Höpöläiset

Viime viikolla oli upeita auringonnousuja

Nemo on ihan höpöläinen, se makaa nyt poikittain sohvalla mun jalkojen päällä ja kellahtaa välillä selälleen katsoen mua ja heiluttaen häntää. Eihän tollaista voi kukaan vastustaa! 

Aamulenkillä Pyhäjärven rannassa

Näsinneula häämöttää

Keli kohdillaan

Mulla oli melko vauhdikas viime viikko ja koirat olikin sitä enemmän seuraa vailla. Pelkät pidemmät lenkit ja luut ei rauhoittanut, joten annoin niille erilaiset älypallot toiselle häkkiin ja toiselle vapaana. Sitten vaihto lelujen ja paikkojen kanssa, kätevää. Lähes koko sunnuntain koirat kulkivat, kun varjot perässä mukana pihan haravoinnissa yms, mutta lopulta illan tullen simahtivat. 

Tänään on taas akut ladattu ja täysi meno päällä... Nemo kirmailee lenkillä niin paljon, kun flexi antaa myöten ja sisällä varastelee edelleen niitä sukkia tai mitä milloinkin keksii ;) Luna sen sijaan nuuskuttelee ympäriinsä ja kyttää pöydällä olevaa lelulaatikkoa pallon toivossa. 

Ihanaa, kun on kuivaa

Parhautta parsoni mutkassa

Toinen höpöläinen, söpöläinen

Koirat kulkevat jälleen lähes joka paikassa mukana mm. auton imurointi ja pesu reissulla, tallilla, kauppareissulla, noutoruokaa hakemassa jne. Autossa on ollut jo pitkään aktivoituna asetus, että yhtä nappia painamalla saa hälärit pois päältä eli jos koirat jäävät parkissa olevaan autoon odottamaan hetkeksi ja protestoivat haukkumalla, niin koko auto ei ala huutamaan. Tää on hassu ilmiö koirilta, sillä vuosia matkustivat auton perässä ihan äänettä, mutta tätä nykyä se on ilmeisesti sen verran harvinaisempaa herkkua, että kierrokset nousee välittömästi, jos eivät pääse heti mukaan. 

Nemo joka puuhassa mukana

"Hetkonen, onkos täällä joku yllätys mulle"

"Ja mikäs tää sitten on, kenties jotain syötävää?"

Lunakin aiheutti pieniä sydämentykytyksiä, kun puolikas possunkorva jäi jumiin sen takahampaan taakse. "Kouristeli" jotenkin erikoisesti ja kaapi tassuilla maanisena suutaan. Hetken päästä selvisi, että henki kyllä kulki, mutta ärsytti, kun ei saanut sitä irti ja toimi, kun eteenpäin kelatussa filmissä. Verta tuli reippaasti ja tassut olivat ihan punaiset. Onneksi mies oli kotona ja lopulta sai irrotettua palasen kääntöpihdeillä. Hurjan näköinen tilanne ja taitaa noi possunkorvat(kin) olla pannassa meillä jatkossa. Nemo samaan aikaan hotkaisi omansa liian isona palana ja maha kramppasi useamman minuutin, kunnes rauhoittui. Huhhuijaa. 

Uudet grip-hihnat Hevoset-messuilta

Muuten täällä on nautittu kevätkeleistä ja nukuttu kevyesti, kun on niin valoisaa. Ihanaa! Tai no, ne kunnon unet tulisi kyllä tarpeeseen ;)