Kaukalospurttailua:
![1290448329_img-d41d8cd98f00b204e9800998e]()
![1290448270_img-d41d8cd98f00b204e9800998e]()
![1290448368_img-d41d8cd98f00b204e9800998e]()
![1290448386_img-d41d8cd98f00b204e9800998e]()
22.11.2010
13.11.2010
Lauta
Nyt meillä treenataan tällaista:
![1289670448_img-d41d8cd98f00b204e9800998e]()
Tylsäähän toi treeni on ja edelleen vähän skeptisesti suhtaudun, että saisin opetettua Nemolle uuden tavan agiradan kontakteille, kun on tottunut ne juoksemaan läpi... Mutta jos se onnistuu, niin antaa ohjaajalle rutkasti aikaa, kun koira pysähtyy aina kontaktille ja ohjaaja voi siitä huolimatta liikkua eteenpäin. Nemolla kotitreeni alkaa sujumaan eli pysyy paikallaan, vaikka liikun eteenpäin, mutta Luna täytyy vielä asetella laudalle ja palkata nopeasti nameilla.
8.11.2010
Pieniä arjen iloja
Meillä on edistytty mukavasti pienissä arjen asioissa. Kiitos siitä kuuluu pentukurssin opettajille, jotka ovat innostaneet kuuntelemaan koiraa ja muille koiraihmisille vertaistuesta!
* Luna ulkoilee yksin kiskomatta remmissä, kääntyy jopa lähteissä ovella muhun päin istumaan ja odottamaan, että saan oven takanani kiinni. (Menen kyllä aina ensin ovesta pihalle, mutta hiihtelee vielä mun eteeni käytävällä).
* Luna tulee luokse vauhdikkaasti "tänne" -käskyllä kaukalossa
* Luna ei enää huuda yksin jäädessään, en tiedä, mikä siihen tuli, kun ei mitään erityistä tehty, mutta näin on ollut nyt noin kolmisen viikkoa. Kerran taisin koiria komentaa asiasta, vaikkei niin saisi tehdä ja sen jälkeen on saanut rauhassa lähteä roskia viemään tms. (Aamulla eivät onneksi ole huutaneet koskaan, ainoastaan muina aikoina on alkanut kova meteli).
* Luna ohittaa koirat huutamatta, kun ajoissa kiinnittää huomion ja palkkaa namilla, myös naapurin kissa ollaan ohitettu niin!
* Luna pystyy olemaan agilitykentän laidalla boksissa suht hiljaa treenien ajan. Välillä pitää aika meteliä, mutta pienellä komennuksella ja Marjon namipalkalla hiljenee yllättävästi. (Kerran yritin tänä syksynä Lunaa pitää hallissa, mutta kun siinä metelissä ei kuullut omia ajatuksiaan, niin luovutin heti 10 minuutin jälkeen..).
* Nemo lenkkeilee mukavasti aamuisin ilman hihnaa, eikä edes ota pahemmin spurtteja, vaan hölköttelee mun vieressä nätisti sekä tulee käskystä sivulle ja luokse
Kuva: Eija Viitanen
Pentukurssilla ope huomasi, että Luna seuraa hienosti hihnassa, kun hölkätään. Kävellessä yrittää välillä nykiä, kun on oppinut siihen... Kurssilla harjoiteltiin myös kaukalossa niin, että koiralle ei sanottu mitään, mutta sen tuli kiinnostua ohjaajastaan, joka käveli kaukaloa ympäriinsä. Kun koira tuli luokse, se palkattiin. Muut koirat seurasivat omistajiaan melkein heti, mutta Luna nuuskutteli ympäriinsä ekat 5 minuuttia, mutta koiran annettiin olla koirana. Sitten kun Luna hiffasi tulla mun luokse, niin laitettiin leikki pystyyn ja sen jälkeen ei saanut silmiään irti musta huolimatta häiriötekijöistä; ohjaajan käsien taputtelusta ja ohittamisesta.
