22.11.2020

Uskaltaako tätä sanoa ääneen

Uskaltaako tätä sanoa ääneen... Marraskuu on sujunut yllättävän kivuttomasti tähän mennessä! Muutamia aurinkoisia päiviä on ollut ja onneksemme yksi niistä arkipäivistä pystyttiin hyödyntämään, kun olin etäpäivällä ja päästiin ruokkiksella tekemään pidempi lenkki. Olin aamusta asti ollut väsyksissä, mutta kunnon happihyppely puolenpäivän aikaan pelasti koko päivän. Koiratkin tuhisivat tyytyväisinä kerällä loppu työajan. 



Viime viikkojen tapahtumat:

- Tänään Nemo hotkaisi aamulenkillä ilmeisesti pureskellun nikotiinipurkan, niin voimakas tuoksu. Oksetutin pojan suolapallolla elämäni ekaa kertaa ja toimi. Evidensia Tampereen päivystyksessä antoivat ohjeen seurata kahden tunnin ajan ja antaa ruokaa pienissä erissä pitkin päivää. Nemo on ollut ihan oma itsensä, juonut vähän tavallista enemmän, varmaankin sen suolan vuoksi. 

- Juuri eilen puhuin ääneen, että harkitsen kuonokoppaa ulkoiluun, kun Nemo vetää kuorikatetta ihan himoonsa pihalla, puhumattakaan pupunpapanoista. Onko kenelläkään kopasta kokemusta? Aika äärimmäinen keino, mutta halpa henkivakuutus. Kuluneen kuukauden aikana on pahoinvoinut puunpalasten vuoksi muutamia kertoja. 

- Nemo kävi fyssarilla ja oli taas vetreämpi. Kahden kuukauden päästä mennään uudestaan. Oli jo toinen kerta, kun mulla maski päässä session ajan. Yllättävän hyvin siihenkin näköjään tottuu. Mulla käytössä nyt kangasmaskin lisäksi vaaleanpunaiset kertakäyttöiset, hankittu Rustasta, entinen Hong Kong. 

- Oltiin mummulassa kylässä yhtenä iltana. Koirat oli koko illan kilpaa mummun sylissä ja suukottelemassa. Saivat myös herkkutikut ja vähän uunilohta sekä tehtiin lenkki Saukonmäessä. 

- Nähtiin vuosien tauon jälkeen Marjo ja Urho parson lenkillä Pirkkalan Vähäjärvellä. Oli kiva päivittää kuulumiset ja alkuhuudon jälkeen lenkki meni sulassa sovussa. Oikeastaan Luna oli ainut joka huusi ja pojat siinä sitten jotain murhateli. Marjon Nyyti (Nemon ensimmäisiä tyttöystäviä) jäi tältä lenkiltä kotiin chillailemaan lämpöiseen. 

- Luna kävi ienkontrollissa ja hyvin oli suu parantunut hammashoidosta. Nuppineulanpään kokoinen pallo oli ikenessä poistetun etuhampaan kohdalla, se kertoi kuulemma siitä, että juuri oli joku tikki lähtenyt siitä ja pallo olikin poistunut seuraavana päivänä. Viikko vielä tämän jälkeen toisen poistetun etuhampaan kohdalla ikenessä törrötti vielä tikki, jonka poistin pinsetillä vetäen ja puhdistin suuvedellä pari päivää, niin punoitus laski. 



Siinäpä ne tärkeimmät huomiot + Nemon & Martin temppukurssikin alkoi. Facebook-sivulle laitoinkin ekan kerran pienen videon pätkän, käy kurkkaamassa, jos et ole vielä nähnyt. Myöhemmin on tulossa blogiin temppu -postaus.

Joulua täällä myös suunnitellaan, valmistellaan ja fiilistellään. Tänä vuonna on ilo askarrella teille joulukalenteri blogiin, joten pysy kuulolla! Luvassa 24. luukkua joulutohinaa, unohtamatta koiria <3

Tsemppiä marraskuun viimeiseen viikkoon!

2 kommenttia:

  1. Kivaa tarinaa 😀 paitsi ne Nemon syömiset pihalla 😳 Kaikki mitä eteen tulee täytyy vetää huiviin 🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjaton ruokahalu tolla pojalla 😁💙

      Poista

Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)

Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!