SM-kisa talkoiden jälkeen

Onko agilityn SM-kisojen jälkeistä elämää..? Ihan niin kun olisin itse ollut kisaamassa, sen verran hurmoksessa menin koko viikonlopun ja maanantaina olo oli innostunut, mutta samalla väsynyt. Sekä lauantaina, että sunnuntaina tuli aistittua tunnelmaa yli 12h paikan päällä.

Lauantaina keli oli kylmä ja jalkaan sai lyödy pitkikset, tarvetta oli myös kaulahuiville, hanskoille ja pipolle. Sunnuntaina paistoi aurinko koko päivän ja mulla kärähti leuka sekä korvat, hauskat helmikorviksen rusketusrajat muuten, oletteko kuulleet vastaavasta? Aiemmin on kyllä kello- tai sandaalirajaa pukannut, mutta tää on ihan omaa laatuaan. Lippis auttoi siihen, että nenä ei kuitenkaan kesi nyt.

Kisa-alueen ulkopuolella Kamunkorven I-pentujen kanssa

Kaverit ei tällä kertaa pärjänneet mitalitaistelussa, mutta huikeita ratoja teki mm. Ville Klenin ja Ainon kanssa. Harmistukseksi Kleni hyllytti karsintaradalla hypäten yhden esteen väärään suuntaan. Aino sai nollan, mutta finaaliradalla kovassa vauhdissa hyppäsi myös yhden esteen väärään suuntaan.

Ostoskojut eivät pettäneet odotuksia tälläkään kertaan. Olin antanut itselleni luvan hankkia elämäni ensimmäiset agilitykengät. Ne löytyikin helposti Agi.fi -puodista. Lisäksi löysin suloisen tassulippiksen, tassupussukan, johon saa kätsysti kännykän, avaimen ja vaikka kakkapussit lenkille mukaan, kun kesävaatteissa ei ole taskuja ja kotiin viemisiksi possunkorvia.

Klenin toisiakin pentuja tuli nähtyä, tämä on nyt se 'lärsson' eli kromfohrländer x parson, roturisteytys

Agilitymaisissa tunnelmissa on arkikin mennyt, omissa treeneissä ja kävin pitkästä aikaa vetämässä yhden agilitytunnin kisavalmiit -ryhmälle, oli kivaa. Yksi agikerta jäi väliin, kun oli niin kauheat ruuhkat, ettei ehditty treeneihin, kaikki tiet tukossa, ilmeisesti joku rekka oli kaatunut ja toisella puolella kaupunkia tietyö. Päädyttiin sitten Nugan kanssa Pyynikin kauniisiin maastoihin laatuaikalenkille ja uimaan. Myös Luna on käynyt polskuttelemassa Härmälän rannassa aina, kun keli on sen sallinut. Jotain kahden keskeistä spesiaalia tytölle, joka ei ole päässyt taas hetkeen harrastamaan mitään. 

Pientä luksusta on myös ollut, kun koirat on päässeet muutamana yönä sänkyyn nukkumaan. Nemo aina petaa itselleen paikan jostain mahdollimman keskeltä ja yleensä ei ole siitä hievahtanut yön aikana minnekään, ellei sitten kuumuus iske.

Nemo rötväilee sylissä

Sekin on ollut kätsyä näin kesäaikaan, kun veljentyttö luokkakavereineen on vienyt koiria ulos työpäivien aikana. Lenkit on menneet hyvin ja koirat ovat päässeet koirapuistoonkin juoksemaan omalla porukalla. Nuga oli myös kaksi yötä mummulassa muuten vaan ja oli yllätykseksi nukkunut ilman painia sängyssä. Poikahan ei ole koskaan tottunut nukkumaan sängyssä, joten yleensä esim. hotellilomalla vaan peuhaa ja leikkii, muttei osaa rauhoittua maate, siksi meillä onkin aina boxi mukana. 

Pikkuhiljaa alkaa arki palautumaan, mutta tää viikko on ollut jotenkin väsynyt, enkä ole vielä saanut kaikkia pyykkivuoria ja pihanlaittoprojekteja päätökseen, mitkä pentujen ollessa talossa, jäi odottelemaan rauhallisempia aikoja. Ehkä tulevalla viikolla, kun huomenna suunnataan mökille pitkäksi viikonlopuksi.