Se on kyllä jännä, kun 60 minuutin aikana pitäisi koko ajan pitää neiti kontaktissa, ettei ala riehumaan ja vetämäämään narussa... Toisilla koirilla ei ole samaa ongelmaa, kyllä ne pystyy istumaan vieressä joitain minuutteja, mutta tää meidän on vähän väliä siima kireällä, jos ei ole joku harjoitus menossa... Eikä koiraa voi koko aikaa pitää kontaktissakaan, kun eihän sitä millään pysty koko aikaa keskittymään. Tosin Nemon kanssa oli vielä hankalampaa saman ikäisenä, kun se ei kirjaimellisesti ollut sekunttia kaueampaa aloillaan ;D
Luna on tehnyt pari kertaa karkaamistempun... On vetänyt hihnassa ja yhtäkkiä lukko vaan auennut 8) Ensimmäisellä kerralla säntäsi pentukurssin vetäjien berninpaimenkoiraa katsomaan, joka ärähti tuntuvasti tytölle ja onneksi Luna väisti sekä vinkaisi, ei sillain mennä toisten koirien luo! Sitten ehti vielä nuuskuttelemaan saksanpaimenkoiraa nätisti, kunnes ope kaappasi tytön pannasta kiinni. Munhan on ihan äärettömän vaikea saada siitä pannasta kiinni, vaikka olisi namiakin tarjolla, tulee kyllä luokse, mutta nykäisee äkkiä päänsä pois. Täytyy varmaan kaukalossa treenata niin, että ottaa pannasta kiinni, mutta päästää sitten vielä menemään, ettei yhdistä sitä kiinni jäämiseen. Toisella kertaa lukko napsahti auki agilityhallissa, mutta onneksi Luna ei ehtinyt kauas.
Agilitytreenit meni kerrankin ihan nappiin! Ville oli meitä koutsaamassa ja edessä oli aika vaikea rata, mitä päästiin Nemon kanssa yllättävän pitkiä pätkiä. Viimeksi Reetan treeneissä mentiin pimeää putken päätä ja selvästi se oli jäänyt Nemolle mieleen ja haki sitä kaukaa kivasti, kunhan mun liike ei pysähtynyt. Uutena juttuna mentiin myös kepeillä lähettämistä, niin että seisoin kauempana, annoin käskyn ja Nemon piti hakea kepit ja alkoihan se sujua! Lisäksi sain treeniä vauhdikkaasta valssauksesta niin, ettei väärä käsi heilahda ja aja koiraa ohi esteen. Todella hyvät treenit, kiitos Villelle!
Luna "The Karkailija" pääsi myös agiradalle, vaikka viime viikkoisen perusteella mietin, että taidan pitää sillä taukoa. Tyttö meni elämän ekaa kertaa lyhyttä 3-4 esteen rataa ja oikein mallikkaasti vauhdilla. Karkailusta ei ollut tietoakaan, tosin kiinni antoi sitten opelle, ei mulle.
Sitä tässä vaan ihmettelen, että miten olen ollut niin tyhmä, etten ole jaksanut lähteä koirien kanssa erikseen ulos?! Aikaisemmin olen varmaan ajatellut, ettei sitä riekkumista jaksa kahta kertaa pidempään katsoa, mutta eihän se niin mene. Nyt kun molempien koirien kanssa lenkkeilee yksikseen, niin menee kyllä enemmän aikaa, mutta lenkit on ihan leppoisia ja samalla tulee koirille pientä aivojumppaa. Pitkästä aikaa oikein nautin reippaasta lenkistä ulkona! Tietysti tavoitteena on se, että niin leppoisasti pystyy lenkkeilemään joku päivä molempien koirien kanssa yhtä aikaa. Ihmeen pienistä jutuista tulee hyvä mieli :)
Kuulostaa mukavalle edistymiselle :)
Kiva kuulla edistyksestä! Kuulostaapa hyvältä ohjaajalta - meidänkin pitäis löytää tuollainen! Oltiin kyllä yhdellä pentukurssilla, mutta ei ollut kovin kaksinen. Nupulla ei onneksi ole mitään erityisiä ongelmia tai rähjäämistä (ainakaan toistaiseksi), mutta tottelu, kontakti ja hihnakäytös kaipaisivat kyllä parannusta...
