Tänä syksynä treffattiin kasvattieni (tai kasvattini Anskun) kanssa Pyynikin harjulla. Mukana oli myös Nemo ja Luna. Äitini vei Lunaa, joka tietenkin pisti kauhean metelin pystyyn nähdessään tyttärensä Anskun, mutta Nemo meni vanhaan malliin lunkisti tytön kanssa vieri vieren. Näillä kahdella tuntuu synkkaavan joka kerta, kun näkevät.
Näkötornissa
Käveltiin reilu lenkki Pyynikin upeissa maisemissa kuulumisia vaihtaen, valokuvia ja videokuvaa ottaen. Pysähdyttiin näköalapaikalla ja herkuteltiin tietysti munkkikahvilla. Lopuksi kiivettiin vielä näkötorniin ihailemaan Tampereen maisemia molemmille järville, metsään ja kaupungin suuntaan. Juha lennätti myös vähän dronea.
Näköalapaikalla
Ansku ja Nemo
Olipas ihana nähdä teitä ja iloista Anskua! Tyttö lenkkeili omassa elementissään tärkeänä vauvan vaunujen vieressä, mutta malttoi tulla rapsutuksiin ja suukkoja sateli taas ihan mahdottomasti. Mietittiin, että seuraava lenkki voisi olla taas pääkaupunkiseudulla, jos saataisiin isompi jengi kasaan. Kuka olisi mukana? :)
Perinteinen sylittelykuva
Pyynikin huikeat maisemat ja hyvät lenkkipolut!
VastaaPoistaNiinpä, siellä on aina ilo ulkoilla :)
PoistaPyynikillä mekin Epun kanssa toisinaan tallusteltiin. <3 Nyt ei olekaan hetkeen siellä tullut käytyä, vaikka lenkkimaastoinahan nuo ovat aivan parhaat myös meille koirattomille. :)
VastaaPoistaOn kyllä ihanat maastot ulkoilla koirien kanssa tai ilman! Voi Eppua <3
Poista