Tässä on hyvä olla

Mitä juhannussuunnitelmia teillä on? Pääseekö koirat mökille touhuamaan vai onko luvassa rauhallisia kaupunkilenkkejä?

Oikein leppoisaa juhannusta! 

(Tarpeeksi vaan vaatetta päälle ja mukavaa tekemistä, niin viihtyy sisätiloissakin sateen yllättäessä..).

Pennuntuoksuinen viikonloppu

Viimeinen viikonloppu Helmin ja Milon kanssa meni touhukkaissa merkeissä ja autoilua tuli harjoiteltua paljon. Perjantaina pennut kävivät tutustumassa työpaikallani toimistossa. Kuvittelin, että kun lasken ne maahan, niin ensin vähän varovasti tutkaillaan aulassa tuoksuja, mutta vielä mitä, heti sitä kirmattiin eri suuntiin häntä suorana. Löytyi pieni pallokin, joten isoilla matoilla oli mukava leikkiä, piti vaan vahtia, etteivät juokse liian kauas ja putoa portaista tms. Pennut kävivät myös mun omassa huoneessa, jossa sai kätsysti oven kiinni. Reiluun 10 ihmiseen tuli siinä tutustuttua ja pusuteltua läpi.

Toimistossa

 Meno sen kun yltyi, sillä lauantaina oltiin aamusta pentupainissa Raholan eläinlääkärin yhteydessä. Suosittelen kaikille pennun omistajille näitä iloisia tsempaloita, jossa pennut saa sosiaalista kontaktia ja mikä parasta, ovat aivan puhki tunnin riehumisen jälkeen!
             

Meidän pennut olivat porukan pienimpiä ja nuorimpia, joten ei ihmekään, että ensin jännitti uuden paikan vilinä. Molemmat seurasivat toisten pentujen touhuja alkuun sivummalta, kunnes ensin Milon uteliaisuus voitti ja sen oli lähdettävä nuuskuttelemaan karvaisia kavereita häntä heiluen. Hetken päästä myös Helmi kampesi itsensä vaa'an luota ja parhaaksi kaveriksi osoittautui myöskin 8 viikkoinen ranskanbulldoggi poika, joka oli varsin rauhallinen ja myöskin ekaa kertaa pentupainissa (ranskis piti kyllä kovaa pärinää pariin kertaan vilkkaan villakoiran kanssa!). Ranskanbulldoggi painoi noin kilon enemmän, kun samanikäinen parson: Helmi 2,4kg ja Milo 2,3kg.
         

Jo mennessä parkkipaikalla törmättiin kolmanteen parsoniin Jadeen ja kun muutama sana oltiin vaihdettu, niin selvisi, että Jade on meidän pentujen isän omistajalla sijoituksessa eli maailma on pieni. Olinhan kuvia nähnyt tytöstä, mutta nyt näin ensimmäisen kerran livenä! Meidän nuoremmat väisti nätisti noin kuukauden vanhempaa neitiä. Milo piti kuitenkin puolensa ilmoittamalla äänekkäästi, jos joku juoksi suoraan päin, hyvä niin. Pentupiirissä oli myös muun rotuisia koiria, en varmaan kaikkien rotuja tunnistanutkaan, ainakin novascotiannoutaja, villakoira, kääpiösnautseri.

Jade edellä, Milo perässä

 Sunnuntaina oli enää Helmi meillä, joten yhden pennun (ja kolmen aikuisen koiran) kanssa oli helppo lähteä tallille. Alkuun Helmi kitisi vähän autossa, oli sylipaikalla, kun boksit loppui kesken ja tuntui rauhoittuvan aina, kun sai katsella maisemia ikkunasta tähän tyyliin...

Tyylillä

 Tallilla Helmi käveli ekaa kertaa hienosti hihnassa nurmikolla (ilmeisesti oli mielekästä nähtävää edessä päin), oli meillä hoitopaikalla mukana ihmettelemässä isoa kaveria ja kentän laidalla seurasi lunkisti ratsastusta sekä maisteli maalaismakuja maasta ja ruohikosta.

