28.10.2019

Pyynikki toimii aina

Tänä syksynä treffattiin kasvattieni (tai kasvattini Anskun) kanssa Pyynikin harjulla. Mukana oli myös Nemo ja Luna. Äitini vei Lunaa, joka tietenkin pisti kauhean metelin pystyyn nähdessään tyttärensä Anskun, mutta Nemo meni vanhaan malliin lunkisti tytön kanssa vieri vieren. Näillä kahdella tuntuu synkkaavan joka kerta, kun näkevät.
 

Näkötornissa

Käveltiin reilu lenkki Pyynikin upeissa maisemissa kuulumisia vaihtaen, valokuvia ja videokuvaa ottaen. Pysähdyttiin näköalapaikalla ja herkuteltiin tietysti munkkikahvilla. Lopuksi kiivettiin vielä näkötorniin ihailemaan Tampereen maisemia molemmille järville, metsään ja kaupungin suuntaan. Juha lennätti myös vähän dronea. 


Näköalapaikalla


Ansku ja Nemo

Olipas ihana nähdä teitä ja iloista Anskua! Tyttö lenkkeili omassa elementissään tärkeänä vauvan vaunujen vieressä, mutta malttoi tulla rapsutuksiin ja suukkoja sateli taas ihan mahdottomasti. Mietittiin, että seuraava lenkki voisi olla taas pääkaupunkiseudulla, jos saataisiin isompi jengi kasaan. Kuka olisi mukana? :)


Perinteinen sylittelykuva

4 kommenttia:

  1. Pyynikin huikeat maisemat ja hyvät lenkkipolut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, siellä on aina ilo ulkoilla :)

      Poista
  2. Pyynikillä mekin Epun kanssa toisinaan tallusteltiin. <3 Nyt ei olekaan hetkeen siellä tullut käytyä, vaikka lenkkimaastoinahan nuo ovat aivan parhaat myös meille koirattomille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihanat maastot ulkoilla koirien kanssa tai ilman! Voi Eppua <3

      Poista

Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)

Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!