Mekin palattiin nyt kurssille pienen tauon jälkeen ja oli se eka kerta taas sellasta säätööö, et en tiedä kehtaako takas enää mennä.. Ulpun oli vaikee keskittyä yhtään mihinkään ja jopa mun nakit eivät olleet niin mielenkiintoisia, ku ennen:/ Sitkeesti vaan eteenpäin, ehkä se siitä.
Hyvä että kehitystä tulee :), kannattaa muistaa että koiran oma mielentila merkitsee paljon. Jos koira on valmiiksi ylikierroksilla, niin ei se pysty tekemään mitään mitä siltä halutaan, vaan koira pyrkii purkamaan kirroksensa omalla tavallaan. Vielä tärkeämpi on oma mielentila, eli rauhattoman koiran rauhoittelu onnistuu vasta kun itse pystyy näyttämään koiralle esimerkkiä missä mielentilassa asioita tehdään. Luna on mahtavalla energialla varustettu koira, kannattaa kokeilla myös sellaista että juoksuttaa koiraa puolen tunnin ajan ennen keskittymistä vaativaa treeniä, jotta ylipursuavat energiat sais purettua ennen harjoitusta.
Heipä hei, Norppa-täti täällä moi ;) Voi, kun Lunakin on jo kasvanut! :)
1.11.2010
Laidasta laitaan
Kuinka voi mennä fiilikset niin laidasta laitaan, missä on zen? Eilen agiliidettiin molempien koirien kanssa. Nemon kanssa meni ihan hyvin 18 esteen rata, mitä nyt itse mokailin välillä. Lopuksi otin vielä Lunan radalle höntsäilemään ja sehän lähti kun ohjus ihan eri suuntaan, kun mä… Jotain esteitä päästiin kyllä, mutta loppu tulos oli se, ettei neiti antanut kiinni, kunnes päätyi Riitan syliin. Kiitos kiinniottajalle ja Marjolle avustuksesta kepeillä sekä tunnin jälkeen henkisestä tsemppauksesta! En tainnut olla varautunut moiseen, kun vielä viimeksi Luna meni ihan superhienosti... Täytyy muistaa jatkossa, että tuossa moodissa ei auta viedä kentälle, oli meinaan aivan sählä jo kentän laidalla, kun näki Armin ja Ruun menoa.
Tänä aamuna lenkitin koirat erikseen ja Luna meni oikein mallikkaasti hihnassa kiskomatta! Ensin yritti muutaman kerran nykiä, mutta kun tajusi, että multa tulee namia, niin tarjosi oikein vieressä kävelyä katsekontaktin kera, olin tosi tyytyväinen tyttöseen! Nemon kanssa lenkkeiltiinkin sitten leppoisasti ilman hihnaa.
Tosiaan eilen pentukurssilla harjoiteltiin hihnassa kävelyä ensin suoraan ja sitten pujotellen. Suoraan meni tosi kivasti, mutta pujottelulla oli ilmeisesti nameja tippunut maahan, kun Luna vaan nuuskutteli ja naru kiristyi yhtenään. Toisten koirien ohitus sujui sen sijaan mainiosti ilman ongelmia ja ope totesikin, ettei ryhmässä ole yhtään oikeata remmirähjääjää, ei olla ehditty niitä siis ihan täysin pilaamaan ;) Eilisen jälkeen ajattelin, että lenkitän nyt Lunaa ahkerasti yksikseen, kunnes hetken päästä totesin, että yritän lenkittää sen joka kerta yksikseen, sillä saa huonoa mallia Nemon kanssa lenkillä, pääsee kiskomaan, kun en pysty kahta koiraa yhtä aikaa opettamaan. Saa nähdä tuottaisiko jo jotain tulosta viikossa… Ajatuksena on myös treenata luoksetuloa aktiivisemmin, kun se ei tunnu vieläkään sujuvan, vaikka sitä arjessa lähes päivittäin käytetään. Nyt on sopivasti saapuneet lätkäkaukalotkin, jossa on hyvä treenata ennen jäätä, laitojen sisällä, luoksetuloa ja muuta.