Helmi kentän laidalla

Pusutusta?

Tallivahti

Hevosenkengän kokoinen

 Kotimatka menikin täydessä unessa ja unet jatkui pentuhuoneessa. Kuitenkin, kun mun oli määrä lähteä agilitykisoihin, heräsi ja alkoi vikistä, joten hellyin ja koppasin Helmin auton perään mukaan kisapaikalle. Enimmäkseen tyttö nukkui omassa boksissa, mutta pääasia taisi olla, että pääsi kisatunnelmaan mukaan. Helmi haettiinkin omaan kotiin kisastarttieni välissä (yli 2h väli), mutta kun aikataulut oli myöhässä, niin Helmin kotijoukkue tuli ensin kisapaikalle. Harmi, että Helmin isän Klenin näkeminen ei sitten onnistunutkaan, kun ohjaaja oli juuri lähtenyt burgerille tauon aikana ;) Onneksi näitä vanhempia Anskua ja Kleniä näkee jatkossakin tapahtumissa.

Tarkkaavaisena

Väsyttää jo vähän tuo raitis maalaisilma

 Ei enää niin tarkkaavaisena

Helmi <3 Tahti

 Jännästi sitä kiintyy noihin pieniin, koko viikon oli läheisyyttä sylissä viihtyvän Milon kanssa, mutta varsin läheiseksi tuli reipas Helmi tyttö viimeisen vuorokauden aikana. Varsinkin sunnuntai oli taas yksi tämän kesän huippukohtia, samoin kun vierailu Kamunkorvessa joitain viikkoja takaperin. Näillä jaksaa taas pitkälle arjessa.

Mukavaa viikon jatkoa!

Kaksi hyvää hyllyä

Peli ei ole menetetty. Tämä täytyy taas muistaa jatkossa, että agility on jatkuvaa ala- ja ylämäkeä, sehän tämän lajin suola on, kuten ratsastuksenkin. Koskaan ei ole valmis ja aika ajoin vedetään matto jalkojen alta ;)

Nemon kanssa oltiin tosiaan agilitykisoissa kahdella radalla. Tuloksena molemmilta jälleen hyllyt (hylätyt), mutta nyt oli tekemisen meininki yhdessä. Ekalla radalla Nemo oli tosi kuuma ja haukkui sekä murisi mulle, sinkoili vääriin päihin putkia, mutta pysyi jollain lailla hanskassa, teki aivan loistavat kontaktit ja meni eka yrittämällä keinulle. 

Toisella radalla Nemo oli paremmassa vireessä ja luki ohjausta hyvin, jälleen mageet kontaktit, mutta hypyille tuli kieltoja, sillä lähdin kääntämään kroppaa jo ennen hyppyä, jotta Nemo kääntyisi paremmin seuraaville esteille, eikä menisi niihin vääriin päihin putkia. Ollaan aika vähän tehty tuollaisia käännöksiä, enkä varmaan huomannut näyttää Nemolle tarpeeksi selvästi hyppyjä, kun keskityin vaan siihen ajoitukseen ja omaan kroppaan, joten Nemo tuli kahdesta hypystä ohi ja sitten kielto tuli vielä keinultakin. Kolmesta kiellosta hylly.

Tällaiset teknisesti vaikeammat radat sopii hyvin meille. Alussa oli pientä kieputtelua ja kikkailua, joten siinä sain jo luontaisesti Nemon kuulolle. Toisen radan jälkeen sain agiopeltani Villeltä kehuja, rohkeasta ohjauksesta (juuri ne oman kropan käännökset ennen hyppyjä, tosin ne käännökset tuli ehkä hieman liian aikaisin) ja hyvistä kontakteista. Opella oli myös selvä toimintasuunnitelma, että seuraavaksi hiotaan kepit niin, että Nemo suorittaa ne itsenäisesi ja voin pelata siinä itselleni aikaa juoksemalla jo seuraaville esteille. Olipas hienoa saada palaute heti, ammattilaiselta.

