Kisatilitystä ja muuta menoa

Aika uskomatonta, kun viimeksi lähdin töihin auton lämpömittari näytti +6 astetta ja tänään samaan aikaan aamulla +17 astetta! Kesä on täällä ja nyt toivotaan, ettei enää tule lunta ;)

Nuga trimmattuna

Loppuviikko olikin vauhdikas, kun otettiin tuntumaa Nemon kanssa kolmosten kahdella agiradalla. Kisadebyyttimme kolmosissa kuukausi takaperin meni hyvin, mutta taas oli eri ääni kellossa. (Aina tää laji yllättää, samanlailla, kun ratsastuskin). Kisat meni siis ihan penkin alle. Otin Nemon kanssa TOKO-liikkeitä ennen rataa ja pahin jännityskin hävisi samantien, kun sain istuttaa Nemon lähtöviivalle. Molemmilla radoilla Nemo meni ensimmäiset 5-7 estettä ok ja heti, kun mulle tuli joku pieni ajoitusvirhe, niin se läks. Siinä ei mitkään haltuunotot auttaneet, vaan poika veti hepulilla kentän toiseen päähän ja takas päin tullessa mun kohdalla haukahti, että mene vaan keskenäs sitä rataa, mä pidän hauskaa. Kerrankin oli kurssikaveri/ope katsomassa paikan päällä, mitä tapahtuu ja saatiin taas uusia vinkkeleitä kisaamiseen mm. kilometrejä alle ja odotellaan, että Nemon pentuikä menee ohi (koira täyttää kohta 6 vuotta!) :D Muutenkin mun pitäisi vaan nauraa, rauhoittaa tilanne ja ottaa rata tarkasti loppuun. Ei vaan yleensä paljon naurata... ;)

Tuli kauhea kuume päästä uudestaan kisoihin ja korjata tilanne/fiilis. On inhottavaa olla tässä mielentilassa, kun usko alkaa hiipua ja mitä pidemmäksi venyy tauko, sitä enemmän mua jännittää. Harmi, että meni näin, sillä meidän ainut tavoite oli tehdä yhdessä, ilman tuota sinkoilua, jotta mulle tulisi varmempi fiilis. Noh, sitä ei tältä reissulta saatu tällä kertaa. Kisapaikka oli kyllä helmi, sillä meidän pihasta hallin pihaan ajoi 6min :) Ja tuttuja ja ystäviä oli paikalla, vaikka millä mitoin. Kiitos Hanna henkisestä tuesta! Hannan blogista näkee radat, jotka olisi ollut ihan tehtävissä, jos koira olisi pysynyt hanskassa. Täytyy nyt kuitenkin varmaan odottaa, että penturumba kotona on saatu kunnialla hoidettua ja miettiä uusia kisoja vasta sitten.

"Jaa, miten päin mun pitäis poseerata?"

Trimmausprojektia meillä on myös riittänyt. Ensin tosiaan Ansku pääsi karvoistaan ja vielä toisena päivänä siistin lopputulosta ja niin vaan tytöstä tuli melkein kalju, karva putosi pentujen jälkeen pois, kuten asiaan kuuluu. Onneksi Anskulla karvaa riittää, joten pianhan se jo kasvaa takaisin. Myös Nuga pääsi trimmiin ja olin niin iloinen, kun poika seisoi täysin nätisti paikallaan koko 1h 20min, mitä sen kanssa ähräsin. Lopputuloskin on sellainen, että melkein voisi suoraan näyttelyyn lähteä. Nugalle jäi siis hyvä pohjavilla, tosin onhan se hyvä karvaa jokunen viikko kasvattaa, että tulee se oikea karkeus pintaan. Trimmauksen yhteydessä Nugalta löytyi kuonokarvojen alta kesän ensimmäinen punkki ja toivottavasti viimeinen... Sain sen onneksi kokonaan poistettua.

Nuga loisti muuten viimeksi agilitytreeneissä tai no ei kai muiden silmissä, mutta mun. Treenattiin puomia, missä vaikein ei ole se kontakti, se on jo takaraivossa, kun osasin sen heti pentuna opettaa, mutta ylöstulossa on hiomista, kun ei hae vielä puomia. Ja sitä tosiaan hiottiin ja joka ikinen kontakti oli ihan priimaa <3 Loppuun Nuga pääsi vielä pienelle irroitteluradalle, jossa luki mun ohjausta hienosti kiperimmässäkin paikassa. Treenien jälkeen vein kaikki kolme extemporee metsälenkille, mutta kytkettynä, sillä oltiin meidän omassa lähimetsässä, missä liikkuu paljon porukkaa. 

"Ei tule kuuloonkaan, että tässä sivuttain alkaisin pönöttään, pääpuoli pitää tietty olla kameraan päin"

Noh ja huoh, sitten tuo meidän Luna... Sillä on ilmeisesti edelleen kevättä rinnassa, sellaisia laulukohtauksia saa aikaan, kun joku asia ei miellytä tai muuten vaan kiihtyy. Tallilla olin niin vannonut, etten sitä enää kentän laidalle ota, kun viimeksi kiljui siellä suoraa huutoa, eikä mikään auttanut. Tällä kertaa oli noin vartin nätisti (oli päässyt jo sitä ennen maneesin juoksemaan niin paljon kun jaloista lähti), kaivoi ja maisteli maalaismakuja, mutta sitten alkoi se kiljuminen ja niinpä tie vei autoon (onneksi auto oli varjossa ja ihan kentän lähellä, joten ei tarvinnut mitään suurempia toimenpiteitä, kun tulla vaan alas selästä). Tallireissun jälkeen meille tuli pentujen katsojia ja kun auton mittari näytti +29 astetta, ei voinut tyttöä jättää sinne rauhoittumaan, joten meidän koirat hengaili yläkerrassa makuuhuoneessa ja Ansku + pennut alhaalla. Niin vaan Luna kiljui tunnin suurin piirtein yhtäsoittoa ja tietysti pojat mukana... Ennen seuraavia pennunkatsojia veinkin sitten Lunan mummulaan rauhoittumaan ;) Mummu oli mielissään, kun sai kainalokaverin sohvalle. Luna oli taas näyttänyt siltä, että hän ei ole ikinä tehnyt yhtään mitään pahaa. Hassu pikkuneiti <3

Pakko pikkuisen pentuasiaakin eli nyt on selvinnyt, mikä urospennuista menee mihinkäkin perheeseen:

Väritön - Seinäjoelle

Mäyrä - Ylöjärvelle

Vilkas - Vantaalle

Musta - Vantaalle

Yllätys - Helsinkiin
  
Tyttö etsii edelleen kotia, kyselyitä on tullut useampikin, mutta kaukaa, ettei oikein raaski niin pitkälle tyttöä antaa. Myöhemmin luvassa pentujen ulkoilukuvia. Nautitaan lämmöstä!