Kuva: Eija Viitanen
30.10.2010
Pikku potilaat
Aktiivisen viikonlopun jälkeen koirille iski mahatauti. Nemo alkoi ensin oksentamaan ja oli pari päivää vähän nuutunut sekä kovin hellyydenkipeä. Tuli koko ajan kylkeen kiinni pötkättelemään ja yötkin nukkui mun tyynyt vieressä kerällä <3 Seuraavana päivänä oksensi myös Luna pariin otteeseen, mutta oli koko ajan oma pirteä itsensä. Eläinlääkäristä saatiin puhelimitse ohjeet syöttää Aptuksen Attapectiniä ja se auttoi hyvin. Koirat ovat siis taas ihan täydessä iskussa!
Viime sunnuntai oli rento harrastuspäivä, kun liikenteeseen lähdettiin klo 9.30 ja kotiuduttiin illalla 20.30. Aamu alkoi Lunan pentukurssilla. Paljon tuli hyödyllistä asiaa ja treenattiin katsekontaktia, mukana kulkemista ja rauhoittumista, mikä saatiin vielä oikein kotiläksyksikin. Luna meinaan riehui ekan 10 minuuttia narun päässä, kunnes alkoi keskittymään tehtäviin ja kiinnostumaan minusta (=nameista). Kiitosta kuitenkin saatiin kontaktista mikä pysyi open tullessa luokse ja siitä sai sitten palkaksi antaa koiralle luvan mennä moikkaamaan opea, minkä Luna teki täysin rauhassa.
Päivä jatkui Kamunkorven ja Ulvomäen kennelin päivillä Mutalassa. Ohjelmassa oli yleistä höpinää, kahvittelua ja makkararinki koirille. Ringissä piti siis etsiä ja syödä makkarat mahdollisimman nopeasti. Luna selviytyi tehtävästä suht nopeasti, mutta taisi siellä nopeampiakin olla. Kuka mahtoi voittaa? Nemo tutustui paikalla suurimpaan osaan porukasta, mutta Luna keskittyi leikkimään veljensä Peten kanssa. Sisaruksilla tuntui synkkaavan, eikä Lunalla tullut missään vaiheessa sanomista veljelleen, vaikka se välillä hyökkäili yllättäen selkäpuolelta kimppuun ;) Myös molemmat Lunan siskokset nähtiin, Bambun kanssa kohtasivat ensi kertaa sitten pentulaatikon ja se meni ihan hyvin. Ulpu olikin vanha vihamies, joten tytöt eivät päässeet edes haistelemaan. Myös P-pentueen äiti Tyyne nähtiin, eikä Luna pitänyt oikein omasta mammastaan ;)
Viime sunnuntai oli rento harrastuspäivä, kun liikenteeseen lähdettiin klo 9.30 ja kotiuduttiin illalla 20.30. Aamu alkoi Lunan pentukurssilla. Paljon tuli hyödyllistä asiaa ja treenattiin katsekontaktia, mukana kulkemista ja rauhoittumista, mikä saatiin vielä oikein kotiläksyksikin. Luna meinaan riehui ekan 10 minuuttia narun päässä, kunnes alkoi keskittymään tehtäviin ja kiinnostumaan minusta (=nameista). Kiitosta kuitenkin saatiin kontaktista mikä pysyi open tullessa luokse ja siitä sai sitten palkaksi antaa koiralle luvan mennä moikkaamaan opea, minkä Luna teki täysin rauhassa.
Päivä jatkui Kamunkorven ja Ulvomäen kennelin päivillä Mutalassa. Ohjelmassa oli yleistä höpinää, kahvittelua ja makkararinki koirille. Ringissä piti siis etsiä ja syödä makkarat mahdollisimman nopeasti. Luna selviytyi tehtävästä suht nopeasti, mutta taisi siellä nopeampiakin olla. Kuka mahtoi voittaa? Nemo tutustui paikalla suurimpaan osaan porukasta, mutta Luna keskittyi leikkimään veljensä Peten kanssa. Sisaruksilla tuntui synkkaavan, eikä Lunalla tullut missään vaiheessa sanomista veljelleen, vaikka se välillä hyökkäili yllättäen selkäpuolelta kimppuun ;) Myös molemmat Lunan siskokset nähtiin, Bambun kanssa kohtasivat ensi kertaa sitten pentulaatikon ja se meni ihan hyvin. Ulpu olikin vanha vihamies, joten tytöt eivät päässeet edes haistelemaan. Myös P-pentueen äiti Tyyne nähtiin, eikä Luna pitänyt oikein omasta mammastaan ;)
Illalla Luna lähti kasvattajan kanssa ekaa kertaa katsomaan kettua ja hienosti oli mennyt, katsokaa vaikka!