Ville ja parsoninsa edustivat taas uskomattoman hienosti! Ukko voitti oman luokkansa saaden SERTIn, Aino sijoittui ensimmäiseksi ja Kleni (Bond-pentueen isä) kakkoseksi. Aino oli nopeampi pari vuotta vanhempaa Kleniä :) Onnea vielä kerran! Oli taas hienoa katsella kolmosten ratoja ja jossain vaiheessa siinä havahtui: "Ai niin, tonne pitäisi mennä itsekin säätämään se mitä osaa".

P.S. Meillä on nyt pentujen lähdettyä ihmeen rauhallista, omalla porukalla. Kuinkahan tähän tottuu. Piti tänään purkaa pentujen aitaus, mutta kun menin vierashuoneeseen, tuli pentujen tuoksu vastaan, enkä vielä raaskinut luopua siitä, tosi asiassa en sitten jaksanutkaan alkaa sitä pesemään ja raijaamaan varastoon ;) Luvassa myöhemmin kuvia pentujen viimeisestä viikonlopusta meillä.

8. viikkokatsaus ja viimeiset kaksi päivää

Milo istuu

Kauhukakarat <3

Laatikon nupin testaus

Sallittua pureskeltavaa

Ai, kun on hyvää

Rohkeana tutustumassa toimistoon

Häntä pystyssä

Pentupainissa ensin vähän jännitti, piti seurata tilannetta vaa'an takaa

Paikalla oli kolmas parson Jade (Tallitontun Octopussy, myös Bond-pentueesta ;)

Vähän isompi kaveri

Vaa'alla on ruuhkaa

"Mitäs sanot veikka, voisko tää olla meille sopiva kamu?"

"Annas, kun mä haistan"

"Joo, tää on kamu meidän makuun"

Ranskanbulldoggi 8 viikkoa

* Pennut vaativat iltaisin paljon tilaa ja touhua

* Kaulapantoihin ja hihnoihin totuteltiin muutamaan kertaan, mutta vielä niissä ei kuljettu eteen päin, lähinnä vaan kipeuttiin paikallaan ja yritettiin nakertaa hihnoja

* Käytiin tutustumassa erilaisissa paikoissa. Eteläpuiston vilinässä katseltiin ohimeneviä lenkkeilijöitä, pyöriä ja autoja. Seurattiin myös TOKO- ja agilitytreenejä sekä toisessa paikassa agilitykisoja. Pennut pääsivät työpaikalleni toimistolle, pentupainiin erirotuisten koirien kanssa ja Tyttö vielä tallillekin hevosia katsomaan

* Kylässä on käynyt pennunhakijoita ja sukulaisia

* Omiin koteihin on lähtenyt ensin Musta ja Mäyrä sekä viimeisinä Vilkas ja Tyttö

* Pentujen kutsumanimet on selvillä: Luka, Sky, Helmi, Milo, Ässä ja Piki

* Mukavasti on tullut jokaisen ensikuulumisia Facebookin ryhmään ja sähköpostiin, kiitos niistä!

* Jokaiselle ihanalle pikkuiselle paljon suukkoja ja onnea omaan kotiin <3 Olkaahan niin kiltisti, kun parsonpentu voi olla ;)

Nuga tarjoaa

...Isälle ja äidilleen (eli Nemolle ja Lunalle) possunnahkarullia, jotka voitti sijoittuessaan toiseksi epävirallisista agilitykisoista, epiksistä. Nämä oli Nugan ekat epikset (jos viime syksyistä starttia, kisan ulkopuolella talkoiden lomassa, ei lasketa). Poika innoissaan louskutti kisapaikalla kaikille muille koirille, häntä heilui, mutta vähän oli epävarmuutta, että missä me nyt ollaan, mikä juttu tää on ja ketä nää muut on. Sain Nugan rentoutumaan, kun tehtiin lenkki, otin kontaktia, ohituksia ja pieniä TOKO-juttuja nakkien avulla sekä leikitin poikaa narulelulla ja pallolla. Jos huomio meinasi herpaantua, niin vingutin palloa taskussa. Nuga tajusi jutun juonen vasta, kun edellinen koira lähti radalle ja loppuikin se muiden koirien katselu, alkoi hinku radalle ;)

Lähdössä Nuga istui nätisti paikallaan ja lähti käskystä salamana liikkeellle. Radalla kuunteli hyvin ja hidastikin välillä, yhden esteen ohitus tuli, kun jäin jälkeen ja viimeistä hyppyä en näyttänyt selkeästi, joten meni ohi ja hyppäsi vielä väärään suuntaan sen (20vp). Uusinta radalla tuli eka rima alas ja taas suoralla 4. esteen ohitus, kun en millään ehtinyt mukaan (10vp). Yritin vaan juosta vielä vähän kovempaa, kun ekalla kierroksella, mutta ehkä parempi taktiikka olisi ollut vaan huikata koiran nimi ja niin yrittää jarruttaa vauhtia suorasta putkesta. Olin kyllä niin tyytyväinen Nugan keskitymiskykyyn ja yhteistyöhön.

Myös pennut olivat reissussa mukana autoilemassa ja sylissä katsomassa kisahumua. Silittelijöitä ja sylittelijöitä riitti <3

Möllirata

Saa nähdä, mitä sunnuntai tuo tullessaan tuon isän (Nemon) kanssa. Viralliset kisat on yllätykseksi Rantaperkiön hiekkakentällä eli meidän tavallisten lenkkipolkujen varrella. Äitini voi seurata kisoja omasta olkkaristaan/parvekkeelta :) Taidetaankin poiketa siellä tauolla, sillä ekan ja tokan startin välissä on yli 2h.

  

Pikkuisen naurattaa, kun mut saatiin ylipuhuttua SM-joukkuekisaan mukaan. Tai siis ilmoitin pitkin hampain, että varapaikalle voidaan tulla, jos ei muuten joukkuetta saada kasaan. Toivotaan, että muut koirakot pysyvät terveinä, niin meitä ei tarvita ;) Joukkuekisa on kyllä siinä mielessä kiva, että neljä starttaa ja kolme parasta tulosta lasketaan eli ei se meidän mahdollinen hylly siellä sitten niin haittaa. Muuten talkoilenkin la ja su sisäänheittäjänä sekä ratahenkilökuntana. Odotan jo innolla, kun pääsee katsomaan Suomen huippuja aitiopaikalta! Onko tuttuja lähdössä katsomaan kisoja Hakametsään? (kisat on siis vasta viikon päästä, mutta intoilen täällä jo etukäteen!)

Yleistä tunnelmaa aidan takana

Omaan kotiin neljä ensimmäistä

Hip hei, meno on hieman meillä rauhoittunut, kun eilen lähti omiin koteihin Quantum of Solace - "Luka" ja You Only Live Twice "Piki". Hieman haikeutta oli ilmassa, kun viimeisiä kuvia otettiin pihassa veljentytön avustuksella, mutta samalla iloa, kun tietää, mikä fiilis on perheellä, joka tuollaisen kullannupun saa kotiin kantaa <3

Luka ja Piki

Tänään omiin koteihinsa pääsi vuorostaan Casino Royale "Ässä" ja Skyfall "Sky(?)" (viimeisimmän kutsumanimeä ei ollut ihan vielä lyöty lukkoon). Ihanasti on tullut heti pikkuisten kuulumisia. Automatkalla on tainneet kaikki vikistä enemmän ja vähemmän, mutta kotosalla paikat tutkittu rohkeasti ja ruoka on maistunut. Skylla onkin komea vastaanottokomitea, kun samassa taloudessa asustaa kaksi jackrussel narttua ja pinserimäinen kiltti uros. Toivotaan, että nartut pitää pikkuherran ruodussa ;)

Ässä ja Sky

Omaksi yllätykseksi kotiin jääneet Vilkas ja Tyttö ovat olleet ihmeissään ja vikisseet omassa pentukehässään. Nukkuvatkin kylki kyljessä tai päällekkäin. Samanlailla nukkuivat kolmisin kasassa mun jaloissa, kun käytiin pentuohjeita läpi Skyn perheen kanssa. Varmasti alkuun outoa, kun ei joka puolelta hypi sisarus kimppuun ja nakerra korvasta ;)

Tyttö ja Vilkas, vielä ei kutsumanimet tiedossa/lukkoon lyöty

Kennelille oli pakko heti perustaa oma Facebook-ryhmä: Finding Nemo's parsonit, jossa kaikki saavat jakaa kuulumisia ja kuvia omista koiristaan. Jos haluat mukaan seuraamaan ryhmän tapahtumia, niin vinkkaa mulle!

