Kevät tulee kohinalla tai ainakin valoisuus on lisääntynyt hurjasti, ihanaa!
Tampereella on tietty seurattu joka toinen päivä jääkiekon semifinaalipelejä, paikallispeli väännöt on nyt tasan 2-2, joten jännitys sen kun jatkuu! Niinä muina päivinä on sitten aktivoiduttu koirien kanssa lenkkeilemään ei-koti-huudeilla mm. Arboretumissa Hannan, Mimmin ja Martin kanssa sekä Pyynikillä työkaverin ja x-rotuisen vanha herra Pasasen kanssa.
Tosiaan Nemo tuli trimmattua, jotta tohdittiin lähteä Ylöjärven Koirakerhon hallin avajaisiin. Ohjelmassa oli itsenäistä rally-tokoa, joka oli kivaa, vaikkei osattu läheskään kaikkien kylttien tehtäviä, mutta päästiin kuitenkin tekemään pientä radan pätkää. Rally-tokossakin koira voi satuttaa itsensä, en olisi uskonut! Seisoskeltiin lähdössä, kun ihmettelin kylttejä ja mitä niiden kohdalla pitäisi tehdä, niin Nemopa päätti hypätä hamuamaan multa namia ja laskeutui terävä reunaisen lähtökyltin päälle ja vinkaisi. Onneksi ei näkynyt mitään vekkiä, eikä Nemo vaikuttanut kipeältä mistään. Huhhuijaa.
Avajaisissa oli ohjelmassa myös match show, johon osallistuttiin Nemon kanssa veteraaniluokkaan. Poika paineli onnellisena alusta loppuun häntä heiluen! Pöytä kyllä jännitti, kun viime aikoina on pöydällä lähinnä vaan nukutettu... Täytyisi namilla palkata paljon siinä, mutta tälläkin kertaa keskityin vaan siihen, ettei putoa pöydältä touhutessaan ;) Ekassa kehässä sai sinisen, vastassa oli sievä kelpie neiti. Sinisten kehässä olin aivan ihmeissäni, kun Nemon nimi sanottiin viimeisenä ja tultiin ensimmäisiksi, wuhuu! Tuomari kommentoikin, että "iloisuus vei palkinnolle", ihana-ihana Nemo <3
Olin sitten jo lähdössä kotiin ja tallille hevosta hoitamaan, kun kuulutettiin, että meidänkin pitää jäädä BIS-kehään... Odotteluaikaa oli ainakin 2h ja ajattelin lähteä, ettei koko päivän aikataulut mene mönkään, mutta pienen ylipuhumisen jälkeen jäin ja aika meni nopeaan kunnon lenkillä ja useamman tutun kanssa kuulumisia vaihtaessa. BIS-kehä olikin meidän osalta muutamassa minuutissa ohi eli ei sijoituksia. Odotus oli siis ollut turha, mutta toisaalta Nemo oli ihan huikea ne minuutit, seisoi hienosti paikallaan ja häntä vispasi taukoamatta <3 Poika oli pikkuisen onnellinen palkintokassistaan, jossa erilaisia luita, nameja, pehmolelu ja suklaatakin mulle! Lelun kanssa sai pelata heti hallilla ja kotona sai valita mieleisensä luun itselleen nautittavaksi.
Olin sitten jo lähdössä kotiin ja tallille hevosta hoitamaan, kun kuulutettiin, että meidänkin pitää jäädä BIS-kehään... Odotteluaikaa oli ainakin 2h ja ajattelin lähteä, ettei koko päivän aikataulut mene mönkään, mutta pienen ylipuhumisen jälkeen jäin ja aika meni nopeaan kunnon lenkillä ja useamman tutun kanssa kuulumisia vaihtaessa. BIS-kehä olikin meidän osalta muutamassa minuutissa ohi eli ei sijoituksia. Odotus oli siis ollut turha, mutta toisaalta Nemo oli ihan huikea ne minuutit, seisoi hienosti paikallaan ja häntä vispasi taukoamatta <3 Poika oli pikkuisen onnellinen palkintokassistaan, jossa erilaisia luita, nameja, pehmolelu ja suklaatakin mulle! Lelun kanssa sai pelata heti hallilla ja kotona sai valita mieleisensä luun itselleen nautittavaksi.
Samana päivänä Luna pääsi seuraneidiksi palvelutaloon liikuntarajoitteiselle. Voi sitä riemua molemmin puolin, kun tyttö nuoli useaan kertaan kasvot märäksi! Nuga lähti jälleen mukaan tallille, mistä on tullut yhteinen joka viikkoinen juttu, laatuaikaa kahden. Poika oli taas edukseen, joka touhussa mukana iloisena! Tähtihetki on aina lenkin jälkeen, kun saa hevosen kanssa samaan aikaan kuivatun leivän, niitä sitten nakertavat tyytyväisinä vierekkäin.
Yhden viikonlopun olin reissussa ja tuntui, että seuraava viikko menikin pitkälti koirien juttuja hoitaessa. Nyt on kynnet leikattu ja hampaita ahkeraan rassattu, vaikka yksi neljän päivän pätkä oli, kun ei pesty, hups! Olen nyt ottanut tavaksi pestä ne joka toinen päivä, jonka jälkeen saavat nuolla harjasta tahnat ja kaiken päälle vielä eläinkaupan denta sticksit vähän niin, kun palkintona.
Nugalle vaihdoin myös nappulan Profine merkkiseen peruna-lammas makuiseen, koska aiemmin Profine sopi, mutta se ei ollut Nemolle niin maistuva (vai johtuiko silloin hampaista). Nugaa meinaan närästää ja jostain luin, että lohi saattaa tehdä sitä eli toisilla on edelleen Barking Headin peruna-lohi. Vielä ei ole muutos auttanut tuntuvasti, mutta seassa on vanhaa nappulaa, pikkuhiljaa totutellen. Nugalla oli mahakin aavistuksen löysällä useamman päivän madotuksen jälkeen, joten sai nelisen päivää maitohappoa ja närästyslääkettä, johan masu asettui.
Nugalle vaihdoin myös nappulan Profine merkkiseen peruna-lammas makuiseen, koska aiemmin Profine sopi, mutta se ei ollut Nemolle niin maistuva (vai johtuiko silloin hampaista). Nugaa meinaan närästää ja jostain luin, että lohi saattaa tehdä sitä eli toisilla on edelleen Barking Headin peruna-lohi. Vielä ei ole muutos auttanut tuntuvasti, mutta seassa on vanhaa nappulaa, pikkuhiljaa totutellen. Nugalla oli mahakin aavistuksen löysällä useamman päivän madotuksen jälkeen, joten sai nelisen päivää maitohappoa ja närästyslääkettä, johan masu asettui.
Luna on jälleen lentoon lähdössä ;) Mutta kuitenkin hallittavissa. Nykyään makaa aina eteisessä, jos mieheni on treeneissä tai muuten illalla menossa. On aika liikkis pienellä kerällä ja jos mahdollista mieheni kenkien kyljessä kiinni. Jokainen rasahdus myös aiheuttaa innostusta, joko joko "isi" tulee kotiin! Lunalla oli myös selittämätön yhden päivän selkeä ontuminen, mutta se meni sitten levolla ohi. Tassuissa ei näkynyt mitään. Nyt on ollut jo useamman viikon puhdas liike.
Näillä mietteillä kohti kevättä! Nuga kuvassa tallilla tuulessa ;)
<3
VastaaPoista