Suomalaiset kaivautuu koloistaan

Taas on se aika vuodesta, kun suomalaiset kaivautuu koloistaan ja lähtee liikenteeseen! Sen huomaa meidän lenkkiseuralaisten määrästä :) Viimeiset kaksi viikkoa ollaan liikuttu paljon ja nautittu keväästä:

- Käytiin kylässä Lunan kasvattajan luona, jossa tehtiin kunnon metsälenkki sorakuopalle ja takaisin. Koirat oli ihan liekeissä ja vaikka katosivat vähän väliä näkyvistä, niin pysyttelivät lähistöllä. Nemolle ja Nugalle tuli siellä elämän eka oikea tappelu maasta löydestystä luusta, jota Nemo kantoi suussaan ja Nuga kiehnäsi vieressä yrittäen ottaa luuta. Yleensä Nemo lopettaa pöhinät, kun komennan ja läpsäytän käsiä yhteen, mutta tällä kertaa ei. Näytti kyllä pari kertaa, että Nemo lopettaisi tappelun, mutta kun maasto oli epätasaista ja Nuga aina kellahti uudelleen selälleen, niin homma vaan jatkui. Hetken päästä nappasin Nemon niskasta syliini ja kasvattaja kaappasi Nugan, luu nostettiin puun oksalle ;) Loppu lenkki meni nätisti. Molemmilla oli pieniä vekkejä ja yksi Nemon jalan haava desinfioitiin. 

- Kahteen kertaan ollaan kävelty laavulle ihailemaan Kangasalan maisemia. Ensimmäisellä kerralla käytiin tsekkaamassa paikka koirien kanssa, Nemo sai mennä vapaana pellon reunaa, vaikka se pitikin yhdessä kohtaa ottaa kiinni, kun huomasin pupunpoikasen viereisellä pellolla... Toisella kertaa mentiin hevosen kanssa.

- Pyynikillä tehtiin kahden eri kaverin kanssa hikilenkit (1h&2,5h). Ensimmäinen oli Nemolle laatuaikalenkkiä (ei muita koiria mukana) ja kiivettiin Pispalan portaat. Toisella kerralla kaveri vei Nemoa ja mä Nugaa. Nuga oli aika raskas, kun koiria tuli alkulenkistä paljon vastaan ja jokaiselle piti sanoa pari valittua sanaa.. Kävivät kahteen kertaan kahlailemassa ja juomassa Pyhäjärvestä. Nuga olisi mennyt kokonaan uimaan, mutten päästänyt vielä jäitten sekaan... Sitten saikin tovin odotella, että suostui lähtemään vedestä, seisoi vaan mahaansa myöten ja nautiskeli. 

- Luna vietti viime viikonloppuna yön yli reissun mieheni sukulaisissa. Omakotitalossa oli ollut kiva tutkia paikkoja ja vaihtaa sylistä syliin. Me oltiin poikien kanssa kotona. 

- Mummun, veljentytön ja Nemon kanssa käveltiin yksi ilta töiden jälkeen Koirakahvila Vainuun, piti katsoa kauanko aikaa kuluu, veikkaus on 1,5h tai vähän vajaa. Nemo oli elementissään, iloisena heilutti taukoamatta häntää kaikille. Paikalla oli chihuhua ja tanskalais-ruotsalainen pihakoira Daisy 4kk. Nemo sai herkullisen maksamakkarakeksin omasta emalisesta kiposta, johon oli kätevä hakea myös vettä janoiselle lenkkeilijälle. Takaisin päin tultiin bussilla ja sielläkin sai aikaan monelle kanssamatkustajalle hymyn huulille. Nemo ei malttanut istua lattialla meidän edessä, vaan kuikuili koko ajan käytävälle, ketä nyt tulee kyytiin ja häntä lätkytti samalla edellisen penkin takamusta.

- Päästiin 2h agilityvalmennukseen Outi Harjun (MM-pronssimitalisti 2014) oppiin. Itse kun olin tapahtuman järjestänyt Piskien agilityohjaajille, niin ohjelma oli mieluinen, ensin oli pieni teoriaosuus, miten tiettyjä esteitä opetetaan oikein aloittelijoille, sitten perusteellinen rataantutustuminen ja lopulta radalle. Nemolla oli hyvät kierrokset, vauhtia ja seurasi ohjausta hyvin. Hiottiin rytmittämisellä koiran kääntämistä 90 asteen kulmassa ja kokeilin saksalaista yhteen kuvioon, joka onnistui myös pakkovalssina. Rytmittäminen tuntui meidän jutulle, mutta sen ajoituksen kanssa on tekemistä mulla... Olin ensin ajoissa ja sitten myöhässä. Illasta jäi flow-fiilis, parasta oli se, että jokainen osallistuja tykkäsi valmennuksesta, vaikka meidän taso oli sekalainen, 1-15v agilitya harrastaneita. Olen myös aina hämmästynyt, kun saan uusilta tahoilta kehuja, sillä oma meno tuntuu välillä aika räpellykselle, kun ei niitä nolliakaan ole kolmosten kisoista tullut :D

- Ennen valmennusta otin lyhyesti Nugan kanssa vapaaharkkaa. Pari toistoa A:lla ja hyppytekniikkaa neljällä hypyllä. Sitä täytyy vielä hioa, sillä Nuga hyppäsi aina kahden ekan esteen yli ja sitten vasta kuten tarkoitus oli. Tyytyväinen olin kuitenkin, kun poika pysyi kentällä, vaikka kentällä ei ollut ollenkaan porttia ja kaksi koiraa jo paikalla. Tuota hyppytekniikkatreeniä täytyy ottaa seuraavalla kerralla vapaaharkassa, sillä Nemollakin on siinä hiomista. Varsinkin kisoissa tuntuu ottavan ihan järjettömän suuria ja pitkiä loikkia... (Tästä tuli mieleen, että pitäisi opetella myös laskemaan ja arvioimaan Nemon laukka-askelta).

Pieni pätkä Outin radalta, rytmitys mutkaputken jälkeen

- Eilen oli aivan ihana kevätkeli ja niinpä suunnattiin aamusta Arboretumiin poikien kanssa. Poikettiin myös hetkeksi koirapuistoon, jossa meinasi eka yrittämällä käydä köpelösti, kun ei huomattu, että puistossa on yksi koira. Olin kolkutellut porttia ja vihellellyt, menin sisälle ja lähdin koirat hihnassa tarkistamaan, että toinen portti on kiinni, jolloin huomasin, että kiven takana seisoo tyttö ja mäyräkoira kaivaa isoa kuoppaa. Juostiin vähin äänin takavasemmalle, eikä mäykky huomannut mitään. Tehtiin pieni kierros ja palattiin hetken päästä tyhjään puistoon. Kotiin päin mentiin rannan kautta ja taas Nuga chillasi mahaa myöten vedessä, eikä kiirettää minnekään <3

- Lunan kanssa käytiin kaksin juoksemassa puolen tunnin lenkki. Tyttö on mahtava kirittäjä, se osaa vetää ja vauhdilla.

Tällasta touhua täällä! Tänään sataa, mutta tallireissu on edessä. Muuten saadaankin olla, kun ellun kanat, aah. Koirat vaikuttaa aika väsähtäneiltä, sillä meillä oli eilen ystäviä iltaa istumassa ja rapsuttelijoita riitti <3

Leppoisaa sunnuntaita!

P.S. Kuvat on kännykkäräpsyjä...