Sairaskertomuksia ja jotain mukavaakin

Mistähän sitä aloittaisi...

 

Kaikki taisi alkaa siitä, kun käytiin viimeksi fysioterapeutilla Nemon kanssa ja saatiin ns. terveen paperit, koiralla ei jumeja. Olin kuitenkin huomannut jo viikko ennen käyntiä, maanantai treenien jälkeen, että kerran Nemo noustessaan melkein-niin-kun ontuu TAAS yhden askeleen. Sama toistui seuraavanakin tiistaina ja sitten soitin ajan ortopedille. Spesialisti löysi syyn, oikean etujalan varvas oli murtunut, sama jalka, mutta eri varvas! Aika uskomatonta. Kuvissa näkyi myös, että vanha vamma on parantunut, eikä kyynärissä ole mitään vikaa (siellä jotain olemattoman pientä näkyi ekoissa kuvissa). Murtuma oli tällä kertaa tikkumainen, eikä vaikuttanut tuorealta. Vahva veikkaukseni on, että se on mennyt jo heinäkuussa mökillä, kun koirat pääsi vapaana kirmaamaan täysin rinnoin. Silloinhan Nemo piteli tassua ylhäällä parina päivänä, mutta käveli sillä hetken päästä normaalisti, eikä kaupunkiin palatessa näkynyt minkäänlaista ontumista. Samasta tassusta oli myös kannuskynsi tulehtuneen näköinen ja sen katkeaminen huomattiin syyskuussa, mutta siihen oli jo silloin kasvanut uutta kynttä tilalle. Siitä ei ole tietoa, liittyivätkö asiat toisiinsa. Ironista tässä on se, että olen aina ollut lähdössä koirien kanssa vähän liiankin herkästi lääkäriin ja nyt, kun kovetin itseäni, etten sinne koko aika soittele ja häiriköi, niin olisikin ollut ihan aiheellista mennä. Parson on kyllä sitkeä sissi, kun ei tuon kummemmin oireile edes murtumasta, sillä taas kaverini dalmatialainen oli ollut aivan kolmijalkainen samanlaisen haaverin kanssa, eikä se jäänyt keneltäkään ihmiseltä huomaamatta :D 

 

 

Luna erkkarireissulla

 

Mutta tästä vasta sairastelu alkoi, kun Nemo sai murtumaan tulehduskipulääkkeet ja pari viikkoa lyhyttä hihnalenkkiä max 30min kerralla, myös asfalttia ja sepeliä alustana tulee välttää. Lääkkeet eivät sitten sopineet Nemolle ja iski veriripuli. Akuuttivaihe meni päivässä ohi Attapectinillä, mutta epämääräisiä oireita oli joka toinen päivä, joka toinen päivä koiran olotila normaali. Yhtenä iltana oksensikin. Tuntui, että sisällä pysyi ainoastaan piimä ja raejuusto, mutta hyvin sulavana pidetty riisi oli liikaa. (tässä välissä Nemo oli saanut puhelinreseptillä jo toisen tulehduskipulääkkeen, mikä haettiin apteekista, mutta ei ehditty aloittamaan eli jos jollain tarvetta, niin meiltä löytyy 22 tablettia Rimadylia ja avaamaton pakkaus Metacamia.). Ei muuta, kun lääkäriin ja nyt on Nemolla dropit 3x päivässä Antepsin, joka on ikäänkuin vatsahaavalääke ja 1xpäivässä Losec, närästyksenestolääke. Lisäksi lääkäriltä määrättiin hyvin sulava nappula, jota tulee syöttää nyt pari viikkoa. Maha lähti toimimaan ihan mukavasti, mutta ihan niin kun tässä ei olisi ollut vielä tarpeeksi, niin Nemolla on vieläkin tyhjän mahan oksentelua, jos ruokaväli venyy 6h tai enemmän. Aikamoista kikkailua tää on, kun antepsin pitää antaa tyhjään vatsaan ja tunnin tauko ennen, kun voi antaa ruokaa. Ruokaa on annettu nyt 4 kertaa päivässä ja silti tuntuu, että tyhjän mahan oksennus saattaa tulla ihan yhtäkkiä. Veikkaan mutu-tuntumalla, että ruokaan täytyisi kohta puoleen lisätä jotain ei-niin-äkkiä-sulavaa, sillä tuntuu, että Nemo syö koko ajan ja käy kakkosella koko ajan. Jotta homma ei olisi liian helppoa, niin meillä oli juuri tällä viikolla vaatekutsut, joten mattoja ja sohvaa on pesty tiuhaan tahtiin... Nyt vaan kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että Nemon maha rauhoittuu ASAP, tilanne on jatkunut jo 11 päivää.

 

 

 Erkkarireissu kaveri Mimmi

 

Mutta on meillä ollut jotain mukavaakin. Parsoneitten erikoisnäyttelyssä oltiin Hyvinkäällä Lunan kanssa. Tyttö esiintyi käyttöluokassa saaden ERI:n, mutta putosi pois kuuden parhaan koiran joukosta. Lunan joulukuussa syntyneistä pennuista oli myös kaksi tyttöä ekassa virallisessa näyttelyssään, joista sain Ruusun esittää, kasvattaja esitteli Riemun ja molemmille tuli ERI! Paljon nähtiin tuttuja, höpöteltiin ja shoppailtiin. Koirat sai älypelin, samanlaisen, mitä päästiin Koirakuntosalilla testaamaan. Sitten haksahdin ihaniin pentupantoihin, jossa värit oli sellaiset hempeät <3 Lisäksi hankin kauan kuolaamani Terhi Mickelssonin koiramukin ja pienen taulun.

 

Kesäagilitytkin päättyivät ja viimeiset tunnit menivät vähän niin ja näin. Nemo veteli samaa settiä, kun kisoissa sikaillessaan eli sinkoili mihin halusi ja haukkui mennessään. Opettaja sanoi, että vaikuttaa, että se pomottaisi mua :D Kyllä se siitä sitten lähti menemään, kun oikein otin haltuun ja pidin jöötä. Talviagility starttasi ja siellä ollaan oltu Nugan ja Lunan kanssa. Nugan kanssa on ihanan letkeä mennä hallissa, kun voi vapaasti heitellä palloja, eikä karkaamisesta ole vaaraa. Uusia juttuja Nugalle ollaan päästy tekemään ja aina ne on toiminut, kun itsellä kroppa ja ajoitus on ollut kohdallaan. Lunalla repesi riemu, kun pääsi halliin! Komensi mua haukkumalla alkuunsa, mutta kun tehtiin toistoja keinulla, niin alkoi likka keskittymään, joten päästiin lopuksi rallaamaankin.

 

 

Tyttöjen reissu

 

Mukavan rauhallisia ovat koirat olleet tänään, kun käytiin porukalla tallilla ja eilisen olivat päivähoidossa mummulassa. Meillä on myös ollut yövieraita, mikä sekin on koirista aina huisin hauskaa, saa ylimääräisiä rapsutuksia, pääsee syliin ja saattaa saada parhaan unipaikan, peiton alla ihmisen kyljessä <3

 

Puhtia syksyyn kaikille karvaisille!