vaikka oma osuus oli vain sen alle minuutin :D Kesti viikon toipua univelasta ja väsymyksestä. Nyt kohti uusia seikkailuja ja tsemppiä kaikille tutuille viikonloppuna maajoukkuekarsintoihin! 

Yhtä kokemusta rikkaampina <3

Yhtä villi kun 8 vuotta sitten

Meidän ihana ilopilleri, sähköjänis ja armoton pusuttelija Nemo tänään 8 vuotta! Mä en kestä. Aika menee hurjaa vauhtia, kun juuri vasta ihmeteltiin porukalla sitä pientä nallekarhun näköistä, maailman suloisinta pentua, jolla oli terävät hampaat, mutta joka oli niin kiltti, rohkea ja iloinen. Samat adjektiivit pätee yhä, tosin ne hampaat on tasoittuneet ;)

Nemon synttäriaamu on alkanut mukavasti lenkkeillen, kaksin heitellen frisbeeta ja palloa sekä herkkumakkara aamiaisella. Tässä videomatskua aamun kirmailuista (sitä varsinaista hepulirallia en saanut videolle, damn!):