Meillä on edistytty mukavasti pienissä arjen asioissa. Kiitos siitä kuuluu pentukurssin opettajille, jotka ovat innostaneet kuuntelemaan koiraa ja muille koiraihmisille vertaistuesta!
* Luna ulkoilee yksin kiskomatta remmissä, kääntyy jopa lähteissä ovella muhun päin istumaan ja odottamaan, että saan oven takanani kiinni. (Menen kyllä aina ensin ovesta pihalle, mutta hiihtelee vielä mun eteeni käytävällä).
* Luna tulee luokse vauhdikkaasti "tänne" -käskyllä kaukalossa
* Luna ei enää huuda yksin jäädessään, en tiedä, mikä siihen tuli, kun ei mitään erityistä tehty, mutta näin on ollut nyt noin kolmisen viikkoa. Kerran taisin koiria komentaa asiasta, vaikkei niin saisi tehdä ja sen jälkeen on saanut rauhassa lähteä roskia viemään tms. (Aamulla eivät onneksi ole huutaneet koskaan, ainoastaan muina aikoina on alkanut kova meteli).
* Luna ohittaa koirat huutamatta, kun ajoissa kiinnittää huomion ja palkkaa namilla, myös naapurin kissa ollaan ohitettu niin!
* Luna pystyy olemaan agilitykentän laidalla boksissa suht hiljaa treenien ajan. Välillä pitää aika meteliä, mutta pienellä komennuksella ja Marjon namipalkalla hiljenee yllättävästi. (Kerran yritin tänä syksynä Lunaa pitää hallissa, mutta kun siinä metelissä ei kuullut omia ajatuksiaan, niin luovutin heti 10 minuutin jälkeen..).
* Nemo lenkkeilee mukavasti aamuisin ilman hihnaa, eikä edes ota pahemmin spurtteja, vaan hölköttelee mun vieressä nätisti sekä tulee käskystä sivulle ja luokse
1289251768_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Kuva: Eija Viitanen
Pentukurssilla ope huomasi, että Luna seuraa hienosti hihnassa, kun hölkätään. Kävellessä yrittää välillä nykiä, kun on oppinut siihen... Kurssilla harjoiteltiin myös kaukalossa niin, että koiralle ei sanottu mitään, mutta sen tuli kiinnostua ohjaajastaan, joka käveli kaukaloa ympäriinsä. Kun koira tuli luokse, se palkattiin. Muut koirat seurasivat omistajiaan melkein heti, mutta Luna nuuskutteli ympäriinsä ekat 5 minuuttia, mutta koiran annettiin olla koirana. Sitten kun Luna hiffasi tulla mun luokse, niin laitettiin leikki pystyyn ja sen jälkeen ei saanut silmiään irti musta huolimatta häiriötekijöistä; ohjaajan käsien taputtelusta ja ohittamisesta.
Se on kyllä jännä, kun 60 minuutin aikana pitäisi koko ajan pitää neiti kontaktissa, ettei ala riehumaan ja vetämäämään narussa... Toisilla koirilla ei ole samaa ongelmaa, kyllä ne pystyy istumaan vieressä joitain minuutteja, mutta tää meidän on vähän väliä siima kireällä, jos ei ole joku harjoitus menossa... Eikä koiraa voi koko aikaa pitää kontaktissakaan, kun eihän sitä millään pysty koko aikaa keskittymään. Tosin Nemon kanssa oli vielä hankalampaa saman ikäisenä, kun se ei kirjaimellisesti ollut sekunttia kaueampaa aloillaan ;D
Luna on tehnyt pari kertaa karkaamistempun... On vetänyt hihnassa ja yhtäkkiä lukko vaan auennut 8) Ensimmäisellä kerralla säntäsi pentukurssin vetäjien berninpaimenkoiraa katsomaan, joka ärähti tuntuvasti tytölle ja onneksi Luna väisti sekä vinkaisi, ei sillain mennä toisten koirien luo! Sitten ehti vielä nuuskuttelemaan saksanpaimenkoiraa nätisti, kunnes ope kaappasi tytön pannasta kiinni. Munhan on ihan äärettömän vaikea saada siitä pannasta kiinni, vaikka olisi namiakin tarjolla, tulee kyllä luokse, mutta nykäisee äkkiä päänsä pois. Täytyy varmaan kaukalossa treenata niin, että ottaa pannasta kiinni, mutta päästää sitten vielä menemään, ettei yhdistä sitä kiinni jäämiseen. Toisella kertaa lukko napsahti auki agilityhallissa, mutta onneksi Luna ei ehtinyt kauas.
Agilitytreenit meni kerrankin ihan nappiin! Ville oli meitä koutsaamassa ja edessä oli aika vaikea rata, mitä päästiin Nemon kanssa yllättävän pitkiä pätkiä. Viimeksi Reetan treeneissä mentiin pimeää putken päätä ja selvästi se oli jäänyt Nemolle mieleen ja haki sitä kaukaa kivasti, kunhan mun liike ei pysähtynyt. Uutena juttuna mentiin myös kepeillä lähettämistä, niin että seisoin kauempana, annoin käskyn ja Nemon piti hakea kepit ja alkoihan se sujua! Lisäksi sain treeniä vauhdikkaasta valssauksesta niin, ettei väärä käsi heilahda ja aja koiraa ohi esteen. Todella hyvät treenit, kiitos Villelle!
Luna "The Karkailija" pääsi myös agiradalle, vaikka viime viikkoisen perusteella mietin, että taidan pitää sillä taukoa. Tyttö meni elämän ekaa kertaa lyhyttä 3-4 esteen rataa ja oikein mallikkaasti vauhdilla. Karkailusta ei ollut tietoakaan, tosin kiinni antoi sitten opelle, ei mulle.
Sitä tässä vaan ihmettelen, että miten olen ollut niin tyhmä, etten ole jaksanut lähteä koirien kanssa erikseen ulos?! Aikaisemmin olen varmaan ajatellut, ettei sitä riekkumista jaksa kahta kertaa pidempään katsoa, mutta eihän se niin mene. Nyt kun molempien koirien kanssa lenkkeilee yksikseen, niin menee kyllä enemmän aikaa, mutta lenkit on ihan leppoisia ja samalla tulee koirille pientä aivojumppaa. Pitkästä aikaa oikein nautin reippaasta lenkistä ulkona! Tietysti tavoitteena on se, että niin leppoisasti pystyy lenkkeilemään joku päivä molempien koirien kanssa yhtä aikaa. Ihmeen pienistä jutuista tulee hyvä mieli :)