Voihan palovaroitin

Viime viikolla kotiuduin puoli neljän maissa toimistolta ja ihmettelin, kun koirat haukkuvat ihan hurjana. En edes tunnistanut Lunan ääntä, niin matala ja kova ääni oli, hetken mietin, onko siellä joku kolmaskin koira omieni lisäksi. Sisälle päästyäni koirat huusivat edelleen ja juoksivat ympyrää alakerrassa, Luna sohvaa myöten ja kauhea läähätys kävi, tytön henkikin vinkui. Laitoin sitten koirat hihnaan ja kun olin tuulikaapissa ulos lähdössä kuulin vasta, että palovaroitinhan siellä piippaa kertaalleen eli paristo on loppu. Voihan palovaroitin, kun piti juuri toimistopäivänä aloittaa metelinsä, huonoa säkää siinä mielessä, että kotona ollaan miehen kanssa noin 70% viikosta. Tiedä sitten, missä kohtaa päivää oli piippaus alkanut, kun mies oli lähtenyt klo 10 maissa ja silloin oli vielä hiljaista. 

Harjulla lenkillä

Pappa kävi meillä extempore kylässä ja koirilla oli niin mukavaa. Saivat omat pussit herkkujakin ja tietty huomiota sekä rapsutuksia. Koirien mielestä pappa olisi voinut olla, vaikka koko illan ja Nemo jäi eteiseen hölmistyneenä katsomaan kenkien pukemista. Vierailun jälkeen kyllä olivat molemmat aika säyseänä ja nukkuivat tyytyväisinä. 

Mummu piipahti myös toisena päivänä ja tehtiin lenkki porukalla. Hetken aikaa ehdittiin vähän sohvalla kaikutteleen ja mummun tuomat herkkutikut nautittiin seuraavana päivänä Lunan synttäreiden kunniaksi. Saksin tikut pieniksi paloiksi ja tehtiin koirien kanssa yhtäaikaisia helppoja temppuja mm. katsekontakti, peukalon ja etusormen tökkääminen ja nyrkissä olevan käden läppääminen tassulla. Aina yhtä hauskaa ja hyvin malttavat, eikä synny tappeluita.

Kaunis Nila

Koirien iltaa on yritetty rauhoittaa sillä, että vaan Luna on saanut iltaisin yönappulan. Nemo kun ei tarvi sitä, mutta alkaa odottelemaan sitä heti alkuillasta ja siksi ravaa keittiön ja sohvan väliä. Käytännössä on tehty niin, että menen Nemon kanssa pihaan ja mies nakkaa nappulat sillä välin Lunalle, niin ei tule Nemolle paha mieli ;) Luna pääsee sitten nappuloiden jälkeen vielä pihaan, jonka jälkeen koko porukka unille.

Tänään testasin myös ekaa kertaa niin, että etäpäivän aikana oltiin olkkarissa ikäänkuin kodinhoitohuoneessa :D Siis laitoin keittiön oviaukkoon häkin esteeksi ja toiseen kulkupaikkaan portaiden alapäähän avasin portin seinää vasten niin, ettei siitäkään koirat kulje. Hieman vähemmän oli haahuilua, mutta Nemoa varsinkin kummastutti koko touhu ja oikein juoksi edes takaisin, kun menin aamukahvia ja leipiä tekemään. Saivat kyllä ne juustot ja kurkunviipaleet, mihin ovat tottuneet, mutta olkkarin puolella. Oli kyllä itsellä ihana tunne, kun sai häärätä keittiössä niin, ettei tarvinnut koko aikaa varoa astuvansa jonkun tassuille ;)

Pieni sylikoira 10kk ja n. 25kg

Käytiin mummun eli äitini kanssa myös yhtenä lauantaina Jyväskylässä päiväreissulla ilman koiria moikkaamassa veljentyttöä, poikakaveriaan ja käyttölinjaista labradorinnoutaja Nilaa, jolla nyt ikää 10kk. Vauhdikas ja kiltti tyttönen. Alkuun vähän jännitti vieraita, mutta se meni ohi muutamassa minuutissa. Sitten rapsuteltiin ja tyttö sai kunnon luun ruoanlaiton ajaksi, niin keittiössä ei ollut ylimääräistä hyörimistä. Tehtiin myös rapsakka pakkaslenkki ihanassa auringonpaisteessa vieressä olevalla harjulla ja voi sitä riemua, kun Nila sai juosta lenkin vapaana! Isot kepit oli parasta hupia, niitä kantoi edes takas. Tyttö on käynyt nyt rallytokossa ja erityisesti noseworkista tykkää, kun siellä saa luvan kanssa haistella. Ope onkin kehunut Nilaa, kun toimii niin hienosti, synnynnäinen taito tuo nenän käyttö <3

Mukavaa uutta viikkoa, kylläpä nämä aurinkoiset päivät hellii! Vahvasti kevättä kohti mennään :)