Oltiin eilen Nemuskin kanssa loistavissa agitreeneissä! Tehtiin paria erilaista rataa, jossa tuli uutena juttuna jarruttavaa ohjausta esim. putken jälkeen koira kiinni seuraavan esteen takana itse selkä menosuuntaan. Myös välistävetoja tuli hiottua ja Nemo teki hyvin just sen mitä näytin, joten tiesin aina, kun olin tehnyt virheen ;) Lisäksi saatiin sellainen neuvo, että kontakteja voitais alkaa opettaan ihan erillisenä omana juttuna (uudestaan hihnassa) niin, että esim. A suoritetaan aina niin, että koira pysähtyy kontaktin alastulolle. Sitä voi treenata ihan kotonakin niin, että koiran takajalat on pienellä korokkeella ja etujalat maassa, siinä sitten namia ja ”hidasta”. Nyt ei sitten saisi mennä kontakteja radalla ennen kun uusi tapa on opittu. Hienosti näytti muutaman kurssikaveri menevän ne, koira pysähtyi aina kontaktille, mutta ohjaaja pystyi liikkumaan siitä eteenpäin ja miettimään jo seuraavaa ohjauskuviota, kätsyä! Lopuksi oltais vielä hiottu keppejä, mutta Nemolle tuli joku pieni haava tassuun, niin ei viitsitty enempää poikaa höykyyttää. Näyttää siltä, että haava paranee itsellään.
Luna on alkanut pelkäämään pimeätä. Iltalenkeillä Luna louskuttaa kaikille vastaantuleville alkuunsa, kunnes taas tottuu, että ihmisiä sieltä vaan tuleekin… Koirat on kyllä pahoja, niitä on pakko komentaa jo kaukaa koko lenkin ajan pimeällä. Täytyy varmaan kokeilla sitä luopumis-harjoitusta, mistä oli kattava artikkeli viimeisimmässä parsonlehdessä. Ilmoitin muuten Lunan pentukurssille, mikä alkaa jo tällä viikolla luentokerralla, seuraavat viisi kertaa on sitten käytännön harjoittelua. Ajattelin, että on se hyvä Lunankin käydä vähän ihmisten ilmoilla näyttäytymässä ja päästä kurssille, kerta Nemokin pääsi pienenä.
Edit: Tuli vielä yksi uusi harjoiteltava asia mieleen eli agiradalla olisi parempi kutsua koiraa nimeltä, sillä pelkkä "tässä" ei tarkoita koiralle mitään. Omaan nimeensä koira tietty herää nopeammin.