Kuva: Katja Yrjölä
Nemon kanssa agiliideltiin jo vähän paremmissa merkeissä. Huomasin, että kun koira on kuumana, sitä rauhoittaa paremmin namit, kun lelut palkkana. Lisäksi pitää itse muistaa kehua Nemoa joka välissä, jotta saa siitä palkkaa multa, eikä itseltään haahuilemalla ympäriinsä. Tiistain treeneihin ei sitten päästykään, kun Nemo oli silloin kipeänä.
Tässä vielä syksyisiä kuvia kasvattajan luota kuukausi takaperin. Kuvat on ottanut Eija Viitanen.
Hyvä että ootte parantunu. Eno on kyllä tosi ylpee komeesti haukkuvasta tenavasta. :)
Ulpu voitti makkarakisan pentuluokan! Voi että oltiinkin ylpeitä likasta. Ulpu syttyi kettuun kans tosi hienosti, putkeenkin pyyhälsi ku vanha tekijä (sithän me vasta ylpeitä oltiinkin:)). Tosi ihania vauhti-kuvia ootte saanut, Luna ja Ulpu on kyllä tosi saman näköisiä!
23.10.2010
Sitä sun tätä
Viikko on taas vierähtänyt. Veljentyttö oli meillä yökylässä, siinä ahkerasti lenkkeiltiin, riehuttiin, koulutettiin nameilla ja leikittiin perinteisesti kauppaa, missä koirat olivat kanta-asiakkaita. Luna ei oikein ymmärtänyt leikin päälle vaan yritti koko ajan pölliä kaupan tiskiltä nameja etukäteen... ;)
Lunan pentukurssi alkoi luentokerralla, mikä oli varsin mielenkiintoinen! Puolentoistatunnin aikana käytiin läpi koiran kasvatukseen ja koulutukseen liittyviä asioita esimerkkien kautta, kurssilaisia siis viritettiin oikeanlaiseen mielentilaan toimia pennun kanssa. Kurssi alkaa huomenna ja luvassa mm. jäljestystä pelkkien perinteisten TOKO liikkeiden sijaan. Odotan jo innolla!
Teivon hyväntekeväisyys mätsärissä käytiin turisteina (ajanpuutteen vuoksi) ihmettelemässä koiravilinää, peräkonttikirppistä ja hevosia. Tehtiin myös pieni lenkki harjumaisemissa.
Tän viikon agitreenit meni penkin alle. Su treeneihin ei ehditty, kun autosta hajosi pakoputki (mennessäni luonnetestiin buffettiin hommiin, pohja otti jossain ryteikössä kiinni). Ti treeneissä Nemo oli aivan kuumana, eikä rauhoittunut ekalla kierroksella ollenkaan. Opekin yritti viedä poikaa, mutta se juoksenteli mihin sattui ja mun energia meni vahtimiseen, ettei Nemo poistu kentältä... Omasta harjoittelusta ei siis tullut mitään. Koira, joka ei yleensä hauku, haukkui radalla! Toisella kierroksella päästiin sitten vähän rauhallisemmissa merkeissä keppejä ja kontakteja, mutta mulla oli vielä treenien lopuksi verenpaine ihan liian korkealla ;D
Lunan kanssa ollaan treenailtu taas ahkerasti ulkoilua yksin, se on onnistunutkin mukavasti aamuisin, kun pojat ovat lähteneet juoksulenkille, niin me ollaan päästy säännöllisesti kiertään tyttöjen kesken korttelia. Lisäksi ollaan otettu pientä yksinolotreeniä Lunalle ihan senkin varalle, kun neidillä alkaa juoksut, niin sen täytyy osata olla yksin, sillä Nemo menee mummulaan hoitoon.