En ole muuten muistanut yhtään hehkutella, että pentueen isä Kleni oli agilitykisoissa toukokuun puolivälissä ja lopputulema jälleen voitokas: "Kleni nappasi tuplanollavoitot Kirkkonummella, kyllä nyt kehtaa palata morsiamen tykö". (Huom! Klenillä on ollut tänä keväänä sutinaa muidenkin morsianten, kun Anskun kanssa ;). Olen itsekin ohjannut Kleniä agilitytreeneissä useamman kerran ja siinä on kuuliainen koira, joka menee juuri ohjaajan vauhtia ja pelastaa välillä huonotkin ohjaukset. Kunnia Klenin agilitykoulutuksesta kuuluu omistajalleen Villelle ja taustajoukoissa Tiinalle *nostaa hattua*. 

Nemon tassun suhteen on ehkäpä parempia uutisia, näyttää siltä, että kipu onkin kannuskynnessä, mitä kovasti yrittää nyt nuolla. Veikkaan, että kynsi on repeytynyt agilitykentällä juostessa. Täytyypi soitella eläinlääkärille (tänään en saanut sieltä ketään kiinni), mitä suosittelee tehtäväksi kynnen kanssa. Toki se voi siitä itsellään parantua, mutta toisaalta tekisi se/ne melkein mieli poistattaa, kun vaivaavat jo toista tai oikeastaan kolmatta kertaa. 

Pennunostajille en huomannutkaan sanoa, että koirilla on ns. kannuskynnet etutassuissa eli leikattavia kynsiä on yhteensä 5, kun takana niitä on 4. Ekaa koiraa hankkiessa tää oli mulle ihan uusi juttu, kun sitä ei kukaan erikseen hoksannut sanoa. Joillekin koirille tulee myös takakannukset, jotka saattavat helpommin repeytyä kovalla hangella tai muussa rallauksessa, mutta näille pennuille ei tullut takakannuksia kenellekään, hyvä niin.

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Tuntuupa hassulle, kun huomenna ei ole tulossa pennun katsojia. Saan pitää kaksi pikkuista vielä viikon ajan.

7. viikkokatsaus

Quantum of Solace

Skyfall

Diamonds are Forever

Tomorrow Never Dies

Casino Royale

You Only Live Twice

* Pennut saivat kolmannen kerran matolääkkeen

* Vauhti on melkoinen iltaisin työpäivän päälle

* Luonteet vaikuttaa tasaisilta, kukaan ei ole päälle päsmäri, Mäyrä vilkkain kaikista, mutta käsitellessä kiltti

* Pennut ovat kasvaneet hurjaa vauhtia, isoimmat pojat ovat jo rikkoneet 2kg rajan

* Pennut ovat tutustuneet Kamunkorven I-pentueeseen, saksanseisoja Rohmuun ja aikuisiin parsoneihin: Ukko, Ruusu, Krista ja Riemu. 

* Rouhetikut ja puruluut maistuvat

* Omiin koteihin lähtivät tasan 7. viikkoisina Väritön ja Yllätys

* Ansku kävi pentuja katsomassa kotiin paluunsa jälkeen ja muutaman päivän huilauksen jälkeen innostui ekaa kertaa pentuja leikittämään

* Pentuja on käynyt katsomassa Anskun porukka, Seinäjoen perhe, Kangasalan perhe ja pennut näkivät maalla kymmenisen uutta ihmistä

* Pennut ovat saaneet nappulan seassa tonnikalaa, jauhelihaa, piimää, raejuustoa ja kermaviiliä. Nappulaa menee kevyesti jokaiselle 3x0,5dl/päivä

* Fyysisesti luovun jo mielelläni pennuista, mutta henkisesti pitäisi niitä vielä ihan pikkiriikkisen ajan <3 (onneksi Vilkas ja Tyttö ovat vielä viikon meillä!)