Koirat olivatkin eilen hoidossa mummulla ja ilta oli mennyt hyvin. Lenkillä oli ollut narut solmussa, mutta muuten ei suurempia tsempaloita. Yö olikin sitten vähän levotonta, kun alkuyöstä Nemo vaihtoi jatkuvasti paikkaa ja aamuyöstä Luna ei enää malttanut nukkua vaan kävi koko ajan kuuntelemassa oven takana (kerrostalossa) tai muuten vaan päivysti ikkunassa muristen kadulle. Reissu oli kyllä jollain lailla uuvuttava, kun tän päivää koiruudet ovat pääasiassa vaan pötkötelleet kotosalla.
Niin koirat oli sen takia mummulassa hoidossa, sillä mentiin elämän ekaa kertaa Helsinki International Horse Show:n Hartwall Areenalle. Koirat saivat tuliaisena sieltä varatalutushihnat, enemmänhän siellä hevostarvikkeita myytiin... Pakko mainita myös, että ekaa kertaa kilpailussa oli myös ns. amatööriluokka, jonne pääsi karsinnoista parhaimpia ratsastuskouluratsukkoja ja "meidän" tallilta oli ainakin 11 hevosta radalla sekä hieno juttu perjantain Aamulehdessä! Hyvä tytöt ja meidän mahtava ope, Heidi Mehtonen!
Muistaakseni Sebastian Numminen 135 radalla
Radan kävely käsilaukun kanssa ;)
13.10.2010
Ihan fiiliksissä
Oltiin eilen Nemuskin kanssa loistavissa agitreeneissä! Tehtiin paria erilaista rataa, jossa tuli uutena juttuna jarruttavaa ohjausta esim. putken jälkeen koira kiinni seuraavan esteen takana itse selkä menosuuntaan. Myös välistävetoja tuli hiottua ja Nemo teki hyvin just sen mitä näytin, joten tiesin aina, kun olin tehnyt virheen ;) Lisäksi saatiin sellainen neuvo, että kontakteja voitais alkaa opettaan ihan erillisenä omana juttuna (uudestaan hihnassa) niin, että esim. A suoritetaan aina niin, että koira pysähtyy kontaktin alastulolle. Sitä voi treenata ihan kotonakin niin, että koiran takajalat on pienellä korokkeella ja etujalat maassa, siinä sitten namia ja ”hidasta”. Nyt ei sitten saisi mennä kontakteja radalla ennen kun uusi tapa on opittu. Hienosti näytti muutaman kurssikaveri menevän ne, koira pysähtyi aina kontaktille, mutta ohjaaja pystyi liikkumaan siitä eteenpäin ja miettimään jo seuraavaa ohjauskuviota, kätsyä! Lopuksi oltais vielä hiottu keppejä, mutta Nemolle tuli joku pieni haava tassuun, niin ei viitsitty enempää poikaa höykyyttää. Näyttää siltä, että haava paranee itsellään.
Luna on alkanut pelkäämään pimeätä. Iltalenkeillä Luna louskuttaa kaikille vastaantuleville alkuunsa, kunnes taas tottuu, että ihmisiä sieltä vaan tuleekin… Koirat on kyllä pahoja, niitä on pakko komentaa jo kaukaa koko lenkin ajan pimeällä. Täytyy varmaan kokeilla sitä luopumis-harjoitusta, mistä oli kattava artikkeli viimeisimmässä parsonlehdessä. Ilmoitin muuten Lunan pentukurssille, mikä alkaa jo tällä viikolla luentokerralla, seuraavat viisi kertaa on sitten käytännön harjoittelua. Ajattelin, että on se hyvä Lunankin käydä vähän ihmisten ilmoilla näyttäytymässä ja päästä kurssille, kerta Nemokin pääsi pienenä.
Edit: Tuli vielä yksi uusi harjoiteltava asia mieleen eli agiradalla olisi parempi kutsua koiraa nimeltä, sillä pelkkä "tässä" ei tarkoita koiralle mitään. Omaan nimeensä koira tietty herää nopeammin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Virhe
T. Iineksen emäntä
Iines = Peatdigger Joy
Iines syntyi elokuussa -09. En pidä blogia, mutta laitan linkin Anne-Marian pentublogista.
http://peatdigger_1.vuodatus.net/page/